Löysin lopulta tämän kaivatun runon:
"Ei onnea luotu minulle,
se luotiin muita vasten,
se luotiin perhojen iloita
ja leikkiä nukkelasten !
Jos en sitä itse ma särkisikään,
sen särkevät multa toiset:
nuo sääntöjen säveät seuraajat,
nuo homeisten lakien loiset,
joiden järki on jäykkä ja pimeä
ja tunne kuin tahkottu kivi,
mielipitehet museon hyllyltä
ja sielu kuin kirjan rivi,
joiden silmät on kierot ja karvahat
sitä kaikkea kaunista kohti,
joka lainakaapuja halveksii
ja omilla liikkua tohtii.
Te luulette, että mun henkeni
valeviisauteenne viihtyy:
mitä enemmän minua kiusaatte,
sitä enemmän mieleni kiihtyy.
Te luulette, että mun henkeni
veriottelussamme taipuu:
mitä enemmän minua sorratte,
sitä enemmän valtanne vaipuu.
Näennäisesti kenties taipua voin
yli voimien käypään valtaan,
mut kahleissakin minä säilytän
oman henkeni uhrialtaan;
ja jos ette elää salli mun,
niin tappakaa minut vainen:
minä olen vankina vaarallinen
ja kelvoton alamainen!"
Ehkä tämä Onervan runo sopisi tähän päiväänkin, vaikka laman uhrien tuntojen tulkiksi...
Kerppuli
"Ei onnea luotu minulle,
se luotiin muita vasten,
se luotiin perhojen iloita
ja leikkiä nukkelasten !
Jos en sitä itse ma särkisikään,
sen särkevät multa toiset:
nuo sääntöjen säveät seuraajat,
nuo homeisten lakien loiset,
joiden järki on jäykkä ja pimeä
ja tunne kuin tahkottu kivi,
mielipitehet museon hyllyltä
ja sielu kuin kirjan rivi,
joiden silmät on kierot ja karvahat
sitä kaikkea kaunista kohti,
joka lainakaapuja halveksii
ja omilla liikkua tohtii.
Te luulette, että mun henkeni
valeviisauteenne viihtyy:
mitä enemmän minua kiusaatte,
sitä enemmän mieleni kiihtyy.
Te luulette, että mun henkeni
veriottelussamme taipuu:
mitä enemmän minua sorratte,
sitä enemmän valtanne vaipuu.
Näennäisesti kenties taipua voin
yli voimien käypään valtaan,
mut kahleissakin minä säilytän
oman henkeni uhrialtaan;
ja jos ette elää salli mun,
niin tappakaa minut vainen:
minä olen vankina vaarallinen
ja kelvoton alamainen!"
Ehkä tämä Onervan runo sopisi tähän päiväänkin, vaikka laman uhrien tuntojen tulkiksi...
Kerppuli
Vastaukset 2
Vanhimmat
mitoitin vain mahdollisen uhraukseni samaan suuruusluokkaan hiillostetun muikkuhatullisen kanssa.
Kyllä netistä löytyy tietoa Onervasta. Leinon ykkös muusasta, aina ja vain vaikka oven takana olikin mimmejä jonossa. Hänellä oli todellakin suhde Leinoon, koko aikuisikänsä, aina leinon kuolemaan saakka. Molemmat olivat tahoillaan aviossa, useampaankin kertaan, mutta suhde vaan jatkui ja jatkui. Merkki suurista tunteista, mutta myös suurista taiteilijoista.
"joka lainakaapuja halveksii
ja omilla liikkua tohtii"
Olisi kyllä pitänyt arvata kyseisen takstin tekijä Onervaksi. Leinolla oli varmasti oma vaikutuksensa Onervan runoihin, jopa tuohon toisessa ketjussa mainittuun poljentoon ja kuvastoonkin.
Tunnen huonosti suomalaisten naisrunoilijoiden tuotantoa, (paitsi palstalaisten) mutta voisi hyvinkin kuvitella Onervan kirjoittaneen puheena olevat säkeet Kellokosken pakkohoidossa. Jotakin yhteiskunnan instanssia vastaan runossa käydään. En usko Onervan mielisairauteen hänen elämänsä missään vaiheessa. Sattui varmasti ylilyöntejä runsaan alkoholinkäytön vuoksi ja hänet suljettiin, ehkäpä Madetojan painostuksesta mielisairaalaan. Mielisairaus ei näy hänen teksteissään.
Jos löytyi kokoelmasta, minkä nimisestä?
Gallerian sulkemiselle oltava hyvä peruste. Selitä!
Kiitos tiedoista, Verditti (no nyt onnistuin kirjoittamaan nimesi oikein)!
On mukavaa, että jaat tiedonjyviäsi toisillekin.
Kannettuani kirjastosta kassillisen Onervaa, löysin tuon runon lopulta Leinon ja Onervan kirjasta: Toisillemme. Se kuuluu ONERVAN runoKOKOELMAAN: RUNOJA, 1908.
Näiden kahden runoilijan suhteessa on tainnut olla kysymys suuresta rakkaudesta, tai ainakin kemiasta. Tai ehkä he olivat vain niin samanlaisia ja viihtyivät hyvin yhdessä. Tai lohduttivat toisiaan kuin elämän riepottamat kohtalotoverit..?
Tässä kirjassa sanotaankin näköjään näin: "Heitä sitoi toisiinsa sekä henki että aine."
He näyttävät olleen vekselikierteessä ja yrittäneen repiä toimeentuloaan yhdessä runoillaan.
Täytyy lukea noita kirjoja vielä hiukan paremmin. Asia alkaa kiinnostamaan minua.
Toiseen kysymykseesi sanoisin, että täällähän on kai tapana kadota aina silloin tällöin, tai ilmestyä eri hahmoissa taas uudelleen esiin...
Sitä paitsi olen ollut kesälomalla - opiskelusta ja tietokoneestakin.
Mansikanmakuista kesää Sinulle !
Kerppuli