Kun sen ensimmäisen lapsen sitten saa niin jo pian alkaa tehdä toista mieli lapselle leikkitoveriksi... mitä te nuoret äidit mietitte tästä? Jääkö eka ainoaksi, vai tehdäänkö toinen heti perään kaveriksi. Vai monen vuoden ikäero kunnes talous jne. kunnossa??
Itselläni on kaksi lasta.Ensimmäinen oli "yllätys" mutta toista mietittiin 3 vuotta ennen tilauksen tekemistä (saatoin mm. opintoni loppuun siinä välissä). Kolmatta emme enää halua, nyt saa riittää.Kaipaan jo kovasti jatko-opiskelemaan ja työhön.
Itselläni on kaksi lasta.Ensimmäinen oli "yllätys" mutta toista mietittiin 3 vuotta ennen tilauksen tekemistä (saatoin mm. opintoni loppuun siinä välissä). Kolmatta emme enää halua, nyt saa riittää.Kaipaan jo kovasti jatko-opiskelemaan ja työhön.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidin rajana toiselle lapselle sitä, että opinnot loppuun ja naimisiin ensin. Toisin kävi... 6 vuotta on kulunut, toinen tulossa, opinnot kesken (yksi koulu vasta käyty, mutta on vakityö sentään) ja häätkin ovat vasta tulossa. :) Mutta pitkä ikäero tuli, liiankin pitkä, siksi piti nyt jo toimia.
Sain esikoiseni, eli pojan, 18-v:na. Opinnot jätin toivotusti/toivotun lapsemme vuoksi kesken, lähdin tietysti ihan kotiäidiksi ja ei olla toista suunnittelemassa. Enää!
Monen kuukauden ajan (n.1v) sain anella miestä tekemään toista lasta, kunnes kyllästyin ainaiseen "ei nyt", "ei vielä", "katotaan sitten myöhemmin", että laitatin kierukan ja unohdin jutun.
Vauvakuume häipyi ja tuli takaisin entistäkin voimakkaampana, poika ehti täyttää 1v ja nyt 2 v eikä toista tehdäkään.
Mies suostui Uuden vuoden aaton jälkeen, että poistatan kierukkani, ja yritys sai alkaa, mutta nyt päätös pitää (lupaan kautta kiven ja kannon, luulen niin) sillä 3. raskauteni (koin yhden k-menon ennen pojan syntymistä) meni kesken. Se oli tuulimuna, joten unohdin helposti hankinnat, ja siihen jäi vauvahaaveet. Hautasin ne, ja nyt alan opiskelemaan, oma elämä tulee nyt taas "eteen", ja poika joutuu hoitoon, että äiti saa ammatin itselleen...