riehuva pentu

Normaalia pennun käytöstä. Ei mitään pomottamista. Pentu opettelee rajojaan, ihan kuin pienet lapsetkin. Ei pentua tarvitse selättää eikä komennella. Siirrät sen hetkeksi eristyksiin HETI, kun ei usko kieltoa. Ihan rauhallisesti ja eleettömästi. Haet sen pois, kun on rauhoittunut. Eivät emokoirat selättele pentujaan. Ne siirtyvät muuallePennut kellahtavat itse selälleen mielistelläkseen emoaan ja isompia koiria. osoittavat alistumista.
Käytä vain ja ainoastaan tätä yhtä keinoa yhden kieltosanan/kerran lisäksi. Muista pysyä rauhallisena.
Leiki paljon pentusi kanssa. Aloita itse leikit ja lopeta ne myös. Leikin tiimellyksessä on helppo opetaa mm. luoksetuloa ja koiraan saa hyvän kontaktin.

selätyksiä kirjoitti:

Normaalia pennun käytöstä. Ei mitään pomottamista. Pentu opettelee rajojaan, ihan kuin pienet lapsetkin. Ei pentua tarvitse selättää eikä komennella. Siirrät sen hetkeksi eristyksiin HETI, kun ei usko kieltoa. Ihan rauhallisesti ja eleettömästi. Haet sen pois, kun on rauhoittunut. Eivät emokoirat selättele pentujaan. Ne siirtyvät muuallePennut kellahtavat itse selälleen mielistelläkseen emoaan ja isompia koiria. osoittavat alistumista.
Käytä vain ja ainoastaan tätä yhtä keinoa yhden kieltosanan/kerran lisäksi. Muista pysyä rauhallisena.
Leiki paljon pentusi kanssa. Aloita itse leikit ja lopeta ne myös. Leikin tiimellyksessä on helppo opetaa mm. luoksetuloa ja koiraan saa hyvän kontaktin.

Lue lisää

Meillä yrittää 3 vuotias seropi narttu kokeilee rajojaan koska olen vähän niinkuin ilkeä äitipuoli :D, se on tiukka kieltäminen heti. Ja jos mua yrittää purra, otan niskasta kiinni ja painan maahan, oon huomannu että alistaminen on paras tapa koiran koulutuksessa eli juuri se alistaminen. Miestä ja appiukkoa puree vieläkin koska ne ei kiellä sitä. Niskasta kiinni ja kielto, ei mitään turhaa lässytystä vaan näyttää suoraan että sinä olet POMO!

pahkasiikasi kirjoitti:

Meillä yrittää 3 vuotias seropi narttu kokeilee rajojaan koska olen vähän niinkuin ilkeä äitipuoli :D, se on tiukka kieltäminen heti. Ja jos mua yrittää purra, otan niskasta kiinni ja painan maahan, oon huomannu että alistaminen on paras tapa koiran koulutuksessa eli juuri se alistaminen. Miestä ja appiukkoa puree vieläkin koska ne ei kiellä sitä. Niskasta kiinni ja kielto, ei mitään turhaa lässytystä vaan näyttää suoraan että sinä olet POMO!

Lue lisää

Niin emotkin tekevät, mutta ne eivät "pomota" Ovat johdonmukaisia, rauhallisia ja määrätietoisia. Tai poistuvat paikalta.
Viestistäsi välittyy tietynlainen agressiivisuus ja sitä pennut eivät tarvitse.
Hampaat ovat pennun ainoa leikkiväline ja niitähän se käyttää. Luvallista pureskeltavaa riehuvalle pennulle, riepuja, rättejä jne. Ja postuminen paikalta.
Mitään väkivaltaa koiran koulutuksessa ei tarvita. Johdonmukaisuus ja kärsivällisyys riittävät. Ja kiitokset, kun pentu toimii oikein. Huonot tavat jäävät ajan kanssa pois

rauhallisuutta kirjoitti:

Niin emotkin tekevät, mutta ne eivät "pomota" Ovat johdonmukaisia, rauhallisia ja määrätietoisia. Tai poistuvat paikalta.
Viestistäsi välittyy tietynlainen agressiivisuus ja sitä pennut eivät tarvitse.
Hampaat ovat pennun ainoa leikkiväline ja niitähän se käyttää. Luvallista pureskeltavaa riehuvalle pennulle, riepuja, rättejä jne. Ja postuminen paikalta.
Mitään väkivaltaa koiran koulutuksessa ei tarvita. Johdonmukaisuus ja kärsivällisyys riittävät. Ja kiitokset, kun pentu toimii oikein. Huonot tavat jäävät ajan kanssa pois

Lue lisää

kimeä kiljaisu auttaa usein. Heti kun pentu irrottaa hampaat ja lopettaa, hyvittelyt

roosa kirjoitti:

kimeä kiljaisu auttaa usein. Heti kun pentu irrottaa hampaat ja lopettaa, hyvittelyt

Minulla on vain se tiukka linja että jos mua puree niin tietää tehneensä! vanhemmat koirat siis, mutta pennun kanssa kannattaa jos puree kättä tai jalkaa niin antaa juuri jonkun lelun tai rievun nenän eteen. Kyllä se siitä siitä oppii. En oikein osaa sanoa tuosta pois kävelystä mitään että oppiiko pentu siitä olla purematta jos kävelee vain pois. :/

pahkasiikasi kirjoitti:

Minulla on vain se tiukka linja että jos mua puree niin tietää tehneensä! vanhemmat koirat siis, mutta pennun kanssa kannattaa jos puree kättä tai jalkaa niin antaa juuri jonkun lelun tai rievun nenän eteen. Kyllä se siitä siitä oppii. En oikein osaa sanoa tuosta pois kävelystä mitään että oppiiko pentu siitä olla purematta jos kävelee vain pois. :/

Lue lisää

Oppii se. huomaa, ettei tämmöistä leikkiä hyväksytä. Kiljaisu ja jos pentu ei lopeta, kainaloon ja eristykseen.
Tietenkin pennulla pitää olla luvallista riepoteltavaa yllin kyllin. Hampaathan sen leikkiväline on.

..on vasta kolme kk ikäinen.... haloo...pennut leikivät silloin riehakkaasti ja opettelvat vasta, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Kyllä meillä kaikki pennut ovat saaneet noita hepulikohtauksia

pennusta kirjoitti:

..on vasta kolme kk ikäinen.... haloo...pennut leikivät silloin riehakkaasti ja opettelvat vasta, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Kyllä meillä kaikki pennut ovat saaneet noita hepulikohtauksia

Lue lisää

hyviä vinkkejä on jo annettu ja siltä pohjalta toimimaan. Muutamien kimppuunkäyväkakara -kokemusten perusteella myös hlökohtaisesti suosittelisin arestivaihtoehtoa eli riehu yksinäs ja tuu porukkaan kun rauhotut! Mieliä on monia, toiset tahtoo kurkoilla koirain kanssa kun eivät ihmisten kanssa uskalla tai muista moninaisista syistä =) ... turha koiran kans on alkaa tappelemaan kun ollaan tyystin eri sarjoissa, eihän normaalin ns. koiraihmisen tarve ole olla koira, eikä koiralta voi vaatia että se on ihminen...? Yhteisymmärryksellinen olotila lienee hakusessa kaikilla, jotka ns. normaalia suhdetta ja elämää koiransa kanssa haluaa, jolla tavalla parhaat ja kauneimmat tulokset kentilläkin saadaan, esim. "koirani osaa varmaan lukea ajatukseni"... Eiköhän se "luonnevika" ilmene muinkin tavoin jos sellaista oikeasti on, lienet kuitenkin valmis elämään Koiran kanssa vaikka ensimmäinen onkin? Yhdellä ikimuistoisista koiristani oli elämänsä aikana kaksikin tuollaista kokeilenpakimppuunkäyntiä-vaihetta mutta menivät ohi, ja väitän rohkeasti että ihan normaali koira se oli. Kai sellaista kuuluisaa "dominoivaa" sorttia =) Kärsivällisyyttä ja onnea ja menestystä tulevan parhaan (koira)kaverin kanssa!! Hyviä neuvoja saat helposti ja paljon, kannattaa kuitenkin jatkossa kokeilla "oikeita" koiraharrastuspalstoja.

pennusta kirjoitti:

..on vasta kolme kk ikäinen.... haloo...pennut leikivät silloin riehakkaasti ja opettelvat vasta, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Kyllä meillä kaikki pennut ovat saaneet noita hepulikohtauksia

Lue lisää

...unohtui... Toisethan tahtoo pehmolelua tai patsasta muistuttavan lemmikkikoiran (näyttää kivalta muttei tee mitään tms.), ja toiset tahtoo elävän eläimen (olkoon vaikka sikamainen kunhan on koira) ja niitä eläväisiä on vähintään yhtä monta sorttia kuin niille sopivia ihmisiä, että sikäli. Yksi koira ei voi vastata tuhannen ihmismielen toiveita, sikäli ei kannata ihan ilman suodatinta vastaanottaa kertomuksia, ei kauhu- eikä idyllisellaisia. Paha juttu, mutta totta, kaikki ei tykkää kaikista, immeiset eikä eläimet, saati niiden yhdistelmät... Vaikeaa, mutta elämää =)

henkinen.a kirjoitti:

...unohtui... Toisethan tahtoo pehmolelua tai patsasta muistuttavan lemmikkikoiran (näyttää kivalta muttei tee mitään tms.), ja toiset tahtoo elävän eläimen (olkoon vaikka sikamainen kunhan on koira) ja niitä eläväisiä on vähintään yhtä monta sorttia kuin niille sopivia ihmisiä, että sikäli. Yksi koira ei voi vastata tuhannen ihmismielen toiveita, sikäli ei kannata ihan ilman suodatinta vastaanottaa kertomuksia, ei kauhu- eikä idyllisellaisia. Paha juttu, mutta totta, kaikki ei tykkää kaikista, immeiset eikä eläimet, saati niiden yhdistelmät... Vaikeaa, mutta elämää =)

Lue lisää

Meillä ei ole pehmoleluja eikä koristeita - päinvastoin ; ) pidämme hyvinkin lujatahtoisista ja ns oikeista koirista joissa on oikea luonto,

on näistä koirista niin todella pitkä kokemus hamaan menneisyyteen, että aivan päästään pöpejä epänormaaleja epätoivottavia ei aleta sietää. Ei luulla niitä miksikään normaaliksi pennunkujeiksi. En tiedä miten joku tykkäisi. Aggressiivisuus ei ole toivottavaa. Parhaiten niitä rodusta karsii pistämällä sellaiset multiin, eikä väittämällä leikkiviksi penikoiksi.

En ole ikinä ennen enkä jälkeen nähnyt silmät palaen, silmät kovana päälle hyökkäävää koiraa tai pentua näissä. Enkä tahdo nähdä. Muilla on vapaus valita kuten meilläkin. Minusta sellainen on luonnevikainen hullu sekopää. Olin kuullut koirissa olevan sellaisia joskus, vaan en ollut nähnyt.

Normaali pentu ei omaa halua hyökkiä kimppuun. Pennunpureminen on aivan eri asia.

Yhden kamalan kokenut kirjoitti:

Meillä ei ole pehmoleluja eikä koristeita - päinvastoin ; ) pidämme hyvinkin lujatahtoisista ja ns oikeista koirista joissa on oikea luonto,

on näistä koirista niin todella pitkä kokemus hamaan menneisyyteen, että aivan päästään pöpejä epänormaaleja epätoivottavia ei aleta sietää. Ei luulla niitä miksikään normaaliksi pennunkujeiksi. En tiedä miten joku tykkäisi. Aggressiivisuus ei ole toivottavaa. Parhaiten niitä rodusta karsii pistämällä sellaiset multiin, eikä väittämällä leikkiviksi penikoiksi.

En ole ikinä ennen enkä jälkeen nähnyt silmät palaen, silmät kovana päälle hyökkäävää koiraa tai pentua näissä. Enkä tahdo nähdä. Muilla on vapaus valita kuten meilläkin. Minusta sellainen on luonnevikainen hullu sekopää. Olin kuullut koirissa olevan sellaisia joskus, vaan en ollut nähnyt.

Normaali pentu ei omaa halua hyökkiä kimppuun. Pennunpureminen on aivan eri asia.

Lue lisää

Tunnistin tämän tarinan taas kerran.
Sen voisi kertoa toisinkin.

Se hullu sekopää on nyt tuossa minun jaloissani.
Loistava jälkikoira, mahtava tokokoira, ihana arjessa.
Ei ole koskaan ollut mitenkään aggressiivinen, erittäin ohjaajapehmä otus.

Että joskus se kauneus/kauheus on katsojan silmässä. ;)

Ja sellainen riekkuva pentu tosiaan vain passivoidaan hetkeksi ilman mitään tunnekuohuja. Tai sitten kipataan toiseen huoneeseen hetkeksi riekkumaan yksikseen. Ja sitten tarjotaan vaihtoehtoisia puruleluja ja vaikka jotain tehtävää siinä solmunarun kanssa. Pentu leikkii sillä millä saa.

Herra jesta, 3 kuukautta. TÄYSIN normaalia tollane, miettikääpäs miten ne pennut leikkii toisten pentujen kanssa.. Käytös on siis normaalia, jää ajan kanssa pois.

Liikuntaa!!vastaukseni tasapainoinen koira/pentu enimmäkseen nukkuu kotona/pesässään,kun on saanut tarpeeksi ulkoilla.Liikutettu koira on onnellinen koira :) ,ja koirathan on luotu liikkumaan..

Miten hyvä että meni kivasti ! On meilläkin viimeisinkin ollut aika vilperi, aivan normaali toivotunlainen mitä suloisin ja ihanin pentu tuon yhden ainoan kerran tavatun "hullunluonteisen" jälkeen, vaikka jotenkin tuntui ihan hirveältä sellaisen kauhukokemuksen jälkeen seuraavaa pentua kotia hakia, mutta niin sitä otettiin vain itsensä vyöttäen ja terästäytyen; ja kyllä se siitä lutviintui taas normaaliin tapaan. Ja äärettämän tyytyväisiä olemme olleet. Kyllä sen normaalipäisen pennun kanssa selviää,
joskin se voi joskus olla oman aikansa rankkaa joskus joidenkin kohdalla kun penskat on penskoja. Mutta se on _normaalia_.
Nartut voivat kovin rauhoittua ekasta ja tokasta juoksusta, urokset vuoden tai kahden kohdalla.

Pahanteosta joku minulta kyseli niin minun on todettava, että se on yksilökohtaista. Toiset tekevät kovin ja pitkään, toiset ei juuri ikinä, ja toiset jonkun aikaa. Kun hampaat ovat vaihtuneet, aina se helittää se elämä siinä vaiheessa, kun sen yli kestää : )



Joku tuolla väitti mitä väitti taempana;
minä myin koiran eteenpäin jollekulle, jolla on itsellänsä myös tietynlaista luonnetta omaava aivan lähiperhettä olevakin otus.


Sille pennun ostaneelle ihmiselle oli jälkikäteen miettiessään joskus sitten varmastikin hiukan ikävä pala ja pettymys - kun hoksasi varmasti vasta jälkikäteen tarkemmin ajatellessaan ajan myötä-, ei ole kiva rako mihin päänsä pisti. Olikin tahtomassa -kaikesta päätellen- pennutuskäyttöön. Hoksasi varmaan vasta myöhemmin miten ikävä ollut ostaa ja sitten omistaa sellainen koira, josta tiedossa, että näitä koiria maailman sivu iät kaiket pitäneet diskasivat luonteen takia kädestään kuin kuuman kekäleen - tyystin soveltumattomana edes normaaliin sen rotuisen koiran pitoon kotikoirana, saatikka jalostusnartuksi. Jälkikäteen ymmärrän itse että ostaja ajatteli itseksensä tietysti saavansa jonkun suuren ihmeen käteen kuin ihmeen kaupalla. Ei ottanut huomioon lainkaan sitä, että ei ole kovin kiva kädessään pitää tai miettiä jalostusta sillä sellaisella koiralla. Siinä taisi vain olla niin suuri ostointo, ettei mikään huolellisesti selitetty ja painotettu tainnut mennä päähän, vaikka sillä kertomisella olisi todella pitänyt ihmisen nuppiin ja tajuun upota ja mennä. Sitä älyä on kyllä sillä ostajalla ihan varmasti reilusti. Se on eri asia jos ei kuuntele mitä sanotaan.

Hän ei ehkä lainkaan uskonut myyjän olevan todella tosissaan arvioistaan koiran ominaisuuksista. Tai ehkä hänellä oli joku outo käsitys että myyjä jotain untuvikkoja rodun koirissa. Voi, hän ymmärsi väärin. Se on hän, joka siinä alkaja; päinvastoin kuin myyjäperhe, joilla vuosikymmeniä tämän alkuperän koiria.

Ei se tietysti ole sitten kiva. Etenkään kun tiedetään tasan mikä mielipide ensimmäisillä omistajilla.
Ei sellainen rodussa kokematon tiedä ihan niin paljon kuin toivoisi ja luulisi itse tietävänsä, tietää muuten omasta mielestään maailmassa miten paljon tahansa; ja etenkään kun kovin tietynlaisesta muusta rodusta siirtyy näihin. Sitä saattaa olettaa ja kuljettaa mukanaan sellaista painolastia ja suhtautumista ja odotuksia, mielikuvia, stereotypioita ja jopa ihanteita koirien luonteista, että ajattelee, näidenkin pitäisi olla sellaisia kuin niiden edellistenkin, mutta vaan terveempiä ja pienempiä ja sitä ja tätä.

Nämä kun on kuitenkin aivan eri rotu ja niiden olisi tarkoitus olla aivan erilaisia koiria ...

Ei olla perheessä ikinä nähty moista, ei ennen ei jälkeen.
Tälläkin hetkellä meillä on kaksi hyvää saman rodun narttua, kumpikin upea rodunomainen - erilaiset luonteet, mutta toivotunlaiset, ja rodunomaiset. Kummankin ottaisin uudelleen karvoineen päivineen. Ja osaan taatusti oikealaisia arvostaa.


Muistakaatten, että joka ikisessä rodussa esiintyy seassa myös niitä sellaisia yksittäistapauksia, joissa vaan joku takaa heittävä on sattumalta yhdistynyt väärällä tapaa.
Lukekaapa joskus porokoirakerhon listalta kahlaten mitä edesmennyt kunnioitettu Korhosen Aila virkkoi näistä ihmisten päällekävijöistä ja pahansisuisista penikoista roduissamme, ja niiden jalostukseen käytöstä.

Sinne arkistoon voi kuka tahansa mennä ja tehdä haun ja alkaa selata vähän historian havinaa.

Asia pätee edelleen tänä päivänä.