olen nainen n 25 vee. olen aina ihastunut vanhempiin miehiin.. nyt löysin itseni ihastumasta erääseen mieheen joka on puolta vanhempi kuin minä itse.. hmm olenko normaali?? ihastuksia tulee ja menee. on ihastuksissa toki ollut nuorempia/oman ikäisiäni, mutta jotenkin vaan minua viehättävät enemmän vanhemmat miehet. yleensä ihastuksen kohde ei kyllä ole puolta vanhempi kuin minä mutta kumminkin. ehkä miehessä viehättää iän tuoma kokemus :) muita kaltaisiani?
vanhemmat miehet
minä vain...
161008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
näin on!! Monesti kiinnostavia ja itsevarmempia.
Kuulostaa jonkinlaiselta freudilaiselta isiongelmalta. Enkä kyllä tiedä kuka itseäsi selkeästi vanhempi mies tahtoisi naisen, jonka henkinen taso on sen kaltainen mitä kirjoittamasi viesti osoittaa.
jaahas, niin tuosta viestistänihän selviää sinulle juuri minkälainen ihminen olen pohjimmiltani :) olet etevämpi kuin itse Freud!!!
Kyllä, olen erehtymätön ja kaikinpuolin erinomainen.
Viestini ideana oli provosoida, koska alkuperäisessä viestissäsi oli paljon suorastaan sterotypisiä ja ärsyttäviä piirteitä. Se on muotoilultaan ja sisällöltään kuin keskitasoisen teinin kirjoittama, ja koko "tykkään vanhemmista miehistä" juttu on kulunut.
Voitaneen karkeasti jakaa naisten syyt vanhempiin miehiin ihastumiseen kahteen kategoriaan: ylemmyyskompleksi ("Olen niin paljon kypsempi ja älykkäämpi kuin muut ikäiseni, että vain kokemuksen karaisema uros voi olla minulle tarpeeksi") ja jonkinlaisen isähahmon, suojelijan ja kaitsijan ennemmin kuin kumppanin hakeminen.
En tietenkään voi sanoa että kumpikaan näistä pitäisi paikkaa sinun kohdallasi: ehkä vain tykkäät jo rappeutumaan alkaneesta fysiikasta ja ajatuksesta, että kun sinä olet 50 miehesi on 75. On niistä omituisemmistakin mieltymyksistä kuultu.
se että ihastuu vanhempaan mieheen ei tarkoita sitä että haluaa viettää loppu elämänsä hänen kanssaan. Ihastuksia tulee ja menee. Mutta jos ihastuu, niin silloin jaksaa olla iloisempi, vaikka tietäisi että ihastus on ohimenevä eikä siltä ihastukselta muuta haluaisikaan :)
loputtomasti.
Osa etsii isähahmoa ja sitten puhutaan "kokemuksesta" jota usein naiselta itseltä puuttuu.
Kuitenkin olet jo 25 vuotias ja pitäisi olla suhteellisen kypsä siinä mielessä olemaan vaikka vähän vanhemman miehen kanssa. Eli noin 36-vuotiaan kanssa vaikka.
Jos taas olisit nuorempi vaikka 20 niin en voisi moista suositella.
Mielenkiintoista.
Edellä yleisimmät stereotyyppiset selitykset siihen, miksi nuori nainen ihastuu itseään vanhempiin miehiin. Nuo selitykset ehkä toimivat joillakin, mutta eivät kaikilla ollenkaan. Jotkut ihastuvat itseään huomattavasti vanhempiin tai nuorempiin ihmisiin siksi, että kykenevät näkemään ihmisessä muutakin kuin hänen kronologisen ikänsä. Ikäerosta huolimatta kahdella ihmisellä voi olla samanlainen arvomaailma, samanlaiset kiinnostuksen kohteet, samanlainen huumorintaju, vetovoima... Toiset ihmiset myös ihastuvat helpommin, useammin ja laajempaan kirjoon ihmisiä kuin toiset. Pitäisin ihastumista normaalina, elämään kirjoon kuuluvana toimintana.
huonosti miehein kanssa n.30v:na,ja ihastuin noin 50v mieheen,ihan kauheasti.
Valvoin yöt ja mietin sitä miestä,olin vaan tavannut samassa paikassa,en ede jutellut.
Ihmettelin miten käyttäydyin.
Nyt itse 50v,tuli mieleen,miksi näin käyttäydyin.
Ja oli varmaan jotain turvan hakua,kun ei mennyt hyvin silloisen miehen kanssa.
Nyt tämän ikäisenä,en näe mitään turvaa itseni ikäisissä miehissä,vaan he ovat lähinnä turvaa hakevia.
Ei voi olla miehen ja naisen välistä rakkautta,vaan ihan muuta eli sitä turvan hakemista.
mitä siitä, olet väliaikainen
ainakin itse tuntuu että oman ikäiset on jotenkin kauhean levottomia (olen ehkä itsekin) ja vanhempi mies taas enempi oma itsensä ja osaa antaa myös minulle jotain. Ehkä myös elämänarvot, mielipiteet ja päämäärät on löydetty jo paremmin ja niitä on kiva vertailla ja keskustella asioista. Nuorempi mies saa tyytyä esittämään.
Onkohan miesten muutenkin helpompi olla nuorempien naisten kanssa, niin ei tule kauheita paineita, kun sitä elämänkokemusta on kuitenkin rutosti enemmän???
turvan hakemista, ei tarkoita että se on sitä kaikilla. Miten selität sen, että turvallisessa parisuhteessa oleva olen ihastuu itseään yli puolet vanhempaan mieheen/naiseen?
ei ole se, että levottomuus tai omana itsenä oleminen olisivat kiinni iästä. Niin nuorista kuin vanhoistakin löytyy levottomia sieluja, esittäjiä, elämänarvojen etsijöitä... Vanhempikin ihminen voi joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu arvioimaan omat elämänarvonsa kokonaan uudelleen. Vanhempikin ihminen voi olla epäkypsä, nuorella voi olla elämänkokemusta hyvinkin paljon jne. Minusta on mukavaa kohdata ihmiset yksilöinä, mahdollisimman paljon ilman ennakko-odotuksia. Joidenkin toista sukupuolta olevien kanssa synkkaa paremmin kuin omaa sukupuolta olevien, joidenkin eri-ikäisten kanssa tulee paremmin toimeen kuin oman ikäisten ja toisin päin jne.
Tämä on nyt sitten tallennettu vakiovastaukseni ikäeroaiheeseen.
Minulla on kokemusta suuresta ikäerosta parisuhteessa. Minä siis tiedän, en siis vain luule tietäväni. En puhu uskomuksista tai luuloista vaan omista kokemuksistani.
Olin pitkään avoliitossa itseäni 17 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kun salasuhteemme tuli aikanaan julki, se oli aikamoinen shokki läheisillemme. "Hänhän voisi olla isäsi", "Haluatko omaishoitajaksi?", "Hänhän on täysi pedofiili!". Hänen äitinsä kysyi joka kerta tavatessaan häneltä: "Joko pian eroatte?" Samainen noita kuiskasi minulle, että hänen tyttärensä jättää minut heti, kun on saanut minulta pari lasta.
Meille kahdelle ikäero ei ollut koskaan mikään ongelma. Meidän omassa arjessamme se ei tullut vastaan koskaan ainakaan negatiivisesti. Joskus tosin kiinnitimme huomiota siihen, että kävellessämme käsikkäin jotkut ihmiset katsoivat pitkään. Se oli olematon haitta.
Ystäväpiirimme eivät sekoittuneet, mutta siihen liittyi vähän muitakin ongelmia. Suuri osa omista ystävistäni oli ystäviä myös aiemman vaimoni kanssa enkä halunnut aiheuttaa vaikeita tilanteita kenellekään. Minä ystävystyin avopuolisoni yhden ystäväpariskunnan kanssa hyvinkin, muut jäivät aika etäisiksi. Ajan myötä ennakkoluulot tuntuivat karisevan monilta avopuolisoni ystäviltä. Mutta loppujen lopuksi tilanne ei eronnut aiemmasta yhtään. Parisuhteen myötä muut ystävyyssuhteet aina ohenevat muodollisemmiksi.
Seksi sujui mainiosti ja meistä kahdesta minä, selkeästi vanhempi, olin aina se aktiivisempi.
Aika on nyt jättänyt suhteemme. Ikäerolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä eromme kanssa. Sittemmin tapasin naisen, johon kiinnyin tahattomasti hyvin syvästi, pikkuhiljaa. Hän oli minua yli 20 vuotta nuorempi. Tästä ei lopulta kuitenkaan tullut mitään. Yleinen paheksunta oli liikaa: Ystävien vinot katseet, vanhempien leimaus, puheet selän takana, odotus siitä, että joku, jolla ei ole omaa kokemusta asiasta, saa sanoa: "Mitäs minä sanoin!", "Tuossahan ei nyt ollutkaan mitään järkeä!" Ikäeroasian yhteydessä unohdetaan usein se tosiasia, että puolet avioliitoista päättyy eroon joka tapauksessa. Avoliitoista päättyy vielä suurempi osa.
Kun olen näitä palstoja seurannut, olen kauhistunut, kuinka ihmiset kirjoittavat mielipiteitään faktoina. Yleensä kyse on pelkistä uskomuksista, luuloista. Niin kovin harvalla on omaa kokemusta asiasta. On niin helppo luulla tietävänsä, kun todellisuudessa vaan luulee. Ja sitten kun oikein moni luulee tietävänsä, niin siitähän vasta varmuus syntyykin. Tulee mieleen se hullu, joka 1500-luvulla luuli tietävänsä, että maa onkin pyöreä pallo eikä lättänä. Mitähän sekin oikein luuli.
Pitkä juttu lyhyeksi: Antaa kaikkien kukkien kukkia!
>Itse olen 53v ja olen seurustellut nyt vuoden 26v.naisen kanssa.On se vain niin uskomattoman kiva tutkistella ja rakastella nuoren naisen kanssa.Tämän ikäinen
mies piristyy 10v,kun rakastelee nuorta naista.
ja hän 19v. kivasalarakas