En itse ole vielä hankkimassa lasta mutta minua mietityttää ihan ihmeellinen asia ja olisi helpottavaa kuulla jos jollain muullakin olisi sama "ongelma"... Nimittäin haluan olla ensimmäinen joka saa lapsen syliin. Omastakin mielestä tämä kuulostaa tyhmältä ja itsekkäältä mutta en tahdo että mieheni saa vauvan syliin ennen minua... Esim keisarinleikkauksessa isä yleensä saa kantaa lapsen äidilleen. Tuo ajatus tuntuu tällä hetkellä inhottavalta sillä olen haaveillut että lapsi nostetaan heti synnytyksen jälkeen vatsalleni ja saisin pitää hänet siinä lähelläni ennen kuin annetaan kellekään muulle... Onko kellään ollut tällaista tunnetta? Olenkohan ainoa joka on miettinyt tätä... Toisaalta uskon että tämä tunne häviää jossain vaiheessa koska vauva ei vielä ole ajankohtainen mutta olisi tosi kiva kuulla jos jollain muulla on ollut samanlaisia ajatuksia...
Kysymys äideille...
tansku bansku
5361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vauva annetaan aina ensin äidin vatsalle ja sitten leikataan vasta napanuora jne. jos on normaali synnytys. Sitäpaitsi asian saa itse päättää. Eli jos sopii että vauva laitetaan vatsalle niin se laitetaan, ei sitä mihinkään isälle anneta. Keisarinleikkauksen jälkeen se vatsalle laitto vaan on hiukka hankalaa... kun siinä on sermit edessä ja vatsa on auki.
Kyllä mulle laitettiin pikkuhetkeksi vauva "ekana" syliin vaikka keisarinleikkaus tehtiinkin. Sitten hoitajat tarkastivat vauvan yms. jonka jälkeen mies sai luonnollisesti vauvan hoteisiinsa. Ensimmäisen yön nukuin vauva kainalossani.
Entäs jos joutuisitkin hätäsektioon tahtomattasi ja olisit nukutuksessa tietämättä mistään mitään?
Normaalisti äiti saa lapsen itselleen ensimmäisenä aina kun se on mahdollista. Voithan laittaa asian myös synnytystoivelistaasi, joten asian tärkeys sinulle tulee varmasti esille.
Erilaisissa poikkeustilanteissa vauvaa ei (aina) äidille anneta, ja sillehän ei sitten voi mitään (jos olet vaikka nukutettu hätäsektioon).
On paljon todennäköisempää että lapsesi saat heti rinnalle kuin että et saisi. Jos taas kävisi jälkimmäisellä tavalla, niin tottahan se varmasti vähän harmittaisi mutta ei sillä oikeasti ole mitään maata mullistavaa merkitystä. Lapsesi tulee silti kiintymään sinuun ja päin vastoin.
joo, tosiaan hätäsektiokin on mahdollinen eikä siinä sitten mitään voi. tärkeintähän on että lapsi saadaan turvallisesti maailmaan... ja luulen että sitten kun tämä aihe on ajankohtainen niin en niin paljoa enää mieti tätä asiaa...(?).. mutta silti... tuntuu vaan julmalta isää kohtaan ajatella tällä tavalla etten halua antaa lasta hänelle ennen minua.. no mutta, en usko että se maailmaa kaataisi vaikken heti lastani saisikaan syliini. ja enköhän lopulta osaa olla isän puolesta ihan yhtä onnellinen.. niin ja kiitos vastauksistanne :)
Siinä tilanteessa ei tuollaiset asiat enää vaivaa. Olen kokenut kahdesti hätäsektion anestesiassa, jolloin tapasin lapseni eka kertaa vasta noin puolen vuorokauden päästä, kun pääsin teholla käymään. Sain toki heräämöön ne polaroid-kuvat, riittivät siinä tilanteessa hyvin.
Kolmas oli suunniteltu sektio, jolloin sain vauvaa koskea (en syliini, kun siellä mahan suunnalla oli muuta toimintaa menossa). Sain "tervehtiä", ja nähdä nuo ensimmäiset katseet. Vieläkin itkettää. Sitten vauva siirtyi isänsä sylissä mittauksiin ja muihin tarkastuksiin, koska oli ennen aikainen. Isänsä kanssa tuli sitten myöhemmin heräämöön seurakseni, jossa sain rinnalle hänet. Ja he viipyivät siellä hyvän aikaa, ja siirtyivät sitten minua odottelemaan sinne vuodeosastolle. Tämän hienon kokemuksen mahdollisti kaupunkimme sairaala. Enkä jäänyt varmaan mistään paitsi. Ehkä sitten kiinnittivät huomiota tuohon alkuun, kun takana oli vaikeita kokemuksia edellisillä kerroilla, ja olin niistä puhunut. Isänsä sai hoidella vauvaa sen aikaa, kun olin vielä herääämössä. Hoitajat olivat tukena jos tarvitsi, mutta ihan rauhassa muutoin antoivat olla ja tutustua. Ei se vanhemmuus ole niin tarkkaa, että ensisylittäjällä olisi merkitystä.