itse olen aina huolehtinut vastuullisesti ehkäisystä. olen käyttänyt pillereitä vuodesta 2000 tunnollisesti. kuinkas ollakaan, viime viikolla selvisi, että olen raskaana.
tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että pillerit eivät imeydy, koska elimistöni hylkii niitä terveydentilani vuoksi.
ultraäänessä selvisi RV13 5. enää ei siis saa keskeytystä ilman oikeuden päätöstä ja sitä odottelen. RV13 5.
olen eronnut lapsen isästä (tämä oli väkivaltainen ja jouduin tekemään monia rikosilmoituksia pahoinpitelyistä). ammattini on kyseenalainen (en tienaa "laillisesti"). opiskelut ovat toistaiseksi kesken ja elmäntilanteeni on todella sekava.
keskeytys on ainoa oikea vaihtoehto, sanoivatpa jotkut hurskastelijat sitten mitä tahansa. lapsi ei saisi normaalia elämää, eikä tod näk edes syntyisi terveenä (poltan, juon, kärsin syömishäiriöstä ja masennuksesta), koska edes oma terveydentilani ei ole hyvä.
minusta lapsi ansaitsee syntyä vakaaseen parisuhteeseen ja hyviin kotioloihin. lasten aika on ehkä joskus, mutta voi olla, etten koskaan halua saada lapsia.
minulle siis todennäköisesti tehdään ensi viikolla keskeytys (päätöksen jälkeen) ja kysymyksessä on 12-20 viikolla tehtävä keskeytys läkkein. synnytys siis käynnistetään ja aiheutetaan keskenmeno. imukaavintaa ei enää voi tehdä tässä vaiheessa raskautta.
onko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa? onko tullut myöhemmin morkkista, vaikka järki onkin sanonut päätöksen oikeaksi? miten lähipiiri on suhtautunut asiaan?
entä onko kokemuksia tästä 12:nnen viikon jälkeen tehtävästä keskeytyksestä? millainen vointi? miyä tarkalleen ottaen tehtiin? (no mulla on se paperi, mutta olisi kiva tietää vähän erusteellisemmin).
tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että pillerit eivät imeydy, koska elimistöni hylkii niitä terveydentilani vuoksi.
ultraäänessä selvisi RV13 5. enää ei siis saa keskeytystä ilman oikeuden päätöstä ja sitä odottelen. RV13 5.
olen eronnut lapsen isästä (tämä oli väkivaltainen ja jouduin tekemään monia rikosilmoituksia pahoinpitelyistä). ammattini on kyseenalainen (en tienaa "laillisesti"). opiskelut ovat toistaiseksi kesken ja elmäntilanteeni on todella sekava.
keskeytys on ainoa oikea vaihtoehto, sanoivatpa jotkut hurskastelijat sitten mitä tahansa. lapsi ei saisi normaalia elämää, eikä tod näk edes syntyisi terveenä (poltan, juon, kärsin syömishäiriöstä ja masennuksesta), koska edes oma terveydentilani ei ole hyvä.
minusta lapsi ansaitsee syntyä vakaaseen parisuhteeseen ja hyviin kotioloihin. lasten aika on ehkä joskus, mutta voi olla, etten koskaan halua saada lapsia.
minulle siis todennäköisesti tehdään ensi viikolla keskeytys (päätöksen jälkeen) ja kysymyksessä on 12-20 viikolla tehtävä keskeytys läkkein. synnytys siis käynnistetään ja aiheutetaan keskenmeno. imukaavintaa ei enää voi tehdä tässä vaiheessa raskautta.
onko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa? onko tullut myöhemmin morkkista, vaikka järki onkin sanonut päätöksen oikeaksi? miten lähipiiri on suhtautunut asiaan?
entä onko kokemuksia tästä 12:nnen viikon jälkeen tehtävästä keskeytyksestä? millainen vointi? miyä tarkalleen ottaen tehtiin? (no mulla on se paperi, mutta olisi kiva tietää vähän erusteellisemmin).
Vastaukset 23
Vanhimmat
Siitä vaan abortoimaan. Sairaalan roskalaatikossa on vielä tilaa lapsille.
Mun mielestäni sellasseet ihmiset jotka eivät ole tehneet aborttia eivät ole missään asemassa arvostelemaan muita, tiedoksi sulle Maiju. Ja sulle tyttönen 23, mieti todella tarkkaan päätöstä koska se tulee vaikuttamaan sun koko lopun elämäsi, puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mulla arvet vielä aika syvät vaikka omasta abortista kohta vuosi.
ENSINNÄKÄÄÄÄÄÄÄÄN:::: sikiöitä EI laiteta "roskakoriin". Ota asioista selvää ennen kuin kirjoittelet provojasi.
Toisekseen... alkuperäisen viestin kirjoittajalle: Enpä kadehdi tilannettasi. Pelkäät että lapsi ei syntyisi terveenä, sitä ei voi tietää... Ratkaisu on kuitenkin sinun, ei tämän palstan tuomareiden. Mietit omaa elämääsi ja omaa jaksamistasi, muista hakea apua myös muihin ongelmiisi...
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että sellaiset ihmiset jotka eivät ole tehneet aborttia eivät voi arvostella muiden päätöksiä. Abortin kokeneena tiedän, että se on raskas ratkaisu ja edelleen tulee mieleen, jopa itsesyytökset koska aina olen ollut sitä mieltä että antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta elämäntilanne oli silloin vaikea ja ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi. Tästä on aikaa jo 11 vuotta. Nyt minulla on kaksi ihanaa lasta ja ihana rakastava puoliso. Kaikkea hyvää saman kokeneille ja jätetään omaan arvoonsa tällaisten Maijujen kommentit.
aikaa abortista on nyt myös 11 vuotta,nyt mulla on neljä lasta.Viimeinen näistä oli ns.vahinko,mutten enää kyennyt aborttiin...
Kyllä se abortti pyörii ajoittain mielessä,tuskallisena muistona!!!
Ei se helppoa ole..mutta ei ne asiat muille kuuluu,vaikka ainahan joku on sanomassa kärkkäästi asiaan kun asiaan!!!!
itse teet elämäntilanteeseesi sopivimman päätöksen, eikä kenelläkään ole oikeutta puuttua siihen. törkeää tuollaisten maijujen kommentit, eipä taida paljoakaan olla annettavaa....
olet näköjään jo aika lailla pohtinut elämäntilannettasi ja mahdollisuuksiasi, päätöksesi syntyy harkinnan pohjalta.
voimia sinulle ratkaisussasi!
On hyvä, että tajuat itsekkin että lapsen ei olisi, ainakaan tällä hetkellä, hyvä tulla elämääsi. Itselleni on tehty abortti kun oli rv 16. Lääkityksellä, mutta istukka ei lähtenyt sikiön mukana niin se vielä kaavittiin pois.
Koska raskaus on kokoajan ollut epätoivottu ja elämäntilanne on mitä on, niin tuskin edes jää painamaan mieltä. Itseä ainakin helpotti kovasti, eikä ole kaduttanut 4n vuoden aikana yhtään.
Koita saada ongelmiisi apua, ja pidä jalat yhdessä sairautesi ajan! :)
Olet varmaan jo tätäkin ajatellut, mutta tuon vielä esiin, että voit myös antaa lapsen adoptioon jos abortoiminen tuntuu sinulle liian raskaalta.
mutta olen itse ottolapsi ja olen omakohtaisesti nähnyt miten vaikeaa biologiselle äidilleni (skitsofreenikko) on ollut vaikea luopua lapsistaan. nuorinta pikkuveljeäni tämä ei enää kyennyt antamaan kokonaan pois, vaan veljeni elää sijaisperhessä turussa, mutta äitini on yhä tämän äiti virallisesti. haluaa pitää tähän yhteyttä, koska meihin muihin ei saanut, ennen kuin itse otimme yhteyttä 18 vuitta täytettymme. iologinen äitini on siis jättänyt itse 2 tytärtän (sisarpuoleni) ruotsiin isälleen ja näistä toinen ei ole koskaan halunnut olla enää missään tekemisissä tämän kanssa. minut ja 5 v minua vanhempi sisko annettiin adoptioon ja koko se 17 vuotyta, jona biologinen äitini ei saant kuulla meistä, oli tälle hyvin raskasta aikaa. en usko, että kestäisin sen, että joku toinen kasvattaisi minun lapseni. harvasta on siihen. se on ärimmäisen rohkeaa, epäitsekästä ja kunnioitettavaa, mutta minusta ei ole siihen. lisäksi minulla ei ole nyt elämäntilanteessani "varaa"/mahdollisuutta raskausaikaan. vartaloni on työvälineeni ja raskaana/lihonneena minulle ei olisi töitä.
Minulla on ollut aivan sama tilanne... Siitä on n. kaksi viikkoa. Ja sen jälkeen en ole muuta kuin itkenyt. Lääkäri oli mulla erittäin kylmä ja vielä kehtas näyttää mulle sen sikiön... Elikäs jäi traumoja ainakin mulle. Mutta koita sä jaksaa... =)
Ihan oikein on lääkäri tehnyt. Lääkäri on pakotettu silpomaan lapsia työkseen, joten kyllä äiti joutaa nähdä mitä on lapselleen tehnyt.
eiköhän se lääkäri oo työnsä ihan ite valinnu! Kukaan sitä oo pakottanu siihen.
Kyllä jokaisen pitäisi olla tietoinen valinnoistaan ja sikiön näyttäminen olisi vain hyväksi.
Abortti ei saa olla hälläväliä -tapahtuma ja sikiötä näyttämällä todellisuus iskisi päälle oikealla tavalla, varsinkin jos nainen ei ole käyttänyt ehkäisyä eikä hankkinut jälkiehkäisyä!
Puolustan abortin tekemistä, mutta koska jonkun täytyy tehdä se niin ettei toimenpiteestä koidu vaaraa naisen terveydelle ja että sikiö poistetaan mahdollisimman tehokkaasti on hölmöä syyttää lääkäriä joka suorittaa tapahtuman naisen pyynnöstä! Nainenhan sen keskeytyksen haluaa ja nykyajan Suomessa terveydenhuolto tekee abortin naiselle mahdolliseksi ilman ettei kenenkään tarvitse itse henkaria käyttää!!!
... mutta asiallisuus ja ammatillisuus sentään kuuluvat lääkärillekin. Ja objektiivisuus ennen kaikkea. Kyseisellä työpaikalla eivät mielenosoitukset ole henkilökunnalle sallittuja... jos ne kohdistuvat potilaisiin. Henkisesti köyhää toimintaa.
mulle tehtiin keskeytys tällä viikolla. mulle kätilö ei todellakaan näyttänyt sikiötä ja kun yritin itse kurkistaa, tämä sanoi: "älä sinä sinne katso!", eli tuntuu suorastaan oudolta.
mulle keskeytys tehtiin todellakin jo 14:nnellä viikolla, mutta raskaus ei todellakaan ollut mikään keskenkasvuosen kakaran piittaamattomuudesta ja ehkäisyn laiminlyömisestä johtunut seuraus. näin ollen olisin kokenut erittäin julmana, jos minulle olisi yritetty näyttää sikiötä. kyllä se tarpeeksi kova kolaus oli joka tapauksessa ja jälkeenpäion itkettää ihan riittävästi, vaikka tiedänkin ratkaisun oikeaksi.
sinä vetämään itsesi vessanpytystä alas, idiootti.
valitus lääkäristä. Lääkärin on kyettävä objektiiviseen käyttäytymiseen, jos ei kykene, on väärällä alalla. Tee ihmeessä valitus.
joo niin varmaan on näyttäny sen sikiön sulle...
eiköhän se oo niin et ku oot päässy heräämöön ni koko sikiöö ei ole enää tallessa...
muistaakseni abortti tehään nukutuksella...
ainakin mulle tehtiin!
anestesiahoitajana myös lyhytkirurgisella puolella, ja siellä kaavinnat tehtiin "humausnukutuksessa", eli potilas nukkui toimenpiteen aikana ja vielä sen jälkeenkin. Sieltä sitten heräämöön, jossa vointia seurattiin useita tunteja, ennen kuin pääsi kotiin saattajan auttamana. Ikävää, jos joku on saanut kuulla hoitohenkilökunnalta ala-arvoista sanailua. Itse ottaisin yhteyden kyseiseen yksikköön osastonhoitajalle/ylilääkärille, kyllä sanailija äkkiä löytyy. Meidän tehtävämme kun ei pitäisi olla potilaiden taakan lisääminen, vaan auttaminen ja tukeminen, niin siirappiselta kuin kuulostaakin.
Sinun tilanteessasi varmasti paras ratkaisu. Itse olen tehnyt abortin, ei se helppoa ollut, mutta oikea ratkaisu. Aika helpottaa oloa...tosiasioita ei pääse pakoon vaikka kuinka haluaisi. Toivon sinulle voimia tulevaisuuteen, älä jää yksin asiasi kanssa.
voi tulla itku -tiedän sen. kuitenkin uskon, että viel enemmän itkettäisi ja vaikeampaa olisi, jos synnyttäisin lapsen tähän elämäntilanteeseen. taloudelliset- ja muut huolet itkettäisivät loppujen lopuksi varmasti pitkällä tähtäimelä enemmän. menettäisin myös nykyisen poikaystävän, koska tämä i halua nyt lapsia itsleen tai kumppanilleen.
olen phtinut yhteenpalaamista exän kanssa, koska tämä olisi siihen halutessani valis. en uotenkaan keki yhtään hyvää syytä jatkaa tämän kanssa peläten jatkuvasti henkeni puolesta (tämä on väkivaltainen), enkä usko, että se olisi oikein lapsellekaan. se olisi vain ehkä ainoa mahdollinen tapa pärjätä taloudellisesti lapsen kassa, vaikka sittenkin tekisi tiukkaa,... mutta en kyllä usko lapsen edun mukasta olevan se, että joutuu syntymästään asti katselemaan isänsä hakkaavan äitiään jne,...
vastaamatta,vaikka itse elän erilaisessa elämäntilanteessa.Toivon sinulle vain voimia päätöksesi tueksi,ja että saisit myös tukea joltain läheiseltäsi.Voimia,voimia ja vielä kerran voimia sinulle,hyvä tyttönen.
Ihan tuli tippa silmään. Sulla on ollut ja on kohtuuttoman raskas elon tie. Mielestäni teet oikein. Ei ole lapsen(kaan) etu syntyä kärsimään. Toivon sulle energiaa ja voimia kammeta ulos masennuksesta. Ja toivon sydämeni pohjasta että aurinko vielä paistasi sinun elämääsi ja toisi onnen sun kivikkoiselle polulle!