Erillainen palkkamurhaaja

Lämmin yötuuli kiskoi hiuksiani seistessäni siinä katolla. Aurinko oli laskenut, mutta täysin pimeää ei ollut. Niin, Suomen kesä oli oli lyhyt mutta valkea. Siirsin katseeni takaisin ikkunaan jota olin katsellut jo tovin. Sen takana liikkui ihmisen siluetti. Vaaleat verhot olivat kiinni, mutta kuulin selvästi puheen herkillä korvillani, mitä sen takana käytiin. Vielä hetki, ja nuorukainen tulisi ulos.

Kiljahdus kadulta suoraan alapuoleltani, kiinnitti hetkeksi huomioni. Teinijoukko, kaikki selvästi humalassa, kikattaen ja horjuen päättömästi, selvästi matkalla keskustaan. Samassa kuulin kuinka ovi sulkeutui. Nuorukainen oli astunut rappukäytävään. Innoissani siitä että pääsin liikkeelle, hyppäsin nopeasti viereisen, matalamman talon katolle, ja siitä puuhun, josta pääsin helposti alas, kevyesti kuin kissa.

Katsahdin talon nurkalta varovasti. Nuorukainen astui ulos, sytytti savukkeen ja lähti astelemaan suoraan kohti minua. "Helppoa", ajattelin ja tunsin kuinka kulmahampaani kasvoivat käskystäni normaalia pidemmiksi. Kosketin terävää hammasta kielenkärjelläni. Olin nyt täysin valmis.

Se tapahtui hyvin nopeasti. Niin helppoa. Nuorukainen ei ehtinut sanoa mitään, kun tarttuin häneen ja vedin roskisten taakse, painaen seinää vasten. Kädet huitoivat ilmaa kun puristin hänen kurkkuaan ja painauduin tämän ruumista vasten. Veri purskahti kuin ravisteltu limsapullo suuhuni, lävistäessäni hänen sykkivän kaulavaltimonsa.

Puhdistin käteni nenäliinaan. Ruumis oli haudattu ja keikka tehty. Laiskasti, nauttien kylläisestä tunteesta joka ei kestäisi kovin kauan, valitsin puhelimestani numeron. Se soi kahdesti. "Homma hoidettu." sanoin sytyttäen savukkeen.