Minulla on lapsuudesta asti ollut masennusta,joka iän myötä on pahentunut.Olen syönyt psykiatrin määräyksestä masennuslääkkeitä 32 vuotta.Aiemmin niitä vanhanajan lääkkeitä ja nyt jo noin 20 vuotta ssri-lääkkeitä.
Ssri-lääkkeet ovat muuten ollet erittäin hyviä ja pystyn elämään suht normaalia elämää ja käymään töissä.Muutamia sairaspäiviä on vuoden aikana tullut.Mutta haittavaikutus on ollut todella hankala ja se on ruokahalun lisääntyminen.Rehellisyyden nimissä voin kertoa,että olen lihonut eli painoni on noussut ssri-lääkkeiden aikana 43 kiloa.Minulle on myöskin uudenajan masennuslääkkeiden myötä tullut diabetes tyyppi kaksi.Tosin sitä pyritään hoitamaan dieetillä.Otan itse sokeriarvon sormenpäästä melkein päivittäin.Ruokahalu on aivan hurjaa luokkaa,mutta psykiatri ei itseasiassa kommentoi juurikaan.Tulee puuskittaisia ruokahalun lisääntymisiä.
Olen siis hurjasti ylipainoinen ja samalla minulle on myöskin tullut kolesterolilääkitys.Rasva-arvot ovat olleet todella huonot.Neljättä kolesterolilääkettä kokeillaan,koska kolme aiempaa ovat aiheuttaneet kovia lihasvaivoja ja väsymystä.
Nyt on myöskin silmälääkärini rajuin ottein puuttunut asiaan,koska näkö menee.
Jos niin sanotusti saan ahmimishepulin niin sitten nukun kolme neljäkin tuntia aivan sokerihumalassa.
Mutta miten pärjään ilman masennuslääkettä?Olisiko jollakin hyvä idea?Haluaisin olla normaalipainoinen ja voida mahdollisimman hyvin.Olen kohta jo masentunut tämän lihavuuteni kanssa.Jaksan kyllä kutakuinkin hoitaa työasiani,mutta toisinaan on todella rankkaa.
Ssri-lääkkeet ovat muuten ollet erittäin hyviä ja pystyn elämään suht normaalia elämää ja käymään töissä.Muutamia sairaspäiviä on vuoden aikana tullut.Mutta haittavaikutus on ollut todella hankala ja se on ruokahalun lisääntyminen.Rehellisyyden nimissä voin kertoa,että olen lihonut eli painoni on noussut ssri-lääkkeiden aikana 43 kiloa.Minulle on myöskin uudenajan masennuslääkkeiden myötä tullut diabetes tyyppi kaksi.Tosin sitä pyritään hoitamaan dieetillä.Otan itse sokeriarvon sormenpäästä melkein päivittäin.Ruokahalu on aivan hurjaa luokkaa,mutta psykiatri ei itseasiassa kommentoi juurikaan.Tulee puuskittaisia ruokahalun lisääntymisiä.
Olen siis hurjasti ylipainoinen ja samalla minulle on myöskin tullut kolesterolilääkitys.Rasva-arvot ovat olleet todella huonot.Neljättä kolesterolilääkettä kokeillaan,koska kolme aiempaa ovat aiheuttaneet kovia lihasvaivoja ja väsymystä.
Nyt on myöskin silmälääkärini rajuin ottein puuttunut asiaan,koska näkö menee.
Jos niin sanotusti saan ahmimishepulin niin sitten nukun kolme neljäkin tuntia aivan sokerihumalassa.
Mutta miten pärjään ilman masennuslääkettä?Olisiko jollakin hyvä idea?Haluaisin olla normaalipainoinen ja voida mahdollisimman hyvin.Olen kohta jo masentunut tämän lihavuuteni kanssa.Jaksan kyllä kutakuinkin hoitaa työasiani,mutta toisinaan on todella rankkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niitäkin on monta lajia, eivätkä kaikki lihota. Söin itse pari vuotta paroksetiinia, joka itse asiassa vähensi ruokahalua, laihduin tuona aikana viitisen kiloa. Olen toipunut masennuksestani, joten en enää käytä lääkkeitä. Lopettaessani paino nousi hiukan.
Ehkä sinun kannattaisi ensiksi puhua lääkärisi kanssa, josko masennuslääkevalimistetta voitaisiin vaihtaa, ettet liho lisää? Ja sitten pitäisi tietysti miettiä miten saat jo tulleet kilot pois. Ruokahalua hillitsevän lääkkeen kanssa sekin voisi olla helpompaa.
Tsemiä!
>>Mutta miten pärjään ilman masennuslääkettä? Olisiko jollakin hyvä idea?
Sinun pitää olla rohkeampi. Masennus tuskin on ruumiillinen sairaus. Sitä en tiedä, onko se todistettu jollain tapaa kehon sairaudeksi, mutta voi uskoa sen olevan mielen sairaus. Voit omalla ajattelullasi vaikuttaa asiaan, kun ajattelet elämänmyönteisesti. Tämä on varmasti totta. Lääkärit kyllä tarjovat lääkkeitä, mutta potilas voi päättää toisinkin. Olen itsekin tehnyt sen. Lääkäri antoi reseptin koko vuodeksi. Söin lääkettä viikon, mutta sitten päätin olla terve ilman lääkkeitä. Siitä on jo noin 30 vuotta, enkä ole tarvinnut niitä lääkkeitä.
lähes aina lihottavat. Minulle sanottiin se, kun pähkäiltiin mielialalääkityksen aloittamista.
Joudun jo syömään kortisonia pienen annoksen joka päivä - jolla myös on painoa nostattava vaikutus- Siihen vielä päälle toinen - sitten alkaakin "uusien sairauksien kierre", kuten sinulla: diabetes, kolesteroli koholla jne.
Noidankehä on valmis. En aloittanut mielialalääkitystä.
Juttele lääkärisi kanssa, mikä olisi nyt järkevintä: kokeilisitko kuitenkin jättää pois masennuslääkkeet? Jospa sinulle on jäänyt "korvien väliin" se oletus, että olet masentunut? En väheksy masennusta - mutta jollei kohdallasi ole kyse todella vakavasta masennuksesta - kannattaisiko kokeilla ilman lääkitystä? Tuo lihavuushan masentaa lisää! Ja on uhka terveydellesi. Psykiatrit AINA määräävät lääkettä - kunnon keskusteluterapia voisi yhtä hyvin - ellei paremminkin -auttaa.
Koita katsoa tilaasi ulkopuolisesti - ja jos lääkärisi on empaattinen, ehkä löydätte jonkin ratkaisun.
Ole rohkea!
Vhh-ruokavaliolla ja elää ilman lääkkeitä. Ja Vhh-ruokavalio auttaa myös mielialaan. Aivot tarvitsevat rasvaa ja kasviksista tulee paljon vitamiineja ja hivenaineita ja antioksidantteja. Ja ne estävät kolestrolia hapettumasta. Vain silloin se voi olla paha. Liiat tärkkelykset ja sokeri masentavat, ainakin minua. Lääkärit eivät osaa kyllä hoitaa ketään. Ravinnolla on merkitystä.
niin ei se kyllä diabetestä paranna. Kokemuksesta sen tiedän. Kasvisruoka on kyllä miellyttävämpää ja maukkaampaa kuin liharuoka. Minulle on vastenmielistä syödä lihaa, mutta täytyyhän sitä syödä joskus proteiinin tarpeeseen.
Kun tiedettäisiin edes mikä aiheuttaa D2 diabetesta, mutta kun sitäkään ei tiedetä, niin turha on puhua parantamisesta.