En jaksa vanhapiikuuttani

Ikää tulee ja tuntuu, että on ruvennut tapahtumaan niin paljon lihoamista, ettei minua huoli kohta enää kukaan.
Mukava siinä on sitten katsoa, kun äidit iloisina lykkää lasten vaunuja ja rakentavat uljaita omakotitaloja. Minä se vain ryven pahasessa vuokrayksiössäni. En saa rakkautta osakseni. Kaverit kaikki naimisissa, moni on vielä hyvissä ammateissa jne. Jotku ovat sanoneet, että mulla on hyvä osa, kun mulla on mahollisuus käydä töissä. Jaa, mutta kun ei ole sitä työpaikkaakaan :(.
Rupeaa mieli menemään muutenkin tästä elämästä. Uskoani on koeteltu ihan riittämiin. Sitten jotku jaksavat vielä ilkkua mulle siitä, että olisin omahyväinen, kun en ole kelpuuttanut ketään. Voi kuule, ku oiski sellaisia, jotka kiinnostuisivat minusta, mutta ku ei. Nokan vartta pitkin vain kattovat. Seuroissa monesti meinaa tulla oikein itku, kun puhuja rupeaa puhumaan, kuinka hyvin meillä on asiat ja kuinka paljon meille on annettu ajallista hyvää. Ehkä joillekin, mutta miksei kaikille? Miksi Jumala on niin epäreilu?
Porsaan ei kannata ruveta itkee, että feikkaisin sitä, koska meitä vanhoja piikoja on ja tosipaljon.
Naisia on niin valtavasti, että miehillä on varaa valita :(
Sekin on mielestäni tosi epäreilua!
7315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

kukaan halua.

Äänestä

äläkä kuvittele, että avioliitossa ja parisuhteessa eläminen aina olis niin herkkua. Itse olen jo kateellinen vuorostani heille, joille tätä "ihanaa" kadehtimaasi ristiä ei ole suotu. Joten kyllä se sittenkin pitää paikkansa täysin, kun sanonta kuuluu että aidan takana ruoho näyttää aina vihreemmältä.

Äänestä
  • toimii oikein hyvin, kun mies ja vaimo kuuntelevat toinen toistaan eivätkä päästä ulkopuolisia sotkemaan avioelämäänsä. Jopa uskonnolliset säännöt tekevät avioliitosta helvetin, mikäli sellaisia käskyjä rupeaa noudattamaan.
    Olkaa siis onnellisia ja eläkää toinen toisellenne. Se on Jumalankin tahto.

    Äänestä

Etpä taida varmaan oivaltaa tilanteesi hyviä puolia, ei perhe ja parisuhde ole aina se
onnentuoja, ei ainakaan ole ollut minun kohdallani, eikä monen muunkaan tuttavani.

Olet varmaan kuullut sanan "parisuhdehelvetti", ihmisiä jotka ovat jämähtäneet
kiduttavaan suhteeseen, eivätkä osaa irtaantua siitä, siinä se elämä sitten hurahtaa mustasukkaisen tai muuten tyrannimaisen puolison mielentiloja seuraillen.

En tarkoita, että kaikilla huonosti menisi, tokihan on onnellisiakin liittoja, mutta voihan olla, että jos nyt yht`äkkiä löydätkin jonkun, menet naimisiin, niin ehkä
parin vuoden päästä huomaatkin, miten hyvin ne asiat olikaan, kun olit yksin.

Nauti elämästä, tee nyt niitä asioita, joita vielä sinkkuna voit, sillä parisuhteessa on aina otettava toinen huomioon.

Wanhapoika

Äänestä

Jos oikeasti et ole feikki, niin pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa sinulle. :( Ja toisessa ketjussa sanoin, että eräs palstaa seuraava mulle ilmaisi sen, että mua ois feikattu. Se oli sitten kai erehdys. :(

Äänestä

Jos nytkin pitäis lapsilauman kanssa mennä suviseuroihin, niin menisihän siinä hermot. Että paremmin mä kestän sitä että saan survottua edes omat ryysyni kasaan matkalaukkuuni ja huolehdittua itsestäni. :) Laiha lohtu mutta lohtu silti.

Äänestä

Ovat sitä varten että ne voitetaan ja kun käännät kaatseesi johonkin muuhun asiaan niin alkaa kaikki näyttämään valoisammalta ...

Ja ehkä sitten ilmestyisikin se Ritarisi valkealla ratsullaan ja veisi sinut linnaansa...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


miksi en saa miestä? kirjoitti:

Ikää tulee ja tuntuu, että on ruvennut tapahtumaan niin paljon lihoamista, ettei minua huoli kohta enää kukaan.
Mukava siinä on sitten katsoa, kun äidit iloisina lykkää lasten vaunuja ja rakentavat uljaita omakotitaloja. Minä se vain ryven pahasessa vuokrayksiössäni. En saa rakkautta osakseni. Kaverit kaikki naimisissa, moni on vielä hyvissä ammateissa jne. Jotku ovat sanoneet, että mulla on hyvä osa, kun mulla on mahollisuus käydä töissä. Jaa, mutta kun ei ole sitä työpaikkaakaan :(.
Rupeaa mieli menemään muutenkin tästä elämästä. Uskoani on koeteltu ihan riittämiin. Sitten jotku jaksavat vielä ilkkua mulle siitä, että olisin omahyväinen, kun en ole kelpuuttanut ketään. Voi kuule, ku oiski sellaisia, jotka kiinnostuisivat minusta, mutta ku ei. Nokan vartta pitkin vain kattovat. Seuroissa monesti meinaa tulla oikein itku, kun puhuja rupeaa puhumaan, kuinka hyvin meillä on asiat ja kuinka paljon meille on annettu ajallista hyvää. Ehkä joillekin, mutta miksei kaikille? Miksi Jumala on niin epäreilu?
Porsaan ei kannata ruveta itkee, että feikkaisin sitä, koska meitä vanhoja piikoja on ja tosipaljon.
Naisia on niin valtavasti, että miehillä on varaa valita :(
Sekin on mielestäni tosi epäreilua!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu