1.The Natural History of Alcoholism: Causes, Patterns, and Paths to Recovery, George E. Vaillant, Harvard University Press, Cambridge, MA, 1983, pages 283-286.
2.The same text was reprinted in Vaillant's later book, The Natural History of Alcoholism Revisited, George E. Vaillant, Harvard University Press, Cambridge, MA, 1995, pages 349-352.
George Vaillant on psykologian professori Harvardin yliopistosta ja AA Maailmanpalvelun asiantuntijajäsen. Hän on yksi harvoja joka on tutkinut 12-askeleen ohjelmaa virallisen tiedeyhteisön mukaisilla kriteereillä. Tutkimuksen kohteena oli siis ohjelman tehokkuus ja se kesti peräti kahdeksan vuotta. Tutkimuksen tulokset olivat aika masentavaa luettavaa:
Tutkimuksen alussa oli 100 potilasta jotka kävivät palavereissa, 8 vuotta myöhemmin heistä oli 5 raitista, 29 kuollutta ja 66 ryyppäsi edelleen.
"When Dr. George E. Vaillant, who is a member of the Board of Trustees of Alcoholics Anonymous [World] Services, Inc., and a Professor of Psychology at Harvard University, tested A.A.-based treatment of alcoholism, the result he got with his first 100 patients from 8 years of A.A. was: 5 sober, 29 dead, and 66 still drinking."
Jos AA-ohjelman tehokkuus on ainoastaan 5% niin eikö tehokkaampi hoito olisi lopettaa juominen ihan itse? Löytyy myös toinen tutkimus jonka mukaan niistä alkoholisteista jotka todella haluavat lopettaa juomisen 80% tekee sen itse ilman mitään palavereita tai hoito-ohjelmia. Sen perusteella mitä itse tunnen niitä jotka lopetti juomisen, uskon tuohon jälkimmäiseen.
Miksi AA-liike väittää olevansa maailman tehokkain hoitomuoto alkoholismiin jos sen tulokset ovat samalla tasolla kuin spontaani remissio eli itsestään tapahtuva raitistuminen? Tähän haluaisin saada teiltä kommentteja. Jos tiedätte aihepiiristä tehtyjä tutkimuksia niin voisitteko laittaa vastaukseen myös lähdeviitteet mukaan.
Minä uskon että moni lopettaa juomisen ihan itse mutta jää palavereihin koska siitä tulee heille sosiaalinen kerho. Miksi puhua loputtomasti juomisestaan jos on ollut vaikka yli 10 vuotta raittiina? Sitä minä en ymmärrä. Eikö elämässä olisi kannattavampaa siirtyä eteenpäin muihin puheenaiheisiin jos on ollut niin pitkään ilman huikkaa.
Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne!
2.The same text was reprinted in Vaillant's later book, The Natural History of Alcoholism Revisited, George E. Vaillant, Harvard University Press, Cambridge, MA, 1995, pages 349-352.
George Vaillant on psykologian professori Harvardin yliopistosta ja AA Maailmanpalvelun asiantuntijajäsen. Hän on yksi harvoja joka on tutkinut 12-askeleen ohjelmaa virallisen tiedeyhteisön mukaisilla kriteereillä. Tutkimuksen kohteena oli siis ohjelman tehokkuus ja se kesti peräti kahdeksan vuotta. Tutkimuksen tulokset olivat aika masentavaa luettavaa:
Tutkimuksen alussa oli 100 potilasta jotka kävivät palavereissa, 8 vuotta myöhemmin heistä oli 5 raitista, 29 kuollutta ja 66 ryyppäsi edelleen.
"When Dr. George E. Vaillant, who is a member of the Board of Trustees of Alcoholics Anonymous [World] Services, Inc., and a Professor of Psychology at Harvard University, tested A.A.-based treatment of alcoholism, the result he got with his first 100 patients from 8 years of A.A. was: 5 sober, 29 dead, and 66 still drinking."
Jos AA-ohjelman tehokkuus on ainoastaan 5% niin eikö tehokkaampi hoito olisi lopettaa juominen ihan itse? Löytyy myös toinen tutkimus jonka mukaan niistä alkoholisteista jotka todella haluavat lopettaa juomisen 80% tekee sen itse ilman mitään palavereita tai hoito-ohjelmia. Sen perusteella mitä itse tunnen niitä jotka lopetti juomisen, uskon tuohon jälkimmäiseen.
Miksi AA-liike väittää olevansa maailman tehokkain hoitomuoto alkoholismiin jos sen tulokset ovat samalla tasolla kuin spontaani remissio eli itsestään tapahtuva raitistuminen? Tähän haluaisin saada teiltä kommentteja. Jos tiedätte aihepiiristä tehtyjä tutkimuksia niin voisitteko laittaa vastaukseen myös lähdeviitteet mukaan.
Minä uskon että moni lopettaa juomisen ihan itse mutta jää palavereihin koska siitä tulee heille sosiaalinen kerho. Miksi puhua loputtomasti juomisestaan jos on ollut vaikka yli 10 vuotta raittiina? Sitä minä en ymmärrä. Eikö elämässä olisi kannattavampaa siirtyä eteenpäin muihin puheenaiheisiin jos on ollut niin pitkään ilman huikkaa.
Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Samaa pohtii ja kummastelee moni muukin.
Itse olen siinä käsityksessä, että ylivoimainen enemmistö juomisen kokonaan lopettaneista on tehnyt sen itse ilman ulkopuolista apua. Heidän osaltaan tilanne on se, että eivät näy tai kuulu missään, eikä heitä voikaan tilastoida.
Käsittääkseni AA:n kauttakaan raitistuneista ei ole olemassa luotettavia tilastoja.
Kaikkein vähiten luotettavia tilastoja lienevät yksityisten liiketoiminnallisten hoitolaitosten itsestään esittämät tilastot.
Aikani samoja asioita kummasteltuani olen tullut siihen johtopäätökseen, että jokainen raitistuu tavallaan, tai on raitistumatta.
Mikään tapa ei ole väärä, vaan tärkein on se lopputulos.
Itse kolusin katkot ja A-klinkat läpi hoitamassa krapuloitani, mutta muuta apua en sieltä löytänyt. Apu löytyi omien korvien välistä.
Täysin ulkopuolisena ajattelen nykyään AA:sta siten, että kun juomisen lopettaneelle aina iskee ensimmäiseksi päin näköä tyhjyys ja turhautuneisuus kun viina ja sen tuoma sosiaalinen piiri poistuivat elämästä, niin AA-laiset saavat sen tyhjiön tilalle uuden sosiaalisen piirin, mikä jo olemassaolollaan auttaa pysymään kuivana vaikeimmat alkuajat. Hyvä niin. Siitä eteenpäin taitaa mennä sosiaalisen seurustelun puolelle?
Siis tarkoitan AA:n avulla raitistuneita, minun vuosipäiviäni tai raittiita vuosia ei ole julkaistu missään viimeiseen kahteen vuoteen, 10- vuotispäivät ilmoitin Tiedotuksia lehdessä mutta sen jälkeen en ole ilmoitellut mitään. Tarkkaa tilastoa ei siis ole olemassakaan eikä myöskään väärää tapaa raitistua ellei päihdettä vaihdeta toiseen.
Ex-juoppo ja Kalle ovat oikeassa, ei raitistumiseen tai raittiina pysymiseen tarvita mitään muuta, kuin oma halu lopettaa juopottelu ja opetella elämään raittiina. Meitä raitistuneita juoppoja on niin moneen lähtöön, että mikä sopii toiselle.. ja niin pois päin. Kyllähän se pitää paikkansa, et nämä "toveriseurat on pitkälti keskinäisen kehumisen seuroja, joihin mennään tekemään raporttia päivän tapahtumista ja kertaamaan, ties monennen kerran, vanhoja ryyppykuvioita, pienillä lisämausteilla/uudella värityksellä. Mitä tulee raittiina pysymiseen, sillä ei ole mitään merkitystä kuulutko johonkin ryhmään tai et, tärkeintä on oma halu ja kokemuksen myötä tullut ymmärrys raittiina elämisen tärkeydestä.
""Miksi AA-liike väittää olevansa maailman tehokkain hoitomuoto alkoholismiin"" AA-liike ei väitä tuollaista mutta AA:n toipumisohjelma on eniten käytetty toipumisohjelma koko maailmassa, mutta pysytään nyt Suomessa kun kerta täällä ollaan, Minnesotahoito, Myllyhoito ja moni muu hoitolaitos käyttää AA:n toipumisohjelmaa hyvin tuloksin, alkoholismista toipuminen lähtee aina omasta itsestään, ketään ei voida raitistaa jos hänellä ei ole omaa halua, siis ei ketään.
Tutkimuksia: Moni alkoholisoitunut ihminen haluaa tosissaan raitistua ja mielellään omilla voimilla kuten myös minäkin aikoinaan mutta se ei vain onnistunut vaikka kuinka päätin ja vannoin ja olin tosissani.
Juomisesta puhuminen: Ei minun tarvitse ainakaan puhua juomisestani yhtään mitään, enkä edes puhu ellei joku sattumoisin ole kiinnostunut juomisajoistani.
Elämässä eteenpäin: Tottakai, ehdottomasti samaa mieltä, mennyt on mennyttä mutta joskus tekee hyvää mietiskellä omaa juomisaikaa niin ei tee ainakaan sen jälkeen mieli palata sinne takaisin.
"Minnesotahoito, Myllyhoito ja moni muu hoitolaitos käyttää AA:n toipumisohjelmaa hyvin tuloksin, alkoholismista toipuminen lähtee aina omasta itsestään, ketään ei voida raitistaa jos hänellä ei ole omaa halua, siis ei ketään."
Miten hyviä ne tulokset on? Minun tiedossa ei ole suurempaa toipumisprosenttia kuin tuo 5% joka on mainittu Vaillantin tutkimuksessa. Jotta mainitsemasi hoitotulokset voitaisiin tutkia luotettavasti, pitäisi hoidosta kotiutuneita seurata vuosien ajan ja katsoa kuinka moni heistä on raittiina esimerkiksi 10 vuoden kuluttua. Pitää myös muistaa että on aivan eri asia pelkästään katkaista juomaputki menemällä katkolle kuin tehdä kerta kaikkiaan lopullinen päätös lopettaa juominen. Minä tunnen paljon niitä jotka käyvät katkolla vähintään kerran vuodessa ja oltuaan jonkin aikaa kuivilla aloittavat taas juomisen uudelleen. Heistä voisi käyttää nimitystä elämäntaparetkahtajat.
Esim. Myllyhoidon psykolokin kanssa tässä muutama vuosi sitten kun hän oli täälläpäin asioilla, hänkin totesi tuon että oma halu on ratkaiseva tekijä ja ennakkoluulottomuus, omavoimaisuudesta luopuminen jne. Niin.. kun heille tulee tällainen asiakas joka ei jaksa enään tapella omilla voimilla alkoholia vastaan ja on vastaanottavainen ja valmis ottamaan ulkopuolista apua vastaan niin hänellä on hyvät mahdollisuudet raitistua, todella hyvät. Sensijaan jos asiakas laitetaan sinne jonkun toisen painostamana tai hän menee muuten vaan "tsiikaileen" hoitosysteemiä tulokset ovat yleensä huonot. Myllyhoidolla ei käsittääkseni ole tilastoja asiakkaista ainakaan julkisuudessa, Minnesotahoidolla on joka on kylläkin ylimitoitettu. Niin..Palaan takaisin tuonne Myllyhoitoon ja asiakkaaseen jonka mainitsin ekana ( prosentteja minulla ei tuohon ole ) mutta se on enemmän kuin tuo 5%, Näin totesi psykologi jonka kanssa juttelin kahdenkesken, enivei, siis oma vilpitön halu ja jos omat ponnistelut eivät tuota tulosta niin mielestäni kannattaa hakea ulkopuolista apua, olkoon se sitten mitä tahansa.
Pieni pohdinta näin unentokkurassa: Jos AA, Minnesota, Myllyhoito tuottaisi n. 90% varmuudella raitista porukkaa ulos niin ongelma olisi ratkaistu maailmanlaajuisesti, vakava ongelma olisi ratkaistu mutta näin ei tule tapahtumaan koska alkoholisti on niin saakelin kiero ja epärehellinen, joten tämän yhteiskunnan on tyytyminen huomattavasti pienempiin toipumisprosentteihin, tästä mun sepustuksesta tuskin sait mitään valaisevaa tietoa/tilastoa, parempaan tekstiin en kykene. Mutta. Yksikin raitistunut alkoholisti on aina suuri lahja hänelle itselleen ja hänen läheisilleen, olen itse saanut kokea tämän ja tunnen satoja jotka ovat kokeneet sen myös. Juova alkoholisti on erittäin vittumainen sairas ihminen joka tuottaa niin valtavia kärsimyksiä itse juojalle ja hänen läheisilleen että sanoilla en pysty sitä kuvaamaan.
Olen nytkin onnellinen koska kirjoittaessa muistui mieleen ne juomisajat, olen vapaa siitä kaikesta tänään, olen lapsilleni isä, vaimolle jonkinmoinen mies jne. ja nautin raittiista elämästä.
En jaksa enkä pysty parempaan tekstiin, ehkä joku toinen kykenee siihen, toivotaan näin.
Nyt ulos aamukahville ja nauttimaan tästä päivästä, hyvää kesän jatkoa sinulle.
Asia ei minulle kuulu, mutta haastattelussaan Vaillant mainitsee kaikesta toipumisesta 40%:n tulevan AA:n kautta. Et löydä varmasti maailmanluokassa omin voimin toipuneita täysverisiä alkkiksia (rankka juoppo voi vielä onnistua) montakaan, jos yhtään. AA:n ja senkaltaisen toiminnan, erityisesti tiiviiden hoitomenetelmien tuloksena nuppiluku kulkee kuitenkin useissa miljoonissa. Ja päihteiden uhreja on sitten paljon enemmän, YK:n mukaan 8-10% ihmiskunnasta.
Artikkeli kokonaisuudessaan:
Interview: A Doctor Speaks
George E. Vaillant, M.D., joined AA's General Service Board as a Class A (nonalcoholic) trustee in 1998. He is professor of psychiatry, Harvard Medical School, director of the Study of Adult Development, Harvard University Health Services, and director of research in the Division of Psychiatry, Brigham and Women's Hospital. The author of The Natural History of Alcoholism Revisited, a comprehensive study of alcoholism, George lectures widely on alcoholism and addiction and is one of the foremost researchers in the field.
This article appeared originally on the AA Grapevine Magazine on May, 2001, Vol. 57, No. 12. Available on: http://www.aagrapevine.org. Reprinted with permission.
Grapevine: In an article about alcoholism in Harvard Magazine, you were quoted as saying that 50 percent of the people brought into emergency rooms with fractures are there as a result of alcohol, but that blood-alcohol levels are never checked. It made me curious about the way medical professionals view alcoholism today. Can you tell us something about that?
George Vaillant: What happens in emergency rooms is actually much more dramatic than that. Probably 50 percent of all the people brought into emergency rooms had blood-alcohol levels over .25 - which is enough to make any nondependent person comatose, not just prone to accidents. And even though this is a clear biochemical fact staring doctors in the face, no referral is made - nothing is done about it - because when it comes to treating alcoholism, the medical profession feels so helpless, so without hope. And for a doctor, feeling powerless is reason enough to put his head in the sand.
Grapevine: Why do you think that feeling persists?
George Vaillant: You have to remember that very few doctors have ever seen a recovered alcoholic. If you're recovered, you don't have any reason to tell your doctor you're an alcoholic. And if you're not recovered, you go back to see him a hundred times, so you're forever etched in his memory. Consequently, doctors overcount the failures and have no knowledge of the successes. They don't understand that 40 percent of all recovery has probably occurred through Alcoholics Anonymous.
Grapevine: What could be done to change that?
George Vaillant: The two simplest ways that I know are both within the power of the Fellowship. One is to take your doctor to open meetings so he or she can see for themselves these well-dressed people in nice suits who look like anybody else and have been in recovery for years. It was terribly important for me to get inside of open meetings and see sober alcoholics for myself because they're terribly inspiring.
The second is to twelfth-step your doctor - not to teach him about alcohol or Alcoholics Anonymous, but to give him a list of names that motivated patients could call. Doctors aren't experienced enough in their practices to find recovering alcoholics, so recovering alcoholics must either say "I will talk with patients," or give doctors referrals. What medical professionals need is a list of referral sources, clearly typed, and some success using those referrals, so they have hope rather than hopelessness.
Grapevine: How did you, a nonalcoholic, get to know AA?
George Vaillant: I was working for an alcohol clinic where it was a condition of employment. I had to go to a meeting a month. In addition, half the staff were recovering alcoholics, and they were the first people whom I'd met at Harvard in ten years who knew anything about the disease.
Grapevine: Is there any movement afoot to establish that kind of requirement for medical students today?
George Vaillant: For the last ten years, medical students in many medical schools have been required to go to one or two AA meetings, due in large part to the activity of AA's CPC (Cooperation with the Professional Community) committee. But the problem is that in your first two meetings, there's so much going on that you don't always get the feeling of, "My God, these people are recovering." It's more about learning what a terrible disease alcoholism is and not about realizing that the people in the meeting are the same people you see in your emergency room with the fractures -- . (Jatkuu)
Tarkistin tutkimuksen. Olet lukenut väärin tai sitten napannut jonkun aiheeseen liittyvän tahallaan vääristetyn tiedon. Vaillantin tutkimuksessa ilmeni, että 95% ratkesi jossakin vaiheessa kahdeksan vuoden aikana juomaan mutta kauden lopussa AA:n opit omaksuneet selvisivät parhaiten. Vilkaisepas viittaamaasi tuktimusta suoraan:
Clinical Treatment
In the Clinic sample, 100 severe alcoholics treated at the clinic were followed for 8 years. The clinic’s methods were multi-modal: detoxification and hospital treatment followed by referral to AA. At the end of the 8 years, 34% of subjects had achieved stable abstinence, 29% had died, and 26% were still abusing alcohol, and the evidence was that other clinical studies had reported similar lack of success. Subjects who had a stable social environment or who frequently went to AA meetings had the highest rates of abstinence. Overall, however, treatment other than AA did not significantly improve the subjects’ outcome. In fact Vaillant reports the dismal fact that fully 95% of the Clinic sample had relapsed at some time during the 8 year study period. Vaillant noted that clinical treatment helped only in the short term, as crisis intervention and detox. There was one indicator, a financial one, of short-term success: clinical intervention had significantly reduced the cost of future health care for the alcoholics.
Vaillant’s conclusion was that “There is compelling evidence that the results of our treatment were no better than the natural history of the disease." If clinical treatment had failed to improve on the long-term recovery rates of alcoholics, then what would be the most hopeful route to sobriety?
(--)
Thus, achieving long-term sobriety usually involves
1. finding a substitute dependency, such as group attendance;
2. experiencing negative consequences of drinking, such as legal problems or a painful ulcer;
3. new, close relationships and social support;
4. a source of inspiration and hope such as a religious group.
"Vaillantin tutkimuksessa ilmeni, että 95% ratkesi jossakin vaiheessa kahdeksan vuoden aikana juomaan mutta kauden lopussa AA:n opit omaksuneet selvisivät parhaiten."
"There is compelling evidence that the results of our treatment were no better than the natural history of the disease."
Jos AA:n opit omaksuneet selvisivät parhaiten niin miksi heistä vain 5% oli raittiina koko 8 vuoden tutkimusjakson ajan? Ja kyllä tuo kuolleisuus 29% pistää myöskin miettimään että miksi hoito epäonnistui niin totaalisesti niin monilla vaikka he kävivät koko tutkimuksen ajan palavereissa. Huomaa myös tuo itse laittamasi lainaus Vaillantin tekstistä, se on sanatarkasti suomeksi näin:
"Kiistaton tosiasia on se että hoidon tulokset eivät olleet yhtään sen parempia kuin luonnostaan tapahtuva toipuminen."
the natural history of the disease = spontaani remissio joka on todettu tutkimuksissa juuri 5% suuruiseksi
Sitten tämä:
Thus, achieving long-term sobriety usually involves
1. finding a substitute dependency, such as group attendance;
2. experiencing negative consequences of drinking, such as legal problems or a painful ulcer;
3. new, close relationships and social support;
4. a source of inspiration and hope such as a religious group.
Vertaistukiryhmät ja uskonto on raittiuden edellytys? Entäpä vaikka ateisti joka ei ole joutunut kertaakaan elämässään juoppoputkaan. Mielestäni AA:n suurin ongelma on siinä että ihminen luopuu omasta vastuustaan ja kaikki elämän vastoinkäymiset annetaan "Korkeamman voiman" ratkaistavaksi. Monilla tämä johtaa lopulta siihen että elämä on umpikujassa kun ei nähdä mitään muuta vaihtoehtoa kuin vuodesta toiseen palavereissa käyminen, retkahdukset ja sama kierto uudelleen alusta.
Minusta olisi parempi miettiä ihan niitä juomisen perussyitä ja lähteä rakentamaan uutta elämää siitä käsin. Jos jokainen holisti julistaa olevansa "voimaton" niin siinä jätetään takaportti auki juomiselle. Ja toisaalta kuitenkin juomisen lopettaneista 80% tekee sen itse ilman mitään terapioita tai hoito-ohjelmia. Oma päätös ja vastuun ottaminen omasta elämästä.
Kommentti ja sitten lopetan tähän: "" Vertaistukiryhmät ja uskonto on raittiuden edellytys? Entäpä vaikka ateisti joka ei ole joutunut kertaakaan elämässään juoppoputkaan. Mielestäni AA:n suurin ongelma on siinä että ihminen luopuu omasta vastuustaan ja kaikki elämän vastoinkäymiset annetaan "Korkeamman voiman" ratkaistavaksi.""
Usko ja uskonto ovat kaksi eri asiaa, itse kierrän mahdollisimman kaukaa kaikki uskonnolliset lahkot, seurat jne. koska en voi sietää sellaisia lahkoja jotka ovat oikeassa (omasta mielestään )
( Minun ) uskoni on mahdollisimman yksinkertainen eli uskon että tässä maailmankaikkeudessa on jokin suurempi voima jota me ihmiset emme kykene ymmärtämään, käytän tästä korkeammasta voimasta sanontaa Jumala.
AA:n toipumisohjelma opettaa siihen että henkilö ottaa itse vastuunsa elämästään ja on siis itse vastuussa tekemisistään niin menneisyydestään kuin myös tämän päivän tekosista, siinä mielessä kirjoituksessasi on erheellistä tekstiä.
Juomisen perussyyt selviävät askel nro.4 avulla, se ei ole helppo askel ja liian moni AA:n jäsen jättää tämän askeleen tekemättä, minä tein tämän ko. askeleen 8 vuoden raittiuden jälkeen ja se avasi silmäni mutta tämä askel on ns. kummiaskel joten en kerro siitä sen enempää.
Jos henkilö joutuu jonkinlaiseen umpikujaan ohjelman vuoksi niin silloin ohjelma ei ole avautunut hänelle, minä olin umpikujassa silloin kuin join, en enään: Olen selvinnyt kaikista elämän vaikeuksistani yllättävän hyvin ja kaikki ongelmat ovat ratkenneet, saattaa kullostaa "hihhuloinnilta" mutta niin tai näin, elän elämäni parasta aikaa juuri tänään ja tässä hetkessä samoin kuin viimeiset 12 vuotta, entinen elämäni oli maanpäällinen helvetti mutta en kadu sitä koska muuten en olisi tänään tässä ja nyt.
Vain 5% lopetti kertalaakista. Tutkimuksen aikana raittiuden pään löytäneitä oli enemmän ja heistä suurin osa otti tuon AA:n.
Kova tauti tuo viina, siitä tämä kertoo.
tapa lopettaa juominen ihan itse. Minäkin lopetin useita kertoja, mutta en saanut pysyvää raittiutta. Onneksi raitistunut alkoholisti kertoi minulle AA:n mahdollisuudesta. Kun olin juonut itseni pohjalle, hakeuduin palaveriin ja löysin raittiuden. Raittiuden aikana olen sitten selvitellyt elämääni, myös juomisen syitä. Juovana aikanakin "tiesin" joitain syitä, mutta ne oikeuttivat jatkamaan juomista.
Yksi tehokkuuden mittari on talous. AA on omavarainen, me jäsenet näet kustannamme omat kulumme. Ja mukaan voi tulla myös rahattomana. Viralliset hoitopaikat käyttävät tavattomat määrät verovaroja eivätkä ne silti anna mitään takuuta potilaittensa/asiakkaittensa raitistumisesta, niin kuin ei AA:kaan anna.
Tuosta 5 % en osaa paljon sanoa, mutta AA:han tulevista monen monet ovat saaneet pysyvän raittiuden vasta AA:ssa oltuaan sitä ennen jopa monissa eri hoidoissa. Jotkut AA:han tulleet ovat raitistuneet pysyvästi vasta vuosien retkahtelujen jälkeen, jotkut, ehkä juuri tuo 5%, heti liityttyään joukkoomme ja pyrkiessään tutustumaan ohjelmaamme.
Mielenkiintoinen luku tuo 80%. Mistä on löydetty riittävän suuri otos alkoholisteja, jotka haluavat todella raitistua eivätkä ole olleet missään tekemisissä minkään hoito-ohjelman kanssa? Mistä heidät on tavoitettu esim. 8 vuoden kuluttua?
Mihin nuo Vaillantin tutkimuksen 29 vainajaa olivat kuolleet, viinaanko?
Alkoholismi on kuitenkin hyvin vakava sairaus, joten on hienoa, jos alkoholistilla on monta eri vaihtoehtoa raitistumiselleen: oma päätös, yhteiskunnan tai yksityinen hoito, uskonto tai sitten vapaaehtoinen toveriseura.