Lähes raittiina olen elellyt jo pidempään, mutta aina välillä pitää kokea tuo kankkusen autuas olotila... Lauantai aamuna heräillessä pienessä kankkusessa on mahtaavaa astella parvekkeelle kylmän keppanan kanssa ja hörppiä kankkunen kadoksiin.... Nykyään tuon kankkusen aikaansaaminen ei vaadi kuin 3-4 tuoppia... Aktiivi aikoina ei mäyriksestäkään tullut kankkusta, vähän suuta kuivi aamulla.
Kankkusen
Autuus..
2113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin pyrin olemaan yleensä raittiina mutta silloin tällöin on suoritettava reset. Siihen kuuluu sitten ilman muuta kankkusen eliminointi lonkerolla heti seuraavana aamuna herätessä, ennen aamupalaa. Loppupäivä vietetään hissukseen, tehdään itse pitsaa (tai otetaan pakasteesta), katellaan leffoja tai pörrätään netissä. Kankkusolotilassa on jotain luovaa mutta ei enää silloin, kun puhutaan päiviä jatkuneesta juopottelusta - ei ainakaan minulla!
Olen käynyt läpi koko kankkusen kirjon pienen päänsäryn ja juoppohulluuden väliltä ja voin sanoa, että mitään juomisen aiheuttamaa olotilaa en kaipaa, en edes humalaa. Jo tavallisesta kankkusesta menee päivä pilalle, luovuus on kaukana. Mieluummin menen nukkumaan tietäen, että seuraavana päivänä olen aamusta asti toimintakykyinen, ruoka maistuu ja aivokemia ei ole sekaisin.
Mitä tuohon aamuoluen ottamiseen tulee, minulla se oli varsin nopeasti tie useamman päivän putkiin. Kävi myös niin, että kun tavan oli oppinut siitä oli hyvin vaikeaa oppia pois, kun tavallinen yhden illan känni ei tuntunut enää miltään. "Toinen päivä on paras" oli mottoni.