Tauon jälkeen olen taas palannut foorumille jatkamaan prosessiani, julkisesti siinä toivossa että kirjoituksillani on annettavaa muillekin kuin kirjoittajalleen.
Ketjuun kommentoinnin sijasta laadin tästä oman avauksensa, toiveena että aihe siten saisi enemmän huomiota.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8248480/38471534
"Usko ei
Kirjoittanut: synny ilman / Eilen / klo 11:59
Jumalan sanaa, jota Jumalan seurakunta Pyhän Hengen kautta saarnaa.
"Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä." (Luther: Iso katekismus.)
Pyhällä Hengellä on siis yhteisö, joka on seurakuntaäiti. Pyhän Hengen seurakunta synnyttää Jumalan sanalla jokaisen kristityn. Jumalan sana ei yksinään synnytä kristittyä, vaan seurakuntaäiti synnyttää käyttäen siihen Jumalan sanaa. Seurakunta on subjekti, Jumalan sana on väline ja Pyhä Henki voiman lähde. Pyhän Hengen voiman perustus taas on Kristuksen lunastustyö."
Kirjoitus edustaa käsittääkseni puhdasoppista vanhoillislestadiolaista eli SRK-laista tulkintaa parissa niistä tärkeimmistä kysymyksistä joissa vanhoillislestadiolaisuus minusta on opillisesti tuuliajolla.
Kyseisiin kysymyksiin vastaaminen vaatii siinä määrin pitkälle vietyä teologista rakentelua, että Raamattu ei tarjoa kuin rakennuspalikoita siihen. Vanhoillislestadiolainen retoriikka ei perinteisesti kärsi turhasta objektiivisuudesta, joten se hyödyntää ennakkoluulottomasti kaikkea mikä sen näkemystä tukee ja vastaavasti viittaa kintaalla kaikelle sille mikä puhuu sen näkemystä vastaan, kuten vaikkapa tällaiselle Raamatun paikalle, jossa ei oikein ole sijaa vapahtavalle seurakuntaäidille:
2.Joh.1: 9 Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika.
Justifoitaessa seurakuntaäidin asemaa eli seurakuntaäidin auktoriteettia eli niiden auktoriteettia jotka seurakuntaäidin nimissä puhevaltaa käyttävät, tukeudutaan yleensä ensimmäisenä Lutheriin. Se on mukavan kirkollista ja sopivasti merkityksestään irroitettuna näyttää puhuvan aivan täsmälleen kyseenalaisen rakkaasta Saara-äidistämme.
"Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä." (Luther: Iso katekismus.)
Tämän pitemmälti Lutheria ei sitten kannatakaan lainata, jos halutaan tukea vl-käsityksiä. Seuraavassa Schmalkadenin 12. opinkohta kokonaisuudessaan.
"12. KIRKKO
Me emme suostu myöntämään, että he olisivat kirkko, sillä sitä he eivät ole. Me emme ota kuuleviin korviimme, mitä he kirkon nimissä käskevät tai kieltävät. Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: (Joh. 10:3) sen muodostavat pyhät uskovaiset ja "ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen". Sillä näin lapset rukoilevat: "Minä uskon yhden, pyhän, kristillisen kirkon". Tämä pyhyys ei riipu kuorikaavuista, tonsuureista, messupaidoista eikä heidän ohi Raamatun keksimistään seremonioista, vaan sen antaa Jumalan sana ja oikea usko."
Lutherin ja tunnustuskirjojen tuntema Pyhä Kirkko eli Jumalan valtakunta eli Jumalan seurakunta eli seurakuntaäiti on, sen vähäisen perusteella mitä olen lukenut, yhteisö jonka määrittää Jumalan sana ja oikea usko. Jumalan sana on pyhä ja muuttumaton ja seurakunta on siellä, missä pysytään sanassa.
Vanhoillislestadiolainen seurakuntaäiti puolestaan on, sen perusteella mitä olen vanhoillislestadiolaisena kasvaneena saanut oppia, lähtökohtaisesti pyhä ja muuttumaton ja SE määrittää Jumalan sanan ja oikean uskon. Luterilaista uskoa määrittää suhde Jumalan sanaan, vanhoillislestadiolaisuutta suhde seurakuntaäitiin. Vanhoillislestadiolaisen seurakuntaäidin ei tarvitse osoittaa pitävänsä kiinni sanasta.
Vanhoillislestadiolaisen ja luterilaisen seurakuntaopillisen riippuvuussuhdesystematiikan eroa kuvaa hyvin myös lainaamani kirjoittajan tekstin loppuosasta löytyvä tällainen helmi: "Seurakunta on subjekti, Jumalan sana on väline ja Pyhä Henki voiman lähde. Pyhän Hengen voiman perustus taas on Kristuksen lunastustyö."
Vertailukohteeksi Vähä Katekismusta, kolmannesta uskonkohdasta, pyhityksestä:
"Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa."
Ei merkkiäkään seurakunnasta. Ei subjektina eikä välineenä. Ainoa subjekti on Jumala.
Ajatus ei ole lähelläkään valmista mutta tila loppuu kesken.
Tämä kielitieteellinen näkökulma avaa minusta huomionarvoisia mahdollisuuksia. Jatkakaa te muut, mikä onkaan subjekti ja mitä ovat muut lauseenjäsenet?
Ketjuun kommentoinnin sijasta laadin tästä oman avauksensa, toiveena että aihe siten saisi enemmän huomiota.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8248480/38471534
"Usko ei
Kirjoittanut: synny ilman / Eilen / klo 11:59
Jumalan sanaa, jota Jumalan seurakunta Pyhän Hengen kautta saarnaa.
"Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä." (Luther: Iso katekismus.)
Pyhällä Hengellä on siis yhteisö, joka on seurakuntaäiti. Pyhän Hengen seurakunta synnyttää Jumalan sanalla jokaisen kristityn. Jumalan sana ei yksinään synnytä kristittyä, vaan seurakuntaäiti synnyttää käyttäen siihen Jumalan sanaa. Seurakunta on subjekti, Jumalan sana on väline ja Pyhä Henki voiman lähde. Pyhän Hengen voiman perustus taas on Kristuksen lunastustyö."
Kirjoitus edustaa käsittääkseni puhdasoppista vanhoillislestadiolaista eli SRK-laista tulkintaa parissa niistä tärkeimmistä kysymyksistä joissa vanhoillislestadiolaisuus minusta on opillisesti tuuliajolla.
Kyseisiin kysymyksiin vastaaminen vaatii siinä määrin pitkälle vietyä teologista rakentelua, että Raamattu ei tarjoa kuin rakennuspalikoita siihen. Vanhoillislestadiolainen retoriikka ei perinteisesti kärsi turhasta objektiivisuudesta, joten se hyödyntää ennakkoluulottomasti kaikkea mikä sen näkemystä tukee ja vastaavasti viittaa kintaalla kaikelle sille mikä puhuu sen näkemystä vastaan, kuten vaikkapa tällaiselle Raamatun paikalle, jossa ei oikein ole sijaa vapahtavalle seurakuntaäidille:
2.Joh.1: 9 Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika.
Justifoitaessa seurakuntaäidin asemaa eli seurakuntaäidin auktoriteettia eli niiden auktoriteettia jotka seurakuntaäidin nimissä puhevaltaa käyttävät, tukeudutaan yleensä ensimmäisenä Lutheriin. Se on mukavan kirkollista ja sopivasti merkityksestään irroitettuna näyttää puhuvan aivan täsmälleen kyseenalaisen rakkaasta Saara-äidistämme.
"Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä." (Luther: Iso katekismus.)
Tämän pitemmälti Lutheria ei sitten kannatakaan lainata, jos halutaan tukea vl-käsityksiä. Seuraavassa Schmalkadenin 12. opinkohta kokonaisuudessaan.
"12. KIRKKO
Me emme suostu myöntämään, että he olisivat kirkko, sillä sitä he eivät ole. Me emme ota kuuleviin korviimme, mitä he kirkon nimissä käskevät tai kieltävät. Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: (Joh. 10:3) sen muodostavat pyhät uskovaiset ja "ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen". Sillä näin lapset rukoilevat: "Minä uskon yhden, pyhän, kristillisen kirkon". Tämä pyhyys ei riipu kuorikaavuista, tonsuureista, messupaidoista eikä heidän ohi Raamatun keksimistään seremonioista, vaan sen antaa Jumalan sana ja oikea usko."
Lutherin ja tunnustuskirjojen tuntema Pyhä Kirkko eli Jumalan valtakunta eli Jumalan seurakunta eli seurakuntaäiti on, sen vähäisen perusteella mitä olen lukenut, yhteisö jonka määrittää Jumalan sana ja oikea usko. Jumalan sana on pyhä ja muuttumaton ja seurakunta on siellä, missä pysytään sanassa.
Vanhoillislestadiolainen seurakuntaäiti puolestaan on, sen perusteella mitä olen vanhoillislestadiolaisena kasvaneena saanut oppia, lähtökohtaisesti pyhä ja muuttumaton ja SE määrittää Jumalan sanan ja oikean uskon. Luterilaista uskoa määrittää suhde Jumalan sanaan, vanhoillislestadiolaisuutta suhde seurakuntaäitiin. Vanhoillislestadiolaisen seurakuntaäidin ei tarvitse osoittaa pitävänsä kiinni sanasta.
Vanhoillislestadiolaisen ja luterilaisen seurakuntaopillisen riippuvuussuhdesystematiikan eroa kuvaa hyvin myös lainaamani kirjoittajan tekstin loppuosasta löytyvä tällainen helmi: "Seurakunta on subjekti, Jumalan sana on väline ja Pyhä Henki voiman lähde. Pyhän Hengen voiman perustus taas on Kristuksen lunastustyö."
Vertailukohteeksi Vähä Katekismusta, kolmannesta uskonkohdasta, pyhityksestä:
"Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa."
Ei merkkiäkään seurakunnasta. Ei subjektina eikä välineenä. Ainoa subjekti on Jumala.
Ajatus ei ole lähelläkään valmista mutta tila loppuu kesken.
Tämä kielitieteellinen näkökulma avaa minusta huomionarvoisia mahdollisuuksia. Jatkakaa te muut, mikä onkaan subjekti ja mitä ovat muut lauseenjäsenet?
Vastaukset 6
Vanhimmat
..näihin Areenan katsotuimpiin ohjelmiin. Luulen, että vl-katsojilla on tähän jotain vaikutusta.
http://areena.yle.fi/katsotuimmat
Hieman sivusta kirjoitan siitä, että uusin Päivämies EI maininnut SANAAKAAN luterilaisesta jumalanpalveluksesta lepopäivän yhteydessä! Vaikka ollaan muka ydintä!
Lepopäivänä vl:t ruokailevat yhdessä veisaten ehkä virren ja menevät omiin seuroihin ry:lle ja kyläilemään omien uskonystävien luokse. Mutta yleinen jumalanpalvelus ei ole edes maininnan arvoinen!
Vl-talosteluohjeita puhtaimmillaan!
Vainme-opetuksen vahvistamista väkevimmillään!
että subjekti eli uskon synnyttäjä on Pyhä Henki (yksi jumaluuden kolmesta persoonasta), ja välikappaleena toimii seurakunta saarnaamalla Jumalan sanaa.
Seurakunta on välttämätön välikappale, sillä ilman sen esilläpitämää Jumalan sanaa ihmiset eivät tietäisi Jeesuksen sovitustyöstä. Raamattukin on seurakuntalaisten kirjoittama!
Seurakunta on myös välttämätön tuki uskossa pysymiseen. Ilman sen saarnaamaa "elämän leipää" ihminen ajan mittaan nääntyy nälkään.
Tuntoa painavien yksittäisten syntien suhteen seurakunta tulee avuksi tarjoamalla rippiä uskon vahvistukseksi.
>>>Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. Usko oli siellä viskattu nurkkaan, kukaan ei tuntenut Kristusta Herraksi eikä Pyhää Henkeä Pyhittäjäksi. Tarkoitan sitä, että kukaan ei uskonut Kristusta sellaiseksi Herraksi, joka ilman meidän tekojamme ja ansioitamme oli voittanut omaksemme lunastuksen aarteen ja tehnyt meidät otollisiksi Isälle. Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo. Hän ei ollut siellä ilmoittamassa ja saarnauttamassa tuota aarretta, vaan läsnä olivat vain ihmiset ja pahat henget, jotka opettivat meitä tulemaan autuaiksi omin teoin, ansaitsemaan armon itse. Siksi paavikunta ei ole mikään kristillinen kirkko.
*Sillä missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeä, joka luo, kutsuu ja kokoaa kristillisen kirkon ja jota ilman kukaan ei voi päästä Herran Kristuksen luo.*
T:Pöllö tahi joku muu lintu pieni söpöläinen;)
Valitut teokset II s.115
---Erittäin voimaperäisesti siis Paavali syöksee tässä maahan lain teot, mutta yhtä paljon myös meidän teologiemme unet, jotka ovat keksineet kohtuusansionsa armon saavuttamiseksi. Apostoli sanoo kuitenkin: >>ei tekojen kautta, vaan sanan kuulemisesta>>, se on: jos kärsit sanaa, niin lepäät ja vietät teoistasi Herran sabattia kuullaksesi, mitä Herra sinun Jumalasi sinussa puhuu. Otapa siis huomioon tämä Paavalin muistettava kehotus!
Jos tahdot saada armon, niin toimi siten, että joko tarkkaavasti kuuntelet Jumalan sanaa tai ahkerasti tutkistelet sitä, sana näet - haluan sanoa - VAIN SANA ON JUMALAN ARMON KULKUNEUVO.
Sillä kohtuusansion teoiksi kutsumasi joko ovat pahoja tekoja tai on välttämätöntä etukäteen saada armo niiden tekemiseksi. Mutta tämä sana on varma: uskon saarnasta saadaan Henki. Tällä tavalla kaikki ne ovat saaneet Hengen, jotka vain Hengen ovat saaneet. Älä siis sinäkään hylkää Jumalan neuvoa äläkä muodosta itsellesi omatekoista neuvonpidettä!
T:Hanhen, muttei Hannu Hanhen sukulainen, tsihh!
Tuli mieleen se vl lause - jolla ei ole äitiä (seurakuntaa) maan päällä ei ole isää taivaassa. Ajatus siitä että seurakunta on se joka synnytää jumalan lapset perustuu siihen että vain seurakunta voi saarnata Jumalan sanaa.
Tätäkin perustellaan Lutherilla - kohtaa ja paikaa en muista mutta tuttua lienee - eli omin sanoin - seurakunta on pysynyt vaikkeitten aikojen ja eriseurojen yli riipumalla kiinni Jumaalan sanassa. Eli ajatus siitä että vl seurakunta on pysynyt siksi että sen opetus on Jumalan sanan mukaista. Niin tuossa Lutherin paikassa ei lue. Ei lue vaikka niin halutaan lukea. Vaan siin lukee se mitä olen monasti sanonut - mikä on seurakunta joka ei pysy Jumalan sanassa - se ei ole seurakunta ensinkään.
Tätä ajatusta voisi valoitaa myös niin että Pyhä Henki ei opeta kahdella tavalla. Tämäkin lause lienee tuttu. Ja tällä perustellaan sitä että ei samalla paikkakunnalla voi olla kahta seurakuntaa jotka opettavat oikein.
"vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa."
Vain Pyhän Hengen vaikutamana evankeliumi synnyttää oikean uskon. Tämä on vl opetusta mutta onko se myös muiden kanta. Ettei väärällä evankeliumilla voida synnytää Jumalan lapsia.
Kuka on tekijä - Sanoisin että ihmien itse - koska on sanottu etsivä löytää - kolkutavalle avataan. Tuossa tekijä on ihminen itse. Ja toisaalta perustelen tätä sillä Lutherin väiteellä että seurakunta on pysynyt vaikkeitten aikojen yli sillä että ihmiet ovat sydämmen yskinkertaisuudessa riipuneet kiini Jumalan sanassa.