Mietin että missä menee pettämisen raja. Onko pettäminen sitä, että rikkoo tiettyjä parisuhteessa yhdessä sovittuja rajoja vai onko pelkkä sänkyyn meneminen tai suutelu pettämistä? Voiko pettämistä olla myös henkistä?
Eräässä keskusteluketjussa alempana käytiin myös paljon keskustelua existä. Mielessäni kävi, että onko tietyllä tavalla pettämistä, jos ex on henkisesti läheisempi kuin uusi kumppani mutta mitään fyysistä ei kuitenkaan tapahdu?
Eräässä keskusteluketjussa alempana käytiin myös paljon keskustelua existä. Mielessäni kävi, että onko tietyllä tavalla pettämistä, jos ex on henkisesti läheisempi kuin uusi kumppani mutta mitään fyysistä ei kuitenkaan tapahdu?
Vastaukset 12
Vanhimmat
on vasta konkreettinen tekeminen, pussailu tai seksi.ois hirveetä ja ihan sairasta jos ajatuksetkin ois toisen käskystä tietyn laiset,musta semmonen on henkistä väkivaltaa,pakottaa toinen johkin muottiin,määrätä toisen ajatukset ja mieli toimimaan oman suuntasesti!
Ajatukset on aina jokaisen oma asia. Ei kenenkään ajatuksia voi eikä pidä muuttaa.
'Henkisellä pettämisellä' tarkoitin lähinnä lupausten pettämistä, kumppanin kohtelemista välinpitämättömästi jne. jonkun toisen ollessa tärkeämpi.
ja mielessään kuolata jos suhteessa on. Sitä kutsutaan itsekontrolliksi ja se varjelee monelta pahalta.
tuollainen fanaattisuuskaan! Ajatella ja kuolata saa mielessään kuinka lystää, eri asia on mitä menee livesti tekemään ja siinä on paikallaan itsekontrollit ym.
pettämistä minun mielestä. mutta onko suhde sulla muutes ihan kohdillaans jos eksä tuollaviisii kummittelee taustalla ?
Ei mun suhde ihan kunnossa ole mutta se on kyllä tosi monista asioista kiinni.. Nuo ajatukset tuli vaan mieleen lähinnä näistä täällä käydyistä keskusteluista, kun oon niin kova pohdiskelemaan kaikenlaisia asioita eri näkökulmista :)
Ottaa ihan uuden ja jättää kaiken menneen taakseen,sen nyksän ja eksän.
Uuden kun ottaa,voi aloittaa kaiken ihan alusta puhtaalta pöydältä.
Uuden pitää siis olla sellainen joka ei millään lailla tunne sinua,eikä sun elämän aikana ympärillä pyörineitä ihmisiä.
muutat paikkakunnalta poikkee niin ei nyksät ja eksät ja pienet lesbopiirit pääse vainoomaan sua.
Minun mielestäni pettämistä on tietyllä tasolla kaikki sellainen, mikä loukkaa suhdetta/ sen toista osapuolta. Tässä suhteessa sanonta "Tee muille sitä mitä toivoisit itsellesi tehtävän" pitää hyvin paikkansa.
Mielestäni kaikki sellaiset asiat, jotka haluaisi salata kumppaniltaan, ovat sellaisia, joiden pitäisi saada hälytyskellot soimaan. Silloin, kun ei enää voida keskustella jostakin asiasta avoimesti, on menty jonkin rajan yli. Jokaisessa suhteessa ne rajat ovat tietenkin yksilölliset ja jokaisen ihmisen oma moraali on yksilöllinen.
Varsinaisena pettämisenä pidän seksiin viittaavia tai liittyviä tekoja. Suutelemistakaan ja siihen rinnastettavia tekoja en kyllä hyväksy, enkä myöskään sellaisia sanallisia tekoja, joilla on selkeä seksuaalinen päämäärä.
Minulla on kokemusta myös siitä, kuinka suhteen toisen osapuolen kyseenalainen käyttäytyminen, vaikkei olekaan ollut suoranaisesti seksuaalista, voi satuttaa niin pahasti että tuntuu käytännössä pettämiseltä. Loukkaaminen tai huono kohtelu ja siitä seuraava henkinen pahoinvointi voi olla myös pahempaa kuin mitä varsinaisesta pettämisestä koskaan seuraisi.
Tietynlaista pettämistä on myös toisen luottamuksen loukkaaminen ja itsensä petetyksi tunteminen on yksilöllistä. Silloin kun tuntee itsensä petetyksi, on turha enää puhua pettämisen rajoista. Silloin vahinko on jo tapahtunut ja silloin siihen täytyy jo suhtautua vahinkona ja pettämisenä, mikäli tilanne halutaan kyetä vielä jotenkin korjaamaan. Ensisijainen tehtävä on tunnustaa petetyn tunteet ja pahoinvointi, eikä keskittyä siihen, mikä on kenenkin mielestä pettämistä.
Kenenkään ajatuksia ei sen sijaan voi pakottaa tietyille raiteille. Esimerkiksi seksuaalifantasioissa ei ole sinänsä mitään väärää. Uskon, että pitkissä suhteissa tapahtuu väistämättä myös jonkinlaisia ihastumisen tai viehättymisen kokemuksia muihin kuin omaan puolisoon. Silloin teot ratkaisevat. Viehätyksen tunteiden ei tarvitse johtaa minkäänlaisiin tekoihin. Pitkissä suhteissa uskon myös osapuolten tuntevan toisensa niin hyvin, että tällaiset asiat on helppo aistia.
Ihmisillä on keskenään eri tasoisia suhteita. Kahden naisen välisissä suhteissa on ehkä totuttu olemaan niin sanotusti parhaita ystäviä ja jakamaan kaikki asiat. Heterosuhteissa näin ei välttämättä ole edes lähtökohtaisesti, eikä siihen välttämättä edes uskota.
Itse ajattelen, että kumppanini "pitäisi" myös olla paras ystäväni. Se ihminen, johon kykenen luottamaan eniten ja jonka kanssa kykeneen jakamaan elämäni parhaiten. Minulla on kuitenkin myös muita läheisiä ystäviä. Ystävyyden rakentaminen ei käy hetkessä, vaan siihen tarvitaan aikaa. Niinpä uuden tyttöystävän ja uuden suhteen kasvua parhaimmaksi ystävyydeksi on odotettava maltilla.
Jos on olemassa ystäviä, joiden kanssa on oltu ystäviä vuosikausia, ei uusi tyttöystävä voi konkreettisesti ottaa heidän paikkaansa muutamassa kuukaudessa. Siihen voi mennä tietyllä tasolla vuosia. Käytännössä tyttöystävälle on kuitenkin mielestäni annettava tärkeimmän ihmisen asema heti alusta lähtien. Vain siten annetaan mahdollisuus ystävyyden ja terveen parisuhteen muodostumiselle.
ettäsillee.täällä kirjotetaan monasti ettei ystävän kanssa voi eikä saa harrastaa seksiä,mut sitten täskin kirjoittaja kuiten tituleeraa tyttistään parhaimmaksi ystäväksi,mikä se sitten on oikeen?!kyllä on vaikeeta !!!!!!
Joskus tuntuu siltä, että teksi mieli toimia noin. Mutta toisaalta, ei aina voi juosta ongelmia karkuun. Tahtoisin olla sen verran vastuullinen ihminen, että haluaisin pystyä ratkaisemaan ongelmat yhdessä kumppanini kanssa. Se on vaan hiukan hankalaa kun toinen osapuoli yksinkertaisesti kieltäytyy keskustelemasta mistään. Yksin on hiukan hankala ratkoa parisuhteen ongelmia.. Meillä on myös yhteistä omaisuutta ja yhteinen koira ja ongelmista huolimatta suhteessamme on myös hyviä asioita. Näiden syiden takia ei tee mieli juosta karkuun ennen kuin on kaikkensa yrittänyt.
Kiitokset hyvästä kirjoituksesta. Juuri tämänkaltaista pohdintaa aiheesta kaipasin. Aloin miettimään tätä asiaa sen takia, että tiedän että itseäni loukkaisi enemmän muut asiat kuin esim. jokin merkityksetön kännipussailu jonkin satunnaisen tuntemattoman ihmisen kanssa. Kumppaniani taas loukkaisi tuollainen kännipussailu huomattavasti enemmän kuin sellaiset asiat, jotka minua loukkaavat. Siksi ajattelin, että loppuen lopuksi pettäminen ja siihen liittyvät asiat ovat kai hyvin yksilöllisiä ja parisuhteessa näistäkin asioista pitäisi pystyä keskustelemaan avoimesti. Ei voi vetää mitään yhtenäistä linjaa siihen, mikä on pettämistä ja mikä ei, vaan erilaisille ihmisille pettäminen ja loukkaava käytös voi olla eri asioita. Olen sitä mieltä, että avoin keskustelu lisää ymmärrystä kumppania kohtaan ja näin ollen saa myös parisuhteen voimaan paremmin.