Anoppi haukkui laiskaksi vaikka raskaana

Itsehän tekisin anopille selväksi että pitää nokkansa soukemmalla.
Olen aika itsevarma kaveri joten se ei minulle tuota ongelmaa jos anoppi minuun suuttuisi.
Siinähän suuttuu. Olen oman appiukkoni kanssa ollut nyrkit pystyssä ja minulle on yksi hailee mitä hän minusta ajattelee, minä olen hänen tyttärensä kumppani enkä hänen.
Kaikki neuvonsa saa pitää minun puolestani omana tietonaan. Näin kehotan sinuakin tekemään, miehesi pitää valita puolensa ja sitten nostat kissan pöydälle.
Riita tulee ja ei voi mitään mutta aika parantaa haavat jos ei muuten.
Ja saapahan anoppi ajateltavaa sillä tuskin kukaan haluaa katkaista lapsenlapseensa välejä mikä onnistuu todella helposti kunhan vain suututtaa ensin sen vanhemmat, joten go for it, kissa pöydälle ja usko minua niin tulet voittamaan lopuksi taistelun =)

ps, Aikansa minäkin jaksoin uskoa tässä maailmassa että "huominen on parempi päivä" tai että "kyllä ne vielä oppivat" mutta eivät ne opi jos ei joku opeta.
Ja vielä sekin että todella railakkaasti oman appiväkeni kanssa pari vuotta sitten otin yhteen ja tulos oli se että ajan kanssa he halusivat olla väleissä kanssani (tietenkään emme ole parhaat kaverit nykyään) mutta haluavat kuitenkin tulla kanssani toimeen sillä toivovat vielä olevansa muori ja vaari =)

miehesi?! Hänkö antaa äitinsä moittia sinua?
Kuka ne avomiehen pyykit siellä kotona sitten loppujen lopuksi korjaa? Et kai vain sinä? Toivon mukaan et. Aikuinen mies hoitakoot asiansa,

KOdin siisteys on fifty-fifty eli sekä miehen että naisen homma. Kerrohan tämä anopillesi. Valita sille että miksi se on passannut poikansa niin ettei poika itse osaa siivota tai laittaa vaatteitaan järjestykseen. Valita siitä että jotkut idiootit kuvittelevat naisten olevan jotain siivousautomaatteja ja miehen palvelijoita.

Mitä sä anopista välität? Olet itse kuin lattialuuttu. Ja olet hyväksynyt tuollaiset systeemit. Ja vielä ottanut ukkosikin takaisin toisen naisen jälkeen. Huh huh. Sulla on varmasti ollut traumaattinen lapsuus kun et osaa kunnioittaa ja arvostaa itseäsi. Nyt on viimeisin aika alkaa nostaa itseään sieltä suosta ylös ja kunnostautua kun on lapsikin tulossa. Muuten sulla on kohta kaksi vaativaa palveltavaa: mies ja lapsi. Meillä 5 vuotias siivoaa oman huoneen ja auttaa esim. kattiloiden tiskaamisessa. Ottaa oman jakkaran ja hinkkaa karhealla sienellä niitä ihan innoissaan äitiä/isää auttaakseen ;)

En olisi kuulevinaankaan tuollaista.
Kyse saattaa olla ihan vaan siitä, että anoppisi aikaan nainen oli se joka hoiti kodin ja miehet tosiaan vain kävivät töissä. Nykyään asiahan ei ole niin. joissain perheissä se järjestely saattaa toimia, sitä en sano mutta jokainen sopii itse omat säännöt.
Anoppisi on tehnyt pojallensa karhun palveluksen koska on ilmeisesti tehnyt kaiken poikansa puolesta. Ajattelen näin koska miehesi ei korjaa vaatteitansa pyykkiin jne. Minunkin mieheni oli sellainen ja meillä on eri siisteyskäsitykset mutta tein selväksi, että en jaksa enää hänen sotkujaan siivota kun siivoan jo omani ja poikamme. Siinä on minulle ihan tarpeeksi tekemistä.
Nyt pitäisi ottaa anoppi kunnon puhutteluun ja kysyä ihan asiallisesti, että mikä mättää kun pitää olla tuollainen. Jos mollaaminen ei lopu niin minä ainakin katkaisisin välit kokonaan. Ei kenenkään tarvitse kuunnella. Jos miehesi haluaa pitää yhteyttä niin pitäköön mutta ei sinun tarvitse! Sinä teet parhaasi. Se riittää!

jaksamista!

Moi..
Ymmärrän TÄYSIN tilanteesi ja meillä sama juttu ennen pojan ristiäisiä alkoi.. Eli anoppi alkas valittaan kuinka kauheat verhot meillä on et kai vaihdan ne ristiäisiksi vai pitääkö hänen tuoda meille lainaksi verhot... ja kun sanoin ihan vaan et en rupia mitää astiastoa ostamaan et kylmästi ostimme vaan paperilautaset ja kupit ja se oli anopille aivan kauheeta... eihän sellaisista voi tarjoilla ristiäisissä... mä loukkaannuin tosi lujaa ja mieheni, kun ei tajunnut miten se minua loukkasi kerroin miehelleni itkien miten pahalta minusta tollainen tuntuu. Mieheni sitten soitti äitillensä ja sanoi minulta terveisiä, että jos ei anoppi kehtaa menille ihmisten aikana tulla kun meillä on niin rumat verhot ja paperilautaset niin mua ei haittaa tippaakaan vaikka jättää tulematta... ja niin sitten koitti ristiäis päivä ja anoppi tuli paikalle ja oli minulle niin parasta keveria niinkun ei mitään... ja mä en puhunut anopille mitään vaikka se yritti kysellä. Otti niin lujaa päähän. Siitä asti olen pitänyt anoppia PASKANA!!! Ja kun tässä olimme anoppilassa niin anoppi alkoi taas nalkuttamaan et miten meidän 2v pojalla on noi korkea tyyny ja pla pla plaa... vituttaa se akka kyl niin lujaa.. toki välillä anoppi on ihan ok. mut liikaa ei sen ihmisen kanssa sovi olla tekemisissä...!! sitä en osaa sanoa miten asian saisit loppumaan, mutta koita jaksaa vaikka se raskasta onkin... Paljon voimia sinne ja yritä unohtaa anopin sanomiset. se on vaan typerä nalkuttava akka;)

Mun anopissa on vähän samaa vikaa, tosin ei hn ihan noin paha ole. Meillä tuli anopin kanssa välirikko silloin kun lapsetki (tyttöjä) alkoivat saamaan osansa mummonsa "tunteenpurkauksista". Jo ennen tuota välirikkoa anoppi oli ilmoittanut, ettei käy meillä kylässä, koska meillä on aina niin sotkuista. (Aina kun olen erehtynyt kurkkaamaan anoppilassa sängyn alle, on siellä ollut enemmän villakoiria kuin meillä siivouspäivänä. Tavaraa heillä lojuu kyllä vähemmän lattioilla kuin meillä. Minulla on huonepölyallergia ja anopilla on astma. Anoppi on siivousalan ammattilainen, ja minulla on akateeminen koulutus miesvaltaisella alalla.)

Suhteemme alussa meillä oli mieheni kanssa joskus riitaa siivouksista. Kun sanoin hänelle, että en ole samanlainen kuin hänen äitinsä, hän totesi että onneksi, ja alkoi kiltisti tekemään osuutensa siivouksista. Mies on kyllä aina puolustanut ja lohduttanut minua kun anoppi on minua haukkunut tai yrittänyt sortaa. Samoin lapsiaan mieheni on puolustanut ja lohduttanut kun mummo on heitä kohdellut huonosti.

Odotan toista lasta, anoppini änkee KOKO AJAN väkisin meidän väliimme ja puhuu pojalleen minun seläntakana että, etsi joku toinen jos et ole onnellinen ja jätä hänet jne.. Meillä on paljon riitoja tämän takia ja mieheni puhuu niistä heti äidilleen ja hänhän saa syyn vaan jankuttaa kerta toisensa jälkeen asiaa.. Mutta mieheni kun ei suostu sinisilmäisyydessään ymmärtämään että, riidat johtuvat vain siitä miten hänen äitinsä käyttäytyy minua kohtaan..
Meillä oli tässä välissä ero, kun halusin ottaa etäisyyttä asiaan ja anoppini oli KYLMÄSTI sanonut, ettei aijo olla tekemisissä lapsenlapsensa kanssa, jos emme ole yhdessä.. koska ei halua "kaverata" minun kanssani.
Että kyllä tälläisiä anoppeja löytyy, oma äitinikin sai kärsiä anoppinsa takia ja antoi minulle hyvän neuvon, joka meni näin: Älä niele mitään pahaa, mitä sinusta puhuu ja vältä ylimäärästä kontaktia. Pidä pieni välimatka joka tilanteessa, äläkä puhu omista asioistasi mitään. Keskustele vaan välttämättömistä asioista ja käyttäydy ystävällisesti joka tilanteessa, vaikka kuinka menisi hermot.
Näin hän selvisi omasta anopistaan ja itse olen myös kokenut että näin anoppini ei saa minua jatkuvasti raivon valtaan, tai loukkaa tunteitani. Toisilla äiteillä tuntuu vain olevan vaikea luopua pojastaan..

Jos anoppisi on ollut niin typerä, ettei ole opettanut poikaansa huolehtimaan ruuanlaitosta ja kotitöistä, niin silloin se on anopin häpeä. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta kotitöihin yhtään enempää kuin miehelläsikään. Jos olet esim. tähän mennessä pessyt vauvanvaatteita, niin miehesi pesköön ja viikatkoon ne loppuun. Eivät ne sinulle kuulu.

Tehkää kaikki kotityöt yhdessä niin kuin normaalisti pariskunnat tekevät. Älä anopistasi välitä.