Heips!:) Sydäntä riistävät tunteet ja jatkuva ikävä on onneksi jo takanapäin. Pikkuhiljaa sitä hyväksyy sen, että mä menetin mun unelmieni miehen, joka tosin ei sit ollutkaan ku mun unelmia tai kuvittelin meidän suhteen paremmaksi mitä se oikeasti olikaan.
Mä olin rakastunut suhun, puoli vuotta meidän erosta enkä vieläkään oo oikeen päässy yli, tai en oo kokenu olevani valmis uuteen suhteeseen, tuntuu vähän siltä etten pysty tuntemaan vielä niin vahvasti kun sua kohtaan meidän alkuaikoina. Olisin halunnu susta ystävän.. Puhuin susta paskaa koska olin heikko ja loukkasit mun tunteita, tuntui että olin oikeutettu siihen koska kohtelit mua kun paskaa lopussa ennenkun lopullisesti erottiin. Oli ristiriitaista, että toisinaan itkit että oot aina halunnu munlaisen naisen ja kun sanoin että muutan, (sun typerien tekojen takia), et edes voinu yrittää että jäisin, sanoit todella loukkaavia asioita ja annoit ymmärtää, etten merkannukkaan koskaan sulle mitään. Haluaisin puhua sun kanssa asioista, ilman, että haluaisin enää palata yhteen. Hitto-että pidin sinusta.. Viikonpäästä olit jo päässyt omien sanojes mukaan musta yli, se tuntui pahalta.
Oon yksin ja kasvatan itsestäni aikuista omaa itseäni, kiitos sinulle että opetit joitain asioita, annoit ajattelemisen aihetta minulle. Toisaalta on asioita, joita en olisi halunnut sun vierellä kokea koskaan.
Askel askeleelta kerään palasia takaisin.. Toivon että tapaamme joskus, ilman sun kyynistä asennettas ja voitais jutella, ystävinä, niinkuin silloin joskus kun vielä olit oma itsesi. Joskus mietin, minne se ihminen katosi keneen tutustuin?
Mä olin rakastunut suhun, puoli vuotta meidän erosta enkä vieläkään oo oikeen päässy yli, tai en oo kokenu olevani valmis uuteen suhteeseen, tuntuu vähän siltä etten pysty tuntemaan vielä niin vahvasti kun sua kohtaan meidän alkuaikoina. Olisin halunnu susta ystävän.. Puhuin susta paskaa koska olin heikko ja loukkasit mun tunteita, tuntui että olin oikeutettu siihen koska kohtelit mua kun paskaa lopussa ennenkun lopullisesti erottiin. Oli ristiriitaista, että toisinaan itkit että oot aina halunnu munlaisen naisen ja kun sanoin että muutan, (sun typerien tekojen takia), et edes voinu yrittää että jäisin, sanoit todella loukkaavia asioita ja annoit ymmärtää, etten merkannukkaan koskaan sulle mitään. Haluaisin puhua sun kanssa asioista, ilman, että haluaisin enää palata yhteen. Hitto-että pidin sinusta.. Viikonpäästä olit jo päässyt omien sanojes mukaan musta yli, se tuntui pahalta.
Oon yksin ja kasvatan itsestäni aikuista omaa itseäni, kiitos sinulle että opetit joitain asioita, annoit ajattelemisen aihetta minulle. Toisaalta on asioita, joita en olisi halunnut sun vierellä kokea koskaan.
Askel askeleelta kerään palasia takaisin.. Toivon että tapaamme joskus, ilman sun kyynistä asennettas ja voitais jutella, ystävinä, niinkuin silloin joskus kun vielä olit oma itsesi. Joskus mietin, minne se ihminen katosi keneen tutustuin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaikilla on käytössä tämä ikäväpalsta. Täällä voi tuntea itsenä* hyväksi ihmiseksi ja toinen teulata ja ristiinnaulita ja tuomita ,hyvää yötä kaikille niin mieheille kuin naisillekin
http://www.youtube.com/watch?v=jthvslBZQ4g
Heh, niinpä, onneksi.. On tää silti aika turha kapine koko netti