Olen tässä muutaman vuoden aikana kärsinyt aina välillä yöllisistä kauhukohtauksista. Ne alkoivat kun olin ehkä 16 ja jatkuvat edelleen nyt 18 vuotiaana. Niitä ei ole hirveän usein, ehkä kerran kolmessa tai neljässä kuukaudessa. Olen unen ja hereillä olon rajamailla, kun näen/tunnen että huoneessa on jotain pelottavaa, esim. että sänkyni vieressä seisoo joku outo mies. Yleensä tällöin olen jotenkin pakonomaisesti syöksynyt huoneen poikki valokatkaisijalle ja vasta napsautettua valot päälle, olen tajunnut mitä olen tekemässä. Huomaan, että olen vain "uneksinut" ja pelkoni on turhaa. Silti paniikki on päällä vielä vähän aikaa ja joudun odottamaan, että rauhoittuisin, että voin jatkaa uniani.
Nämä kohtaukset eivät ole olleet hirveän voimakkaita ja niitä on siis tullut harvoin, enkä ole huolestunut niistä sen kummemmin. Nyt kuitenkin pari yötä sitten sain normaalia paljon voimakkaamman kauhukohtauksen.
Olin taas unen rajamailla, kun paniikki iski yhtäkkiä, kun luulin (ja oikeastaan näin) miten koko huoneeni oli täynnä hämähäkin seittiä ja sitä oli päässänikin. Kohta havahduin jotenkin oikeasti hereille ja huomasin, että heijasin itseäni istuma-asennossa sänkyllä, huohotin ja vapisin. Äitini oli tullut huoneeseeni ja yritti rauhoitella minua. Hoksasin, että olin tosiaan kauhun valtaamana huutanut äitiä apuun, jotta hän olisi ottanut seitit pois päästäni. Kesti vähän aikaa tasata hengitys ja asettua taas makuulle, mutta ensimmäistä kertaa pelkäsin nukahtaa uudestaan. Mitä jos kohtaus tulisi uudestaan?
Haluaisin tietää jos joku muukin vähän vanhempi kärsii näistä kohtauksista. Lapsillahan kauhukohtaukset ovat melko yleisiä, mutten ole kuullut puhuttavan paljoakaan aikuisten kauhukohtauksista. Mistä nämä kohtaukset ylipäätään johtuvat? Ja onko mitään kotikonsteja miten niitä voisi vähentää tai edes niiden laatua heikentää? Olisi mukava kuulla kohtalotovereita.
Nämä kohtaukset eivät ole olleet hirveän voimakkaita ja niitä on siis tullut harvoin, enkä ole huolestunut niistä sen kummemmin. Nyt kuitenkin pari yötä sitten sain normaalia paljon voimakkaamman kauhukohtauksen.
Olin taas unen rajamailla, kun paniikki iski yhtäkkiä, kun luulin (ja oikeastaan näin) miten koko huoneeni oli täynnä hämähäkin seittiä ja sitä oli päässänikin. Kohta havahduin jotenkin oikeasti hereille ja huomasin, että heijasin itseäni istuma-asennossa sänkyllä, huohotin ja vapisin. Äitini oli tullut huoneeseeni ja yritti rauhoitella minua. Hoksasin, että olin tosiaan kauhun valtaamana huutanut äitiä apuun, jotta hän olisi ottanut seitit pois päästäni. Kesti vähän aikaa tasata hengitys ja asettua taas makuulle, mutta ensimmäistä kertaa pelkäsin nukahtaa uudestaan. Mitä jos kohtaus tulisi uudestaan?
Haluaisin tietää jos joku muukin vähän vanhempi kärsii näistä kohtauksista. Lapsillahan kauhukohtaukset ovat melko yleisiä, mutten ole kuullut puhuttavan paljoakaan aikuisten kauhukohtauksista. Mistä nämä kohtaukset ylipäätään johtuvat? Ja onko mitään kotikonsteja miten niitä voisi vähentää tai edes niiden laatua heikentää? Olisi mukava kuulla kohtalotovereita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tyypilliseltä valveunelta, kuin yölliseltä kauhukohtaukselta. Yölliseen kauhukohtaukseen ei liity hallusinaatioita, mutta sensijaan valveunessa nimenomaan näkee ja kuulee täysin todentuntuisia hallusinaatioita ja ne saattavat olla hyvinkin ahdistavia.
Itse olen 25v. ja kärsinyt kohta kolme vuotta unihalvauksista, joissa samantyyppisiä oireita, mutta keho on hallusinaatioiden ajan liikuntakyvytön.
Hallusinaatioissani on ollut myös ihmisiä huoneessa ja sänkyä heilutettu. Lisäksi olen kuullut usein puhetta ja kuiskauksia ja nähnyt varjojen liikkuvan ja näkökentän äärirajoilla olentoja. Joskus olen myös kuullut korvia riipivää ampiaisen surinan tapaista ääntä korvissa.
Kohtauksia on tullut pahimmillaan joka yö, parhaimmillaan kerran kahdessa kuukaudessa. Kauhun ja paniikin tunne on myös tuttua. Olen lukenut, että iän myötä oireet hellittävät pikkuhiljaa. Joillakin on vaan taipumusta tällaisiin enemmän kuin muilla. Stressi saattaa pahentaa oireita. "Hoitokeinoina" ei oikeastaan ole muuta, kuin stressin välttäminen ja säännöllisen unirytmin noudattaminen. Itse olen ainakin huomannut, että kun lopulta lakkasin pelkäämästä kohtauksia, ne vähenivät ja nykyään suhtaudunkin niihin olan kohautuksella.
Kohtaukset johtuvat uni- ja valvetilan sekoittumisesta aivoissa, esim. Wikipediassa on hyvin tietoa valveunesta sekä unihalvauksesta. Kannattaa tutkailla.
Kertomasi uni -ja valvetilan aikaiset unihäiriöt. Olen itse käynyt läpi vakavahkon skaalan unihäiriöitä. Mielestäni sinun pitää tarkastella elämäsi valintoja erityisen tarkasti.
Nuo unihäiriön syyt ovat kuin viruksia, joita on päässyt muodostumaan aivorakenteeseen. Huonoilla arkielämän valinnoilla ne lisääntyvät, mutta terapia tai muilla kuntoutustoimilla alkavat vähenemään.
"Nuo unihäiriön syyt ovat kuin viruksia, joita on päässyt muodostumaan aivorakenteeseen. Huonoilla arkielämän valinnoilla ne lisääntyvät, mutta terapia tai muilla kuntoutustoimilla alkavat vähenemään."
Niillä ei ole mitään tekemistä huonojen valintojen kanssa. Pikemminkin päinvastoin. Omat kohtaukseni alkoivat pian sen jälkeen kun rupesin harrastamaan joogaa. Tottahan sieltä mielensyövereistä kömpii ties mitä mönninkäisiä esille, kun ovea raottaa. Toinen kysymys onkin, selviääkö niistä itse vai turvautuuko poppaskonsteihin. Voin taata, jos opit hallitsemaan mieltäsi itse, etkä terapeutin avulla, avartuu tajuntasi ihan eri tasolle.
Huono valinta on mm. liiallinen päihteiden tai lääkkeiden käyttö. Samoin muu itsetuhoinen käyttäytyminen.
On aivan ilmeistä, ettei piilotajunnan systemaattinen luotaus ole yleisesti suositeltavaa.
Hyvin päätelty: "Jos opit hallitsemaan mieltäsi itse, etkä terapeuti avulla, avartuu tajuntasi ihan eri tasolle". Aivan mahdollista.
Tuossa 'omaterapiassa', jota myös sanotaan henkisen kasvun tieksi on mahdollista avata ovia hämmästyttävään maailmaan.
Omat 'kauhukohtaukseni' (lienet googlannut "night terror"?) alkoivat 20v sitten ollessani 12v. Aluksi niitä oli paljon, mutta iän myötä ne hiljalleen lähes katosivat - kuten käy kaikille muillekin tunne-elämyksille.
Niille ei oikeastaan voi mitään, mutta yksi keino auttaa: älä välitä niistä ja yritä keskittyä myönteisiin ajatuksiin/tunteisiin. Opit tunnistamaan kohtaukset. Niihin liittyy aina sama, tietynlainen pelon tunne. Kun opit huomaamaan sen, pystyt hallitsemaan kohtauksia paljon paremmin.
Muistelen, että omalla kohdalla kohtaukset vähenivät radikaalisti työelämään siirtymisen jälkeen. Joskus alta kaksvitosena. Kun vapaus muuttuu rutiineiksi ja stressi syö pirteyden, ei aivoilla jää aikaa järjestää temppujaan. Kumpi lie sitten parempi :)
PS. Hämähäkki-kohtaukset ovat kaikista vittumaisimpia. Niihin liittyy, ainakin minulla, voimattomuuden tunne, jota ei pysty ylittämään. Toisaalta niiden taustan sanotaan olevan seksuaalinen..
En oo kyllä ihan varma onko nuo sun kohtaukset ns. kauhukohtauksia, mutta niissäkin on tietty eri asteisia juttuja ja yhtä elämää haittaavia kaikki.
Ite oon nyt kohta 32 vuotta ja oon toista vuotta saanu elää ilman kohtauksia. Mulla ne alkoi niin että ihan lapsena kävelin tosi paljon unissaan ja ennen teini-ikää alkoi tulla joskus tosi pahoja kiljumis-/hysteerisiä kohtauksia yöllä, eikä niihin ollu mitää selitystä. Onneksi välillä oli pitkiäki välejä ettei ollu mitään. Ja vanhempanakin niitä tuli joskus, kunnes tilanne meni tosi pahaksi vähä alle kolmikymppisenä. Olin parisuhteessa ja jälkeenpäin vasta tajusin miten stressaavaa aikaa elin, oli monenlaista ongelmaa. No mutta nää kohtaukset meni siihen pisteeseen että löin käteni parvekkeen oven lasista läpi, oli kaikenlaista kirkumista ja sekavaa puhetta, kerran olin koittanu hakata kättäni ranteesta poikki tuolin avulla ja kaikenlaista kummaa toimintaa joka ei kuulu mun luonteeseen mitenkään. Oon rauhallinen ja järkevä ihminen muutoin. Ja noista tapauksista en muistanu jälkeenpäin mitään, tunsin vaan syvää ahdistusta aina kun viimein heräsin, tai tulin tolkkuihini....oli siinä mieskaverillaki ollu kestämistä. Mutta nyt siis elämä on muuttunu, niin ettei tarvi enää kantaa stressiä sellasista asioista kun silloin, vaikka en voi koskaan tietää mistä ihmeestä noin sairaat kohtaukset tulee. Nyt on tasasta ja uskon että saan ehkä elää ilman noita ahistavia ja pelottavia kohtauksia, kun muistan huolehtia itestäni. Kehottaisin suakin tarkkaileen elämääs onko siellä esimerkiksi asioita joita teet vastoin tahtoas tai jotain muuta joka aiheuttaa ahdistusta. Sellaisten asioiden poistaminen saattaa ja varmasti vaikuttaa noihin kertomiis kohtauksiin. Parempaa jatkoa kuitenkin!
Te olette riivattuja, henkimaailma kolkuttelee. Valveunta, pah!
Niin minä en oo koskaan sanonut että se olis valveunta, niin sairasta se on. Helppo käydä heittään tänne tollanen kommentti joka ei auta ketään, tää on oikeesti paha ongelma niille jotka läpi käy sitä, jos ei oo muuta sanottavaa, niin ei tarvi kommentoida, kysyjä hakee kuitenki apua kysymyksellään.
Minulla on tullut viimeisen parin kuukauden aika samanlaisia ajatuksia. En tosin näe mitään vaan, juuri kun olen nukahtamassa tunnen että joku on vieressäni tai päälläni ja minulle tulee tukehtumisen tunne kuin joku kuristaisi minua, samalla kauhea pelko ja kauhu valtaa koko kropan ja menen ihan kylmäksi. Siitä on vaikea herätä ja pakottaa silmät auki mutta se katoaa heti kun saa itsensä "täysin hereille". Olen lukenut että aikuisten kauhukohtaukset ovat aika lailla traumaperäisiä, ja itselläni niitä on tullut nyt joka aamuyö kun mies on lähtenyt töihin ja olen käynyt itse takaisin nukkumaan. Kellään muulla ollut tuntoaistimuksia?
Kerro ymme, mitä harrastat tai oletko alkanut harrastamaan viime aikoina jotain uutta (joogaa?), katsotko kauhuelokuvai, käytkö ennustajalla tms.? Näistä voisi päästä jyvällä, mikä on aloittanut nuo kokemukset yöllä.