Olen nyt kuukauden syönyt cipramil-nimistä lääkettä ja diapamia sen rinnalla (jotka nyt loppuivat). Cipramil ei ole auttanut ollenkaan, ei mitään muutosta olotilassa. diapam auttoi ensikertoina kun sitä söi, sitten ei enää.
Kannattaisko mun soittaa uutta lääkäriaikaa nyt? Tulen kohta hulluksi... onko mitään vahvempaa ahdistukseen kun diapam, jossa tolaranssi ei nousis niin hemmetin nopeeta?
Ongelana on siis jonkinnäköinen paniikkihäiriö, kauhea ahdistus ja lievä masennus. Olen laihtunutkin ihan kauheasti, ei ole ollenkaan ruokahalua, olen kohta ihan luuranko ja mietin usein itsemurhaa koska en vaan jaksa sitä etten saa nautintoa enää mistää, kaikki on harmaata ja ahdistaa vain koko ajan. ennen sentäs oli vaan niitä 'kohtauksia', mut nyt se on tosiaan jatkuvaa =(
Mulla on aina ollut taipumusta masennukseen; lapsuuden traumojen takia. Huumeiden lopetus tais laukaista tämän sairauden...
Kannattaako mun nyt vaihtaa tota lääkettä? Se ei ole auttanut OLLENKAAN. ja rauhoittavaa kyllä tarvisin sen rinnalle, niitä kohtauksia varten.. Mutta onko semmoista johon ei tulis heti toleranssia?
Kannattaisko mun soittaa uutta lääkäriaikaa nyt? Tulen kohta hulluksi... onko mitään vahvempaa ahdistukseen kun diapam, jossa tolaranssi ei nousis niin hemmetin nopeeta?
Ongelana on siis jonkinnäköinen paniikkihäiriö, kauhea ahdistus ja lievä masennus. Olen laihtunutkin ihan kauheasti, ei ole ollenkaan ruokahalua, olen kohta ihan luuranko ja mietin usein itsemurhaa koska en vaan jaksa sitä etten saa nautintoa enää mistää, kaikki on harmaata ja ahdistaa vain koko ajan. ennen sentäs oli vaan niitä 'kohtauksia', mut nyt se on tosiaan jatkuvaa =(
Mulla on aina ollut taipumusta masennukseen; lapsuuden traumojen takia. Huumeiden lopetus tais laukaista tämän sairauden...
Kannattaako mun nyt vaihtaa tota lääkettä? Se ei ole auttanut OLLENKAAN. ja rauhoittavaa kyllä tarvisin sen rinnalle, niitä kohtauksia varten.. Mutta onko semmoista johon ei tulis heti toleranssia?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Moikka. Soita ihmeessä lekuri aika jos tuntuu ettei tehoa....mun käsittääkseni menee kyllä aikaa kun alkaa tehoamaan...mulla nyt sama juttu ton sertralin kanssa...kovasti odottelen että ahistus häviäis ja alkais tehoamaan....diapamia en oo ite syöny mutta sitä alproxia kylläkin menee ja tällä hetkellä en uskalla olla edes ilman....kaipa noihin kaikkiin rauhottaviin jonkin näkönen toleranssi kasvaa ja koukkuun jää helposti....mutta mulla se asenne että miksi kärsiä tahallaan jos on jokin mikä oloa helpottaa....Jos sulla jo itsemurhakin käy mielessä niin äkkiä lekurille!!!!
se on yleisin aiheuttaja noille vaivoille, lääkkeet eivät paranna, eikä myöskään terapia, jos oireet johtuvat myrkytyksestä.
käyttö ja lopetus on sata kertaa vaarallisempi juttu kun tuo kofeiini.
Kofeiinista saa vähän vaivoja jos lainkaan.
Ongalma onkin siinä, että omalääkärini on lomalla ja koko terveyskeskus kiinni, kesätauolla. En uskalla mennä puhumaan suoraansanottuna tilanteen vakavuudesta, koska olen äiti. Kyse ei ole siis siitä, että olisin väsynyt, ja etten jaksaisi hoitaa niitä tms. Pärjään heidän kanssa mainiosti... Olen vaan niin helvetin ahdistunut. En tunne eläväni lainkaan. En niinkään masentunut, vaan niiiiin ahdistunut etten voi sitä sanoin kuvailla. Sitten tulee näitä kohtauksia, että sydän tykyttää hulluna, vatsaan alkaa sattuu 'perhosia vatsassa' enkä voi olla mitenkään päin. ne diapamit sentään auttoivat vähän, mutta tosiaan jouduin napsimaan niitä joka päivä ja se tietenkin johti toleranssin nousuun... ja lääkkeet ovat nyt loppu. Ei tuo masennuslääke vaan yksinkertaisesti auta ollenkaan; en saanut siitä mitään sivuoireita, mutta yhtään mitään muutosta olossa ainakaan positiivista ole huomannut. Ahdistus vaan pahenee koko ajan...
Mutta joo, huomenna varaan itselleni akuuttiajan, toivottavasti nyt semmoisen edes saan. Pelottaa vaan mennä puhumaan taas uudelle lääkärille, ja se että osaako se auttaa jne. Toivon ainakin jotain vahvempaa rauhoittavaa.
Kysele lekurilta venlafaksiinia, eli efexoria. Auttaa varsinkin ahdistukseen, ja mikäli toimii niin saatat huomata sen heti. Valitettavasti sivuoireet ovat lähes aina pahoja, ja lopettaminen on erittäin vaikeaa. (vieroitusoireet todella rankkoja.)
Tilanteesi vaikuttaa kuitenkin niin akuutilta, että kannattaa murehtia sivu-ja vieroitusoireita kun niitä tulee - jälkimmäiset vasta vuosien päässä.
On olemassa erilaisia ahdistukseen tehoavia harjoituksia; meditointia, joogaa jne.
Mikäli et jaksa aloittaa uutta harrastusta, niin ei haittaa. Homma kiteytyy yhteen asiaan, hengitysharjoituksiin. Oikeaoppinen hengittäminen on tärkeää.
Aivotoiminta muuttu kun hengitämme tietyllä tavalla. (En lähde perustelemaan asia sen enempää.)
Ihminen siis voi hengittää monella eri tavalla. Yleisin virhe on liian pinnallinen hengittäminen - tämä itsessään voi aiheuttaa ahdistusta. (liittyy hapen määrään veressä, mitä hermosto tarkkailee.) Harjoittelemalla syvään hengitystä voi päästä yllättäviin tuloksiin - pitkäaikainen (toistuva)ahdistus häviää pikkuhiljaa.
Ahdistukseen tehoaa parhaiten pallea- hengittäminen. Sen loppuvaiheessa maha työntyy kokonaan eteen. (ilma kulkee nenän kautta sekä sisään että ulos.) Sisäänhengityksen aikana maha täyttyy kuin ilmapallo.
Ilma menee toki keuhkoihin, mutta pallea työntää mahan pystyyn. (rintakehä voi liikkua hivenen.)
Muutaman (2- 3) toiston jälkeen voit hengittää syvään tavalliseen tapaan, rintakehä laajenee ääriasentoon - maha pysyy lähes paikallaan.(siinä saa olla pientä liikettä.)
Noin kymmenen toiston jälkeen voi pitää tauon. Tauko on paikallaan heti, jos tuntuu pahalta; tulee huimausta tms.
Sitten voi tehdä uudet toistot. Toistojen ja sarjojen määrää kannattaa lisätä pikkuhiljaa - em. harjoittelu käy hengityslihasten päälle.
Kuten muusta harjoittelusta niin em. harjoitteista pitää pitää välipäiviä.
(pitää tuntua hyvältä.)
Lopuksi: Ei voi painottaa tarpeeksi sitä miten tärkeää on keskittyä asiaan mahdollisimman intensiivisesti. Hetken pitää muodostua pelkästä hengittämisestä - siitä miten ilma kulkee sisään ja ulos.
Ravintotottumuksia kannattaa myös muuttaa; juo paljon vettä, syö hedelmiä ja ruokaa mistä saat omega-3 rasvahappoja. Jos kala ei maistu, niin kalaöljyä purkista - esim. apteekista. Voit syödä niitä aluksi enemmän kuin purkin kyljessä mainitaan, mutta liiallista D-vit. saantia pitää varoa.
PS. Hyvin tehtynä tämä käy jo meditoinnista.
Hei!
Vielä palaan takaisin palstalle. Pyydä lääkäriltä Xanoria.. ainakin minua on auttanut ainoana lääkkeenä ja pysynyt koko ajan pienenä ylläpitoannoksena tarvittaessa. Ja lääkärin valvonnassa kyllä pystyy siitä aikanaan irtautumaan.
Vielä jos saat akuuttiajan niin kyllä ne toisetkin lääkärit näkevät sieltä tiedoistasi mitä olet saanut ennen ja varmasti osaavat auttaa sinua.
Tässä maassa muitakin ( lue monia ) ahdistusoireisia äiti-ihmisiä.
Kyllä pitää jo lasten edun ja hyvinvoinnin takia rohjeta omaakin olotilaa
jollain tavalla edesauttaa.
Lääkärit jos vaihtuukin, niin sairaskertomukset kyllä valaisevat Heillekin
ongelmasi. Nykypäivänä sentään osataan ahdistus, paniikki-oireet ajoissa
löytää ja hoitaa.
Olisi hyvä jos kirjoittelisit tänne miten Sinulla nyt menee ja kävitkö lekurissa?
Jos ei sanoin osaa kuvailla oireitaan, niin voisi vaikka paperille tuntemuksiaan
kirjoittaa, niin siitä helpompi muistaa mikä asia ois tärkein kertoa.
Kiitos vastauksista. En saanut varattua aikaa perjantaina, mutta varaan maanantaina akuuttiajan. Pelkään vaan, että jos kerron tilanteen vakavuuden ne luulee etten pysty hoitamaan lapsiani. Kun väsynyt en todellakaan ole. Mutta kyllä lapsetkin tarvitsee äidin joka on läsnä.
Mulla on teinistä asti piilenyt tää sairaus, oireilut pikkuisen, mutta kunnolla se 'puhkes' silloin kun tulin raskaaks ja lopetin huumeet seinään. Nyt on vaan pahentunut =( Ei se cipramil ole kyllä auttanutyhtään todellakaan, se saa mennä vaihtoon kyllä!
Yritä nyt saada sen lääkäri ajan...ja kyllä ne päivystykseenkin ottaa vastaan soita vaikka ja kysy..ja lapsesi tarvitsevat sinua..yritä jaksaa...
Ja jos oikein ajatukset vain masentaa niin yritä saada ajatuksesi johonkin muuhun esim.lapsiisi niin se paniikki menee kyllä ohitse...
Täälläkin äiti, olen aloittanut 3 päivää sitten myös lääkkeet (sepram 20mg) paniikkihäiriöön, sosiaalisten paikkojen pelkoon ja lievään masennukseen. sivuoireet aivan mahdottomia.. Pistelee, vapisuttaa (sisältäpäin ja vähän ulkoakin) Ajatukset ihan sairaita, keskittymiskyky häiriintynyt hikoilua ja unta ei saa sitten millään...
Sulla on ollut lääke jo kuukauden, toisissa lääkkeissä pidempi vaikutusaika kyllä, mutta jos olet aiemmin muita juttuja käyttänyt, niin luulen että tuo lääke ei vain sovi, tai pure sinuun. Eli lääkärille juttelemaan ihan rohkeasti. Mulla meni 7kk ennen kuin pystyin myöntämään että olen masentunut, paniikista tiesin koko ajan.. Ei tosiaankaan tarvitse tuntea hävetä lääkärille menoa, masennus yms. Ovat sairauksia siinä missä muutkin. Et ole yksin. :)
Pelkkä rauhoittava ei auta/ eikä niitä pitkään saa syödäkään ilman lääkärin ohjeistusta, koska niinkuin aiemmin jo joku mainitsi, myös ne aiheuttaa riippuvuutta. Kaikilla lääkkeillä on toki myös sivuoireensa, jotka harvoin välttää. Minulle on sanottu että parantumisen kolme avainta ovat: Pitkä aikais lääkitys, kohtaus lääke, sekä terapia.. Niillä pääsee aika usein eteenpäin.
Voimia paljon, ja rohkeutta kasoittain.
Jännittää pirusti. Ja tää pelkkä jännityskin laukasee oireet. Pelottaa, etten osaa ilmaista asiaani ja jään taas ilman apua. Pelottaa, että se lähettää mut jonnekkin muualle ja joudun taas odottamaan että saan apua. En kestä enää! Mulle määrättiin cepramin lisäks diapamia, se auttoi mutta se oli aivan liian lyhytvaikutteinen, oireet palas nopeasti ja niitä pitäis olla sit koko ajan napsimassa. Olisko mitään vastaavaa, mutta pidempikestoista ja vahvempaa?
Minulla itsellä ainakin xanor on ollut tosi hyvänä apuna...
mutta olen lähes varma että bentsolääkitys olisi se sun juttus, mulla ollut tuontapainen juttu joskus kymmenisen vuotta sitten ja paranin bentsoilla.
Sellainen bentsolääkitys jonka vaikutus olisi pitempiaikainen.
Enää en lääkettä käyty kuin aniharvoin.
lääkärillemenosta sitten mitään! Saitko apuja?
Niin ei siitä mitään tullut. sanoi vaan että nosta annosta ja päläpälä. ei ottanut mua ollenkaan tosissaan. uusi vaan mun diapam reseptin ja sano et voin tulla uusimaan sen jos tarvin. sano, että juttele sitten omalääkärin kanssa kun tk avautuu... eli vielä 3 viikkoa! ei jumankauta, ei mitään hyötyä koko reissusta.
ja tosta diapamista, ei se auta enää seuraavana päivänä. annosta pitää nostaa joka päivä. ihan p**seestä. eli olen edelleenkin ihan p**kana, ja just tässä mietin et kehtaanko soittaa taas lääkäriajan, olisko siitä mitään hyötyä edes. tällä kertaa olis varmaan eri lekuri. niin ja siitä käynnistä on nyt viikko aikaa.
vielä kysymys: miten se reseptin uusiminen käytännössä tapahtuu`? vien sen reseptin sinne vastaanotolle, ja mitä sitten? joudunko odottaa vai uusitaanko se siinä jotenkin? mulla meni viikossa se 5mg 30kpl paketti niin pysyin edes jotenkin kuosissa. kiitos kaikille vastauksia, ihana kuulla etten ole ainoa! mun kaikki lähemmäisetkin ovat 'terveitä' niin itestä tuntuu et kaikki pitää mua ihan mielipuolena...
Olen myös kokeillut valeriaanaa. sain sitä äidiltäni pari purkkia. olen ottanut sitä pari kertaa 4 tabua kerralla, on ihan pikkuisen auttanut. onko teillä kokemuksia valeriaanasta? paljon sitä voi ottaa kerralla jne? mul on niitä keltaisia pillereitä.
ONNEKS mulla on noi lapset. ne on mun elämän valo, ja niiltä saan lämpöä =) meillä on tosi vahva side. jos ei niitä olis, niin olisin varmaan tappanut itteni ajat sitte..
Kirjan nimi=Outolintu,erilainen
Kirjoittaja=filosofian tohtori,psykologi Sylvi-Sanni Manninen
Hyvää luettavaa ja mielenkiintoinen kirja ja sisältää valokuvia.Opettaa meitä tunnistamaan ihmisiä kasvojen perusteella ym.Ihania lukuhetkiä kaikille kirjasta kiinnostuneille.
eli pyyä xanor depot lääkettä se o pitkävaikutteinen ja tehokas. ite syöny aikoinaa monia monia masislääkkeitä eikä mitää apua sitte muutamia rauhoittavia kuten diapamia mutta ei 10mg auttanu ni sain sitte xanor depot lääkkeen ni alko menee melkee jopa hyvin. alotin 1mg annoksella mutta nyt se on noin 3-4mg päiväsä mutta en tarvi ku sillon ku menen joneki. kuulemma todella koukuttava lääke mutta eipä oo mua kolmessa vuodessa koukuttanu ku ollu melkee kuukaudenki parhaimpina hetkinäni ilman eikä tuntunu missää. mutta mutta jne tiiä sitte miten sulle käy.