Minulla on pakonomainen tarve repiä kantapäistä ihoa ja varpaitteni kynsiä! Tämä toistuu monta kertaa päivässä ja tämän seurauksena varpaani vuotavat usein verta ja kantapääni ovat haavoilla... siksi käveleminen on usein aika hankalaa ja kivuliasta :S Perheenjäsenet ovat useasti pyytäneet minua lopettamaan, mutta ei siitä mitään tule! Viime aikoina tämä toimintatapani on pahentunut jonkin verran (tätä on jatkunut vuosia, mutta aina ei "oireita" ole ollenkaan) ja olenkin huomannut sen olevan yhteydessä stressiin, ahdistukseen ja muuten alakuloiseen mielialaan. Koen hallitsevani repimisellä hermoja ja saan myös jonkinlista mielihyvää siitä :o
Kirjoitin ongelmastani tänään aikasemmin "yeistä mielenterveydestä" -palstalle ja koska en ole vielä saanut mitään vastausta siihen mikä minua vaivaa (vai vaivaako mikään) niin olen surffaillut hieman netissä ja löysin wikipediasta jutun dermatillomaniasta (ja ilmeisesti dermatillomania liittyy jollain tapaa pakko-oireiseen häiriöön)... joten voisikohan minun kuvaukseni sopi kyseiseen häiriöön ja mitäköhän minun kannattaisi asialle tehdä. Entä onko kellään kokemuksia vastaavasta?
Olisin kovin kiitollinen avustanne!! sillä tämä asia on alkanut vaivaamaan minua melko pahasti :(
Kirjoitin ongelmastani tänään aikasemmin "yeistä mielenterveydestä" -palstalle ja koska en ole vielä saanut mitään vastausta siihen mikä minua vaivaa (vai vaivaako mikään) niin olen surffaillut hieman netissä ja löysin wikipediasta jutun dermatillomaniasta (ja ilmeisesti dermatillomania liittyy jollain tapaa pakko-oireiseen häiriöön)... joten voisikohan minun kuvaukseni sopi kyseiseen häiriöön ja mitäköhän minun kannattaisi asialle tehdä. Entä onko kellään kokemuksia vastaavasta?
Olisin kovin kiitollinen avustanne!! sillä tämä asia on alkanut vaivaamaan minua melko pahasti :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei
Suosittelen, että otat ajan psykiatrille.
Vaivasi nimittäin kuulostaa selkeästi henkiseltä ongelmalta, sillä tuskin sinulla itse jaloissa mitään vikaa on. Kyseessä saattaa olla pakko-oireinen häiriö (toiselta nimeltään ocd), johon liittyy juuri kaikenlainen tyhmiltäkin tuntuvien asioiden pakonomainen toisto.
Itselläni on ollut tapana järjestellä kaikkia tavaroita pikkutarkasti ja esimerkiksi miettiä turhia asioita pakonomaisesti liikaa. Ylioppilaskirjoituksissa jumituin epäolennaisuuksiin, kuten yo-lautakunnan leiman tuijottamiseen, ja aikahan minulla loppui. Sittemmin hakeuduin psykiatrille, ja minulla todettiin ocd. Ei se maailman vakavin asia ole, mutta lääkehoidolla häiriötä saadaan kontrolliin niin, että pystytään hakemaan uusia toimintamalleja, ja pystytään siirtämään pakkotoimintoja sivuun. Ei myöskään ole tarkoitus, että lääkkeitä popsitaan loppu elämä, ei todellakaan.
Minua(kin) aluksi askarrutti sana 'psykiatri' ja leimautuminen hulluksi mutta en ole katunut hetkeäkään päätöstäni varata aika psykiatrille. Elämä on alkanut jälleen hymyillä.
Tsemppiä ja jaksamista tulevaisuuteen!
Juups, taidat olla oikeassa, siinä suhteessa, että ongelmani on todellakin henkinen... Mutta en ole silti niinkään vakuuttunut, että minulla olisi juuri ocd. Jalkojeni repiminen on todellakin melko selkeä ja erittäin häiritsevä pakko-toiminto, mitä en pysty lopettamaan vaikka tahtoisin, mutta en ole huomannut muita pakonomaisia toimintamalleja tai ajatuksia, ainakaan sellaisia, mitä minulla olisi ollut pitkään... Mutta luultavasti spykiatri osaisi tehdä oikean diagnoosin.
En kuitenkaan tiedä onko minusta varaamaan aikaa lääkäriin. Kärsin jonkin asteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Minua helpottaisi, jos joku tulisi mukaani, mutta en ole oikein pystynyt keskustelemaan syvemmin ongelmastani kenenkään kanssa... Muut ihmiset inoavat suunnattomasti tapaani ja piävät sitä sairaana, mikä ei oikein motivoi syvällisiin keskusteluihin.
Hei
Jos olet vielä koulussa, olisiko mahdollista ottaa yhteyttä koulukuraattoriin?
Koulukuraattorin puhelinnumero on yleensä opinto-oppaassa. Hänen kanssaan pääsee kyllä juttelemaan, ja hänen kanssaan yhdessä olisi ehkä mukavampi varata lääkäriaikaa.
Jos et ole koulussa enää, niin neuvoni on kerätä yhden päivän ajan rohkeutta, ja varata aika seuraavana päivänä. Sitä paitsi ajanhan saa varattua puhelimitse, eikös se olisi mahdollista?
Kiva kuulla, että elämä on alkanut hymyilemään sinulla. Onko sinulla lääkitystä käytössä? Mitkä lääkkeet?
Hauskaa kesää!!!
Kiva kuulla, että elämä on alkanut hymyilemään sinulla. Onko sinulla lääkitystä käytössä? Mitkä lääkkeet?
Hauskaa kesää!!!
Heips
Eli mulla on tällä hetkellä käytössä Optipar, joka vaikuttaa serotoniini-aineenvaihduntaan ja Serdolect, joka puolestaan tasaa dopamiinitasoa aivoissa. Optiparia popsin 2 tbl aamulla ja Serdolectia 1 tbl illalla.
Itse olen suurin piirtein koko elämäni kärsinyt vaihtelevissa määrin pakkoneurooseista, ja nyt kun lääkitys antaa mahdollisuuden siirtää neurooseja taka-alalle, on mieliala välillä tosi hyvä. : )
Tsemppiä sullekin, jos sulla on pakkoneurooseja. Ja hauskaa kesää!
Serdolect on psyykosilääke. Sehän aiheuttaa usein lihomista. Onko sinulla paino noussut lääkkeen käytön yhteydessä? Onko sulla ollut mitää sivuvaikutuksia lääkkeestä?
Mulla on käytössä Sertralin, välillä tuntuu, että se yksinään ei ole riittävä. Näissä psykoosilääkkeissä minua mietityttää juuri toi lihominen. Minulla on muutenkin painon kanssa ongelmia. Olen miettinyt Buspar-lääkettä. Onko sinulla siitä mitään kokemusta tai tietoa?
Hellou
Lääkehoidon aikana taitaa paino olla noussut jonkun 4 kg mutta minun kohdallani se on pelkästään positiivista; olen nimittäin mielestäni laihahko. Veikkaan, että paino voi nousta paljon enemmänkin riippuen henkilöstä, sillä itse olen huono lihomaan. Itse olen muuten miespuolinen.
Lääkityksestä (Serdolect&Optipar) on aiheutunut mm. huimausta, uneliaisuutta, unettomuutta, suun kuivumista, vatsavaivoja ja nenän tukkoisuutta. Huimausta oikeastaan vain Serdolect-lääkityksen alkuvaiheessa eli siis parina ekana päivänä. Nimenomaan Serdolectin haittavaikutuksia lienevät myös suun kuivuminen ja nenän tukkoisuus. Ja tietysti sivuvaikutukset voivat olla täysin erilaiset eri henkilöillä.
Minulle hoidon aikana aiheutuneet sivuvaikutukset eivät kuitenkaan ole suuria murheita, koska lääkitys on avannut minua ihmisenä ja tehnyt onnellisemmaksi. Jää aikaa muuhunkin pohtimiseen ja toimintaan, kun ei tarvi aina välittää niistä pakkoajatuksista.
Buspar-lääkkeestä en valitettavasti tiedä mitään.
Moi taas!
Me puhuttiin aikaisemmin sinun kanssa psykoosilääkkeistä ja lihomisesta. Kysyin tänään lääkäriltä, että olisiko mitään psykoosilääkettä, joka ei aiheuttaisi lihomista. Hän sanoi Abilifyn olevan sellainen.
Mietin vain omaa tilannettani, että olisiko psykoosilääkitys järkevää ottaa Sertralinin seuraksi. Usein tuntuu, että Sertralin riittää, mutta joskus tulee aikoja, jolloin toivoisi, että olisi vioelä joku lääke apuna. Minkä verran sinulla on tietoa psykoosilääkkeistä pakkoajatusten hoidossa? Mitä sinun lääkäri on sanonut? Oletko sinä ollut ikinä pelkällä mielialalääkkeellä, esimerkiksi Optiparilla. Minkälaista silloin oli?
Heippa
Hienoa, että löysit lääkkeen, joka ei lihota. : )
Lääkärini sanoi, että pitää kontrolloida yhtä aikaa dopamiinitasoja ja serotoniinitasoja, jotta saadaan kunnon vaikutus. Eli pitää siis käyttää yhtä aikaa mielialalääkettä ja psykoosilääkettä. Tämän verran minulla on tietoa tästä.
Aloitin ocd-lääkitykseni pelkällä mielialalääkkeellä, Optiparilla. En huomannut lääkkeiden vaikutusta juurikaan, ennen kuin aloin syömään myös toista lääkettä. Minusta tuntuu, että kaksi lääkettä yhdessä antaa parhaan tehon.
Taidan pitäytyä Serdolectissa ja kerätä itselleni massaa, vaikka lihottamaton psykoosilääkekin löytyi. : )
Kuinkahan tavallista mahtaa olla, että pakkoajatuksiin käytetään psykoosilääkkeitä? Niissä lääkkeissä hirvittää vaan ne mahdolliset sivuvaikutukset. Kuulin, että niistä voi jäädä jopa pysyvät pakkoliikkeet. Kunpa vaan olisi joku astetta lievempi lääkevaihtoehto mielialalääkkeiden seuraksi?
Miten sinun läheiset ja kaverit suhtautuvat pakkoajatuksiisi? Onko sinulla perhettä? Silloin, kun mulla ei ollut lääkitystä, niin silloin mun perheellä ja kavereilla oli vaikeuksia jaksaa. Nyt kun on lääkitys, niin mun mieskin jaksaa tukea minua tosi hyvin.