joka roikkuu täällä päivittäin, syykin on selvä köyhällä ammattitaiteilijalla ei ole niitä ranta-ulkomaan-eikä muitakaan lomia, paitsi palmulla sehän on aina lomalla.
Päivittäin tuskailen kuvien tekemisen kanssa ja joskus jos työ kulkee, ainoat kanavat ulkomaailmaan on ruokaostoksilla S:ssä eli osuuskaupassa ja käynti suomi24 kuvataidepalstalla.
Eihän palstalla näin kesäaikaan mitään tapahdu, Koulutettu on purjehtimassa, luulisin, vanhanajan taiteilija jonka profiili alkuun ärsytti monia, jolla kuitenkin on tietoa niin paljon,että minä ainakin nostan hattua.
Ilpittore on varmaan jossain hienolla maalausreissulla ulkomailla.
Laitisella itsellään ei ole meille enään asiaan.
Mussini ja monet muut nimimerkit ovat haihtuneet kuin tuhka tuuleen.
Barenkaan kanssa kukaan ei pysty vänkäämään kun ollaan pääasiassa maalareita kaikki. Ja Barea ei värit kiinnosta.
Mainostakaa nyt tätä palstaa että saatais uusia keskustelijoita ja vänkääjiä tänne.
Päivittäin tuskailen kuvien tekemisen kanssa ja joskus jos työ kulkee, ainoat kanavat ulkomaailmaan on ruokaostoksilla S:ssä eli osuuskaupassa ja käynti suomi24 kuvataidepalstalla.
Eihän palstalla näin kesäaikaan mitään tapahdu, Koulutettu on purjehtimassa, luulisin, vanhanajan taiteilija jonka profiili alkuun ärsytti monia, jolla kuitenkin on tietoa niin paljon,että minä ainakin nostan hattua.
Ilpittore on varmaan jossain hienolla maalausreissulla ulkomailla.
Laitisella itsellään ei ole meille enään asiaan.
Mussini ja monet muut nimimerkit ovat haihtuneet kuin tuhka tuuleen.
Barenkaan kanssa kukaan ei pysty vänkäämään kun ollaan pääasiassa maalareita kaikki. Ja Barea ei värit kiinnosta.
Mainostakaa nyt tätä palstaa että saatais uusia keskustelijoita ja vänkääjiä tänne.
Vastaukset 48
Vanhimmat
kun noita miniläppäreitä saa nyt halvalla ettekö voisi hankkia sellaiset, niin voisitte sieltä rannoilta surffailla tänne palstalle, pysyis meikäläinenkin mukana kuvioissa.
Me köyhät vain täällä roikumme kuin taiteen hirttämät ja olisikohan se syykin.
Kiitos vain siitä hatunnostosta, mutta näin kesällä se voi vain viilentää. Se purjehtiminen osui aika nappiin ja nyt muistankin joskus sanoneeni, että maalailin siellä maisemia iltojeni ratoksi. Sitä kesti 60 vuotta aloin sellaisena 15- vuotiaana silloin rakensin oman purjeveneen vanhasta pelastusveneestä erään merikapteenin johdolla. Myöhemmin piirtelin omat piirustukset ja rakennutin ja rakensin näitä suurempia veneitä. Kaksi vuotta sitten myin viimeisen purjeveneeni pois meripartiolaisille ja he purjehtivat sillä nyt. Purjehtiminen on halpaa kun vain vehkeet saa tehtyä niin tuuli vie ilmaiseksi.
Nyt painaa vain nämä ammattijärjestön puheenjohtajan tehtävät vaikka olen kaikista muista yrittänyt luopua. Lasten taidekoulu piti pitkään elämäni työntäyteisenä mutta lopetin sen kaksi vuotta sitten ja ehkä siksi aloin kirjoitella täällä palstalla, kun tuntui että olisin jotain velkaa yhteiskunnalle näissä taiteenasioissa. Tuntuu kuitenkin, että ihmiset vain vänkäävät eivätkä halua mitään valmiiksi pureskeltua ja koettua tietoa taiteesta.
Siellä lasten taidekoulussa opettajat laativat opetus-suunnitelmat ja yhdessä pyrimme saamaan ne toteutumaan. Oppilaita oli parhaimmillaan noin 150 ja opettajia kahdesta neljään. Oli merkillistä katsoa niiden lasten töitä aina loppunättelyssä miten olivat kehittyneet piirustuksen, maalauksen ja savitöiden tekemisessä. Vanhemmilla taiteentekijöillä oli paljon opittavaa näiden lasten tekemisen puhtaudesta kun ovat vielä aitoja. Kuvasin niitä töitä ja pidin niistä joskus luennonkin.
Onhan tämä mustan neliön salojen penkominen aika mielenkiintoista, kun olen itsekin niitä maalauksia tehnyt pohjautuen näihin perusajatuksiin, mitä on mielessäni syntynyt tältä pohjalta. Mietin tuossa juuri että esittäisinkö oman versioni asian tiimoilta, mutta jäi miettimisen asteelle jos se herättäisi taas tunneryöppyjä sotkutaidetta vastaan.
Tuliko niitä silloin paljonkin maalattua. Olisi mukava nähdä niitä. Toivotaan että tänne tulisi joskus oikein oma galleria johon voisi nimimerkillä jättää töitä nähtäville.
Akvarellimaalaus on jotenkin niin aitoa, varsinkin silloin kun se maalataan luonnossa hyttysten kera.
Istun tällä hetkellä tyttöjeni läppärillä ja päätin kurkata tännekin.
Vein juuri hepoillemme vahvat aamuherkut kun meillä on tänään edessä pitkä erämaaretki ratsastaen. Olemme nääs taas jokakesäisellä mökkireissulla täällä itäsuomessa ratsukkoinemme tyttöjen kanssa.
Onhan myös tietty että olen jo pakannut satulalaukkuuni luonnosvälineet ja akvarellipakkauksen. Yövymme näet parina yönä teltoissamme joten varmaan parit auringonlaskut tulee ikuistettuakin. Luonnoslehtiö on myös yleensä käytössä melkein joka tauollakin.
Mäkäräisiäkään täällä ei ole vielä kovin paljon nähty mutta paarmat näkyy jo kiusaavan hevosia joista ne minulle tuolla eilenkin protestoivat joten Offia täytyy varata rutosti mukaan.
Kesäloma on sentään mukavaa aikaa!
Hauskaa kesää kolleegat!
kirjoittaa Maakansa ja jatkaa....että täällä ollaan ja ihan kotosalla. Viikon reissu on emännän kanssa edessa vasta elokuun alussa ja sekin Suomessa. Välineet tietysti mukana.
Työnteko on niin lukossa, että en nyt edes vettä heitä työhuoneelle päin. Olen nyt useita kuukausia yrittänyt saada tolkkua, miten maalaisin yhden näkymän, joka poistettiin raa´asti ja täydellisesti maisemasta. Tein siitä sekä liitu- että akvarelliluonnoksia paikan päällä ja otin digikuvia, joita olen siirtänyt paperille. Mutta jokainen yritys menee raskaasti Mopelle. Siinä välissä olen vääntänyt parikymentä asetelmaa ja nyt sekään ei enää maistu.
Sanoinkin jo muusalleni, että musta neliö alkaa yhä enemmän vetää konstruktiiviseen abstraktiin; vuosia sitten jäi muutama aihe aivan kesken käsittelyn, mutta en tiedä löytyisikö narun päätä enää. On tämä vaikeaa ja ihan omaa syytä, olisi pitänyt valita vaikka kirves ja klapien pilkkominen siveltimien ja kuvien sijaan.
Ostin muuten netistä Malevitsin elämäkerran, äijä oli minulle aika tuntematon. Näin hänen töitään kolmessa venäläisen avantgarden näyttelyssä Suomessa, kaksi kertaa Sara Hildenillä ja kerran Turun taidemuseossa, ja tietysti ostin näyttelyluettelot. Netistä olen lisäksi poiminut hänen kirjoituksiaan (käännöksinä) mutta en vielä perehtynyt niihin. Jospa saisi vaikka potkua.
"Olen nyt useita kuukausia yrittänyt saada tolkkua, miten maalaisin yhden näkymän, joka poistettiin raa´asti ja täydellisesti maisemasta."
Jos suunnileenkaan tiedät ja muistat tuon kohteen mittasuhteet, niin käy "taakottamassa" tuon "entisen" kohteen nurkat kuvaamissuuntaasi nähden pitkillä rimoilla niin huomaat että homma onkin paljon helpompaa.
Sanon tämän hyvin paljon vastaavanlaisia entisiä perinnemaisemia tehneenä. Ehkä se lukkokin siitä aukeaa ja voit vaikkapa pissiäkin työhuonettasi päin.
onnistua. Siinä on noin kilometri vettä välissä ja vajaan puolenkilometrin näkymä, jossa oli lukuisia mielenkiintoisia rakenteita, joista haluan muutaman yhdistellä "väärään" paikkaan puhtaasti niden ulkomuodon ja yhdistelemiseen sopivuuden takia. Ratkaisu löytyy joko korvien välistä tai intuitiivisesti (mikä tarkoittaisi melkoisen ekspressiivistä tulkintaa, mikä taas ei sinänsä olisi paha asia) tai sitten sitten se jää kokonaan tekemättä ja kaihertaa mieltä vielä vuosikausia, kuten on nyt jo puolisen vuotta kaihertanut. Kiitos kuitenkin ehdotuksesta.
Pankrotti odottaa meikäläistäkin, öljyllä saanut oikeastaan helmikuun jälkeen tehtyä mitään. Allikossa siis kohta ollaan. Öljymaalaus on kuitenkin se mistä monet tykkää.
Psykiatria kohta huudellaan apuun. Kunnei kukaan kirjoita kirjaa aiheesta" millä saada suti lentoon"? Aina vaan samaa värioppia ja sommitelmaa.
Pitää kohta soittaa palmulle ja pyytää hyviä neuvoja, hän kun on selvinnyt niin monesta.
Teillähän on yhdistyksessä paljon hyvää porukkaa, ettekö ollenkaan potki toisianne persuksille?
syynä omanarvontunto, luonnevika tai turha karsastus kollegoja kohtaan, mutta olen aika paha yksinpuurtaja, eikä varsinkaan vaikeuksista viitsi vaikeroida. On se muka niin hienoa kun voi sanoa, että mikäs tässä, ihan mukavasti menee kun kuitenkin menee ... tiedät kyllä minne..
"Kunnei kukaan kirjoita kirjaa aiheesta" millä saada suti lentoon"? Aina vaan samaa värioppia ja sommitelmaa."
Olen joskus miettinyt tuota luovuuden opettamista ja yrittänyt sitä joskus soveltaa taideopetukseeni. Muutava viiko sitten ajattelin olisiko taidekurssilla kysyntää missä maalattaisiin vain omista mielikuvista eikä mitään maisemaa tai asetelmaa.
Olisikohan tällaiseta luovuusharjoittelusta jotain apua pensselin tai veitsen lennolle?
Nimittäin luovuutta.
Nykyisin sitä nähdään usein nähdään paljon mm. tietokoneilla tehtyinä.
Itse harrastan paljon tuota samaa perinteisin menetelmin. Tällaiset "mielen maisemat" ovat mielestäni paljon kiinnostavammat koska taiteilijalla on mahdollisuus lisätä sinne paljon sellaisia kiinnostavia elementtejä joita näkee esimerkiksi joskus unissaan.
Ihailen tavattomasti sellaisia harvoja "Photarivirtuooseja" joilla on mielikuvitusta. Heidän teoksissaan näkee usein loputtomasti pieniä taitavasti piiloitettuja yksityiskohtia kun niitä alkaa tarkemmin tutkimaan.
Luovuus kunniaan!
Äsken yritin akvarellia, ja tuli taas esittävää, eli meni päin p..tä.
Olet kerran asiaan perehtynyt niin voisitko kertoa mitenkä sitä aikoinaan opetit.
Tarvittaisiin ihan perusalkeita, niin naurettavalta kuin kuulostaakin, minä ainakin myönnän avuttomuuteni.
Anna nyt pikakurssi niistä mielikuvista kuinka edetään, mitenkä pää tyhjennetään esittävästä ym.
Sinulla on nyt sellainen haaste tässä että jos onnistut niin palkkio tulee perästäpäin. Kärsivällisyyteni itseni suhteen loppuu kohta, tsekkaan aamusti neuvosi ja päivällä on perheellä menoja joten illalla olisi maalausaikaa.
Nelly Jurvéliuksen ajatuksia taideopetuksesta mukailtuna.
Usealle aikuiselle on visusaalinen ilmaisu ahdistava kokemus. Helposti muistuu mieleen kouluajan piirustusnumero, joka ehkä oli kehnonpuoleinen. Siveltimeen tartutaan vastahakoisesti, maalaustunti tuntuu ylipääsemättömältä haasteelta ja yritetään kopioida jokin mielikuva.
Taidefilosofi Herbert Read kysyi itseltään aikoinaan: "Mihin katoavat lapsen luomisvoimat hänen aikuistutaan?" Se koko värimaailma ja se mielikuvituksen elävyys, jotka innoittivat pientä lasta empimättä tarttumaan väriliituun, ovat kadonneet hänen ohitettuaan murrosiän, ja edessämme on 'aikuinen', joka pelkää värejä ja ilmaisua. On uudestaan löydettävä keinot' joilla saataisiin tämä kyky jäll«n elvytetyksi aikuisissa.
Tähän kysymykseen Herbert Read vastaa kirjassaan "Education Through /art". Opetuksen kouluissa tulisi olla taiteellista, eikä niinkään pitäisi lisätä taidetuntien määrää, vaan parantaa niiden laatua.
Rudolf Steiner on antanut ilmeisen käyttökelpoisia neuvoja Waldorf-koulujen taideopetusta varten, ja hänkin päätyy opetuksen taiteellisuuden tarpeellisuuteen. Sen lisäksi hän antaa nimenomaan murrosikäistä nuorisoa varten eräitä vihjeitä, joita noudattamalla voi saavuttaa hämmästyttäviä tuloksia.
Steiner oli synnynnäinen pedagogi ja hän oivalsi vedota nuorten sielunmaailmaan antamalla tehtäviä, jotka kuvaavat sitä. Näin ollen l4-vuotiaan maailma ei ole ilman muuta värikäs ja helppo, vaan valo- varjo- tutkielmat vastaavat paljon enemmän elämän ristiriitaisia tapahtumia. Jätetään siis 14- vuotiaan taideopetuksesta värit pois kokonaan ja eletään kokonainen vuosi valon ja varjon maailmassa. Valo ja varjo koetaan ehkä myös hyvän ja pahan taisteluksi, ja esim. Rembrandt tekee tämän eläväksi nimenomaan muotokovien maailmassa.
Jatkuu huomenna......tai tänään, jos kiinnostaa.
Kaikenlainen apu on nyt tarpeen...odotan mielenkiinnolla jatkoa.
olin tarttua tähänkin aiheeseen sen luovuus kädensijasta. Siitä sen verran, että ei sitä luovuutta tule siirtymällä esittävästä ei-esittävään, koska molemmissa tarvitaan luovuutta vaikkakaan ei ehkä aivan samanlaista. Jotenkin tuli sellainen kuva, että ei-esittävää voisi noin vain ryhtyä tekemään jos muu ei onnistu. Eli lähellä on se sotkun maalamisen ajatus.
Kun olen molempia tehnyt niin se on selvää, että jos toisessa ajautuu umpikujaan niin toisesta saattaa löytää vapaan tien. Vaihdossa on hyvää se, että ajatukset suuntautuvat kokonaan toisenlaiseen tekemiseen, ongelmat, jotka esittävässä pyörivät, unihtuvat täysin. Paluu takaisin esttävään maistuu aivan toiselta kuin ennen vaihtoa; tosin mitään takeita ei ole, etteivätkö ne pulpahda uudestaan esille.
Kerron, miten minä aloitin abstraktin. Istuimme kahvilla yhteisen maalaussession aikana, ja jostakin syystä ihmettelin ääneen, että shakkilauta on mielenkiintoinen "maalaus", ja että saisikohan siitä kehitetyksi jotakin. Siltä istumalta aloin sitä kehittää ja maalasin ensin yhden 6x6-ruudukon tietyn väriskaalan mukaan. Kun revin viimeiset teipit pois, yllätyin optisesta ilmiöstä, jota en osannut mitenkään odottaa. Sen jälkeen tein heti yhtäjaksoisesti sarjan samanlaisia ruudukoita erilaisin väri-ideoin.
Sn jälkeen siirryin esittävän eli havainnon abstraktiin toistoon. Olen vuosikymmenten mittaan ottanut dioja vanhoista ovista ja ikkunoista, ja hain niistä muutamia, joista sai kuviot ja värimaailman maaluksille. Jälleen tein sarjan niitä, yhden olet kai hähnytkin koska se oli täällä esittämieni kuvien joukossa, sellainen "liekehtivän" tuntuinen kelta-okra-musta-harmaa maalaus.
Minulle on helpompaa lähteä abstraktissa liikkeelle havainnosta ja siksi olen pääasiassa tehnyt tuota konstruktiivista abstraktia. Mutta eikö tuo, mitä edellä sanoin, ole osoitus myös jonkinlaisesta luovuudesta abstraktin suhteen mutta täysin erilaisen kuin esittävässä? sitä luovuutta joko on tai ei ole, ei se tyhjästä synny.
Miksi kaikki tuo edellä sanottu? Jospa yrittäisit, päästäksesi hetkeksi rauhaan nyt kiusaavasta lukosta, tekisit jonkin havainnon pohjalta, vaikka jokin oma vanha työ, vapaan värihahmotelman ilman havaitoon sidottua muotoa ja värisijaintia mutta sen antamaa kokonaisilmettä toistaen. Vai oliko liian sekavasti sanottu? Hylkää eksakti muoto ja käytä "vääriä" värejä. Tee isohkoja luonnoksia paperille ja nopeast niin, että harkinta ei ehdi intuition edelle. ts. anna palaa. varioi samaa aihetta peräjälkeen. Vaikka ei muuta niin se saattaa tuntua ihan mukavalta "pelleilyltä" ja lopputulokset yllättäviltä. Että silleen.
jatkan. Tuon vaiheen jälkeen osallistuin yhteen pieneen kurssiin abstraktista taiteesta. Sovimme sen yhteydessä menevämme yhdessä pieneen konserttiin, jossa soitti melko pieni orkesteri ja solisteina olivat spraano ja urkuri, molemmat orkesterisäestyksellä omilla kappaleillaan. Tehtävänä oli sen jälkeen maalata vähintään kolmen musiikkiesityksen "mielikuva". Kuuntelin silmät kiinni ja avasin sen verran välillä, että tein konsertin aikana lyhyitä muutaman sanan kuva/väri-tuntemuksia ohjelmalehtisen takakanteen. Loputa maalasin viiden maalauksen sarjan viidestä eri esityksestä ja yhdestä tein lisäksi tutun kangaskudontaa harrastavan ystävän kanssa suurehkon ryijymäisen kudoksen.
Barack Obamaa matkien: Yes, you can!
Hyviä vinkkejä ei liian vaikeita toteuttaa, varsinkin tuo vanhan abstraktin työn uudelleen lämmittäminen.
Kai näitä lukkoja tulee siksi kun kyllästyy omaan maalausjälkeen ja haluaisi uudistua eikä heti löydä mieleistään tapaa.
On kuitenkin hienoa kun otatte asian tosissanne. Monesti pitkään alalla olleet osaavat oman kokemuksensa kautta nähdä asiat eri valossa.
Pitää yrittää nyt noita sinun konstejasi.
Veldesille, ohjeita tai neuvoja miten päästä eteenpäin lukkiutuneesta tilanteesta. Koulun jälkeen mietin miten tästä nyt lähdetään toteuttamaan tätä kaikkea opittua ja miten liittää opit omaan persoonaani siis omaan sisäiseen maailmaani. Ensimmäiseksi lähdin tarkastelemaan taidesuuntausten tilaa missä mennään missä ollaan ja miten suhteuttaa se omaan työskentelyyni ja esitystapaan.
Kun lähtee kehittämään omaa luovuuttaan on paikallaan tutustua omaan itseensä ja omiin saavutuksiinsa sekä päätellä mikä niissä vahvinta ja mikä heikointa. Onko maalaustekniikassa vai esittävässä tyylisuunnassa kehitettävää. Ilpittore tuolla jo epäilikin tätä esittävän ja abstraktin välistä muutosta, mutta onhan siinä välillä paljon muutakin mikä kannattaa hakea omasta itsestään minne omat taipumukset viittaavat.
Oman itsetutkisteluni aloitin maalaamalla erilaisia tyylisuuntia tutkiskellen. Maalasin niitä neliöitä kuten Pittorekin, mutta en teippien avulla vaan vapaasti irroitellen vapaalla kädellä tuota shakkilautaa muistuttavia. Kubismiakin lämmittelin uudelleen kokeillen kappaleellisia väripintoja sommitellen muotomaailmaan. Tämä itsetutkiskelu johti lopulta siihen, että olin nähtävästi perinyt tai muutoin havaintoympäristön kautta saanut ryijymäisen näkemyksen katseltuani niitä koko lapsuuteni äitini työhuoneella. Tämä näkyy maalauksistani jollen sitä peittele tietoisesti. Luettuani jokin aika sitten aivotutkijan uusinta tietoa, etteivät kaikki ihmiset ole varustettu samanlaisella näkökenttää tulkitsevalla yhdistelevällä valmiudella. Selvisi sekin mikseivät kaikki näe mitä maalauksissani on.
Luovuuden kehittämisessä auttaa suuresti hyvä väriopin tuntemus tai luontainen taipumus värien käytössä. On vain niin, ettei lukemalla Alberssia selviä juuri mitään vaan tekemällä niitä tehtäviä kehittyy oma havaintokyky ja siten sen soveltaminen maalauksiinsa. Sanoit kyllä aikaisemmin, että jotain muuta kuin värioppia.
Siis itsetutkiskelua. Näkemällä useita töitäsi voisi sanoa enemmänkin mihin suuntaan kannattaisi pyrkiä.
Samat lähtökohdat meillä molemmilla koulun päätyttyä, kuitenkin eri haaveet tulevaisuudesta. Minulle olisi riittänyt jos joku olisi tuonut papupussin ja perunoita oventaakse. Ja olisi saanut vain meikäläinen maalata.
Profiilisi tuntien sinulla ei tätä ongelmaa ollut, voit koulun jälkeen paneutua täysillä taiteeseen, sen saloihin ja eri suuntauksiin.
Meikäläiselle koulun jälkeen taiteesta tuli uusi ammatti. Eli kaikki mitä suusta alas pistit oli maalamisella hankittua.
Toki koulun jälkeen tuli kokeiltua niitä eri suuntauksia, konstruktiivista tyylisuuntaa, jossa pärjäsin tosi hyvin -80 luvulla myin sillä teknikalla maalattuja teoksia ympäri suomen. Sitten iski lama joka lopetti kaikki julkiset taideostot yrityksiltä.
Oli pakko kosiskella tavallista kansaa taideostoksille ja siirtyä enempi maalaamaan sitä ymmärrettävämpää taidetta. Tämäkin vaihto onnistui kohtuullisesti. Taiteilijaseuran näyttelyyn joudun edelleenkin maalaaman sitä ei esittävää. Eilen vein täällä galleriassakin nähdyt teokset seuran maisemateemalla pidettävään näyttelyyn. Ja kuukauden päästä haen pois, joku kriitikko niitä sitten välissä kehuu tai haukkuu, onko mitään järkeä?
Ihmiset tietenkin niitä sitten näyttelyssä katselevat ja saavat erilaisia kiksejä, pitävät niistä tai eivät. Onhan se hienoa kun lehdessä sitten mainitaan oikein taiteilijan nimi kuka näyttelyyn osallistui, kaikkiahan siinä ei edes mainita.
Tämä meni pahasta ohi aiheen ja ongelman.
Monenlaista ollaan nähty ja koettu, eikä ongelma ole, etteikö valitsemallani tiellä edelleenkin pärjäisi.
Ongelma on minusta jollaintavalla enempi psykologinen kuin taiteellinen. Itseluottamus on hukassa, mistä se johtuukin??
”Samat lähtökohdat meillä molemmilla koulun päätyttyä, kuitenkin eri haaveet tulevaisuudesta.”
Kyllä ne haaveetkin ovat varmaan ihan samat eli tulla hyväksi taiteilijaksi ja ikuista oppimista maalaamaan. Sen leipätyön ratkaisin niillä taideopettajan hommilla ensin korkeakoulussa ja sitten opettajan koulutus. Näistä on perheelle tullut leipä ja teosten myynnistä suolaa päälle. Se hintakin nousee, kun mainetta karttuu.
Olet varmaan kuullut legendan siitä Kuvataide Akatemian opettajasta, joka maalasi kukkatauluja ”nimimerkillä” saadakseen lisäansioita. En ole kuitenkaan lähtenyt sille tielle.
Palaan tähän ongelmaasi mitä nyt aiot tehdä muuttaa tyylisuuntaa vai kokeilla jotain aivan uutta maalaustapaa ja siten saada siitä itsellesi haasteen. Yksilöllinen omaperäinen tyyli / tapa esittää maalauksessa jotain jolla olisi myös taiteenkentässä painoarvoa on varmaan se mitä tavoittelet.
Se mitä sanoin itsetutkistelusta on varmaan se avain eteenpäin ammatissa. Kuitenkin on myös mahdollista, että ulkopuolinen voisi siihen rakentaa jonkinlaista ohjausta ammatillisissa asioissa. Se itseluottamuksen palautuminenkin on varmaan kiinni ammattiveljen kritiikistä. Ainakin se voisi johtaa uuteen ulottuvuuteen omat tekemiset ja siten löytää uudelleen minuutensa.
Jos haluat, niin voit postittaa kuvat esim. viidestä maalauksestasi sieltä ”Juudaksen” kautta saisit minun sähköposti osoitteen. Katsoisin kuvat ja antaisin palautetta (mielipiteitäni) sähköpostillasi suoraan sinulle ilman julkisuutta. Siitähän se selviäisi missä olet ja minne pitäisi pyrkiä maalauksissasi. Olen tällaista harrastanut muutamien taiteentekijöiden kanssa ja yksi niistä valmistui juuri kuvataiteilijaksi. Tämä on ilmaista eikä muutenkaan velvoita mitenkään ei edes noudattamaan neuvojani.
kukun vielä ja tänne mä tipuin.
palataan lähtöruutuun. on elämä ja siinä pitää jotain puuhata ruumiin ravinnoksi, järjen valon pitämiseksi ja sitten vielä jotakin ylimääräistä hupia. sitten kaikki loppuu ja ehkä jatkuu, ehkä ei, mutta siitä ei nyt.
mikä mättää? kaikki, eikö niin, vai ymmärsink mäö oikein. taulu yksi sielulla ja sitten jo muilla elimillä. lisää tauluja, niiden myyntiä. sama ongelma kuin herra Kellä vain-kauppiaalla. ottaa en osaa osaa, jos vatsasi sanoo tänään jees, kun myit taulun, huomenna sielusi kiljuu, kun se piru ostaja oli mikä olikin, keinotellut rahat ja nyt taulusi kiertää ympäri kaikissa sen pesissä ostettavana, myytävänä ja kaikkeen käyttöön sopivana. mikä on sisällä villamaton tai koiran? pieru, paha pieru, heikko tahto, ruokavalio... älä suutu, tämä vitsi vain, eikä sinua lyömään tarkoitettu ollenkaan, sillä olethan sä selvästi kelpo ihminen ja näen kirjeesi harmit, joka on ilman kirjainta nyt kaikkialla muuallakin, mutta myös ongelma on yhtä kaiken nyt tapahtuvan kanssa.
haalea ja ahne omaisuuden kasaaja hukkuu pian ja se taide, mikä haluaa vain aallon alle jäävää olla, hukkuu hänen kanssaan. ongelma on, että suurin osa ihmiskuntaan kuuluvista on menettänyt elonsa ja ilonsa. taulut ei pelasta, mutta kuitenkin, jos taulu on sun sielu ja sun sielu hyvä, kaikki hyvin. usko mua, silloin kaikki hyvin. ole kerjuulla ja maalaa vain joku helmi, älä huohota turhaa, nöyrry köyhyyteen ni saat elää kuninkaan elon. totta mulle, miksei sulle.
vaan sähköpostiasi en löytänyt, käytin sitä kotisivullasi olevaa osoitetta, toivottovasti se on käytössä
Kun tulee henkinen lukko on syytä suorittaa suursiivous. Pitää kysyä itseltään, mikä minua todella kiinnostaa.
Kuvahan koostuu useasta eri osatekijästä, joten pitää selvittää mikä osa teoksessa ja tekemisessä kiinnostaa ja mikä ei. Usein se mikä kiinnostaa ja johon on mieltynyt eniten voi olla hyvinkin pieni osanen valmiista maalauksesta esim. tietty värisävy, muoto, jne.
Se mikä on parasta sinussa ja josta itse eniten pidät, on todennäköisesti esiintynyt jo pitkään tuotannossasi. Melko varmasti jo lapsuudesta asti. Löydä tämä ja keskity siihen. Lisää tätä itseäsi kiinnostavaa elementin osuutta teoksissasi.
Havainnoi myös se mistä et pidä. Se on useimmiten ulkopuolelta omaksuttua lisuketta tuotantoon, kenties joko taiteellisen uskottavuuden tai taloudellisten realiteettien huomioon ottamista.
Kun löydät sen mistä pidät ja keskityt siihen ja sen mahdollisuuksiin löydät myös kadonneen motivaation.
Samalla kun pystyt työstämään puhtaasti sitä mikä sinua kiinnostaa, riittää myös energiaa leipätyön tekemiseen.
Kiitos sinunkin avustasi. On nyt niin paljon asioita analysoitavana että kysyn viestiisi liittyvistä neuvoista lisää hieman myöhemmin.
Ota ny herrajumala KOULUTETTU tuo VELDES sinne pujeveneeseesi mukaan laineille!
Mä kutsuisin siut Veldes sinne italiaan muahan mutta meitä on iso läjä naisia ja majoitutaan pieneen tilaan, ahtaasti nukutaan vieri vieressä (siten tulee edullisesti). Itse olen ainoa suomalainen muut tulee kaikki eri maista joten kielten sekamelskasin on valtava. Sinä kun näytät olevan mies niin miten ne kaverini jotka vielä edustaa eri uskontokuntia suhtautuisivat uuten tulokkaaseen. Ja ps. ei sitä rantalomilla olla, hiki virtaa, jalkoja särkee, itikat pärrää ympärillä, yhdellä kädellä pidät kiinni laatikosta ettei koko homma rojahda maahan kun polttavan kuuma tuuli aika ajoin saattaa yltyä -> yritä siinä sitten nauttia "italian lomasta", saatikka maalata.. kohta lähtö!
Joten en voi viedä ketään purjehtimaan nykyään teen vain aitaa ostin 550 metriä lautaa ja pitäis tehdä aitaa sehän se vasta taidetta on kun piirustuksetkin tehty ihan itse. Opettajakolleegat aina ihmettelivät mistä minulla riittää rahaa moiseen rakentamiseen niin tapanani oli sanoa etten tuhlaa niitä ulkomaareisuihin. Tämä periaate on ilmeisesti näkynyt joistakin kirjoituksistanikin jaettuna elämänohjeena.
Olen myös sitoutunut tekemään kuvataidetta käsittelevän lehden ja sen raapaisu ottaa taas koville, kun jäsenet eivät lähetä mitään kirjoituksia joista saisi sisältöä muutakin kuin omaa näkökantaa asioihin.
Taidekesää!
mielenkiintoisen toteamuksen eli:
"...kun jäsenet eivät lähetä mitään kirjoituksia joista saisi sisältöä muutakin kuin omaa näkökantaa asioihin."
Silloin tällöin vuosien mittaan sinne ja tänne kirjoitelleena jäin miettimään, että millainen on kirjoitus, jossa ei esitä omaa näkökantaa asioihin? Onko se mahdollinen muutoin kuin toistamalla tarkkaan jonkun toisen sanoman tai kirjoittaman? Jo omin sanoin jonkin kuvaaminen sisältää aina jonkinlaisen kannaoton, millä sanoilla ja millä painotuksilla sen tekee, minkä ottaa mukaan ja minkä jättää pos jne.
"...kun jäsenet eivät lähetä mitään kirjoituksia joista saisi sisältöä muutakin kuin omaa näkökantaa asioihin."
Tarkoitin juuri tuota mitä sanoin eli sisällön monipuolisuutta jos sen vain yksi ihminen tekee niin tuppaa tulemaan vain yksipuolinen näkemys asioihin ja varsinkin, kun kuvanveisto ja grafiikka ovat kauenpana omasta tietämyksestä sekä tuntemuksesta.
Näin tuolla palstalla jonkun kyselevän kirjoittajia taiteesta, mutta ei näköjään saanut yhtään vastausta. Mitä tuosta voisi päätellä, ettei ainakaan vapaaehtoisia näytä löytyvän täälläkään kirjoittelevista.
..ihan kaikille tasapuolisesti!
Vaimoni kanssa nautitaan ensi viikolla mansikkakaakku 29-vuotis hääpäivän kunniaksi. Se on niin maukasta herkkua että haluan nauttia sitä myös ensi kesänä.
Tyydyn siis ensimmäiseen vaihtoehtoon, kuvitteeliseen puaattiretkeen KOULUTETUN kanssa jossa maalaamme maailman parhaat akvarellit.
Se kuvitteellinen puattiretki tehdään niin että istutaan paljussa pihalla roiskuttaen vettä ja heitetään satasia ilmaan se kuulemma vastaa purjehdusta.
Muuten ihan kivaa täytyisi kokeilla sellaisella kylpytynnyrillä ja siinä samassa voisi kastella akvarellipaperin sekä värittää sitä kaiken taiteen sääntöjen mukaan.
Onnea vain hääpäivälle ja sen jäkeenkin itselläni on sitä onnea ollut jo miltei 60 vuotta.
Olipa oiva oivallus, hienoa kun löytyy taiteellista huumoriakin, se kuuluu katoavaan kansanperinteeseen. Laitan tämän heti muistiinpanoihini jossa on maalausvinkkejä jälkipolville.
Taiteellista tulevaisuutta sinullekin.
Kunnioitettava saavutus tänä päivänä! Täällä Sveanmaalla sitävastoin tuntuu olevan kilpailua kuka eroaa pikimmiten häistä lähtien.
Eipä ole täälläkään juuri ehditty maalailemaan kun tulee touhuttua tuon toisen harrastuksen parissa. Kuudes päivä heinäkuuta alkaa kesäloma mutta sen alku menee junnuleirin mukana. Tosin nyt leireilemmekin Suomen puolella erään paikallisen samanlaisen jengin vieraana. Tuskin tulee kieliongelmiakaan kun harrastuksen terminologia on tuttua molemmin puolin rajaa.
Mutta kamera ja maalausvehkeet tietenkin ovat mukana ja varmaankin tulee myös taiteiltua ainakin tuon leirin jälkeen sillä aion matkustaa sukuloimaan Helsingin seudulle heti tuon leirin jälkeen.
onnittelut minultakin! Meillä on vastaava mansikkakakkupäivä ensi kuun loppupuolella, on vain joku vuosikymmen enemmän. Sitä ennen pitäisi saada tehdyksi muutakin kuin murehtia kyvyttömyyttään ja osaamattomuuttaan. Siihen ei auta muu kuin vanha viisaus, jonka Menuhinin sanotaan kuulleen kadulla.
Hän oli menossa orkesteriharjoituksiin ensi konserttiinsa Carnegie Halliin. Farkuissa ja kauhtuneessa villapaidassa, kulunut viiulukotelo kainalon alla hän matkalla hotellista Halliin eksyi, ja pysähtyi kadunkulmaan. Vastaan käveli vanhahko mies, jolta Yehudi kysyi, voisiko tämä neuvoa kuinka hän pääsisi Carnegie Halliin. Mies katsoi arvioivasti nuhjuista viulistia ja loihe lausumaan: kunhan sä jätkä treenaat
Olen ymmärtänyt sinulla olevan työhuone erillään asunnostasi, mahdollisesti siellä hienossa taiteilija talossa??
Mietin tätä vain siksi kun meikäläisellä tykötarpeet löytyy heti tuosta seläntakaa.
Siinä jököttää öljyvärimaalausteline vierellään akvarelliteline, molemmat varmaankin jo pölynpeittämiä.
Mietityttänyt joskus kummassa tulee tehokkaampaa jälkeä. Työhuoneella johon oikein joutuu lähtemään niinkuin töihin, vai jos maalauspaikka on asunnon yhteydessä. Itselläni se on aina ollut mahdollisimman lähellä, ensimmänen oli yksiön vaatehuoneessa, seuraavassa oli olohuone jaettu kahtia, sitten kolmiossa oikein oma huone, nykyään omakotitalosta menee puolet ammatiharjoittamiseen.
Onko sillä maalauspaikalla loppujenlopuksi mitään väliä onko siinä ympärillä tilaa 10-vai 100 neliötä?
Prosessin alkuunpaneva inspiraatio kun syttyy taiteilijan pääkopassa ja jos siellä oikein kipinöi niin eikös sitä maalaa vaikka ulkohuussissa?????
kun tuo muisti toimii pätkittäin.
Vaikka tämä oli esitetty ilpittorelle, jos teiltä muiltakin löytyy ajatuksia ja mielipiteitä tähän työhuoneen sijaintiin olisi kiinnostavaa kuulla niitä.
vuosikymenet asunnon yhteydessä ja se oli paras ratkaisu. Lasten muutettua kotoa sain ihan kunnon kokoisen tilankin. Työn saattoi jättää niin helposti kesken korjaamatta kamoja pois ja jatkaa koska hyvänsä. Kesken jäänyttä työtä saattoi milloin hyvänsä piipahtaa katsomassa ja sitä mahdollisuutta totisesti käytin. Joskus harvoin tuli valituksia "kärystä" varsinkin ennen kuin sirryin hajuttomaan tärpättiin.
Mutta mutta. Olosuhteiden pakosta tilanne muuttui ja niin tuli muutto asuntoon, jossa maalaaminen on mahdotonta; ainoa ratkaisu oli löytää vuokrattava tila. Lopulta sellainen löytyikin mutta kovin pieni ja hankalan muotoinen, siihen oli kuitenkin tyytyminen vuosiksi. Nyt oli todella lähdettävä työhuoneelle, ts. tuli ylimääräinen ponnistus hommaan ja se näkyy. Viime vuonna sain mahdollisuuden tilapäisesti joksikin vuodeksi suurempaan ja vaihdoin siihen.
Taitaa olla aika paljon ihmisestä kiinni, kumpi järjestely sopii paremmin. Monet nimenomaan haluavat erillään olevan työhuoneen, "käydä töissä". Minä vaihtaisin takaisin kodin yhteyteen/viereen jos voisin. Etunsa ja haittansa molemmissa.
Lomalla on tietenkin hyvä olla matkassa keveät välineet, esimerkiksi pieni lehtiö ja digikamera, vaikka halpa sellainen. Kyllä lomaa pitäisi kertyä vuosittain 4 - 5 viikkoa.
pitää tollasen kesäloman. Ei taiteilijan ammatissa pysty millään tienaamaan niin hyvin että voisi ajatella tuollaista perinteistä kesälomaa joka yleensä ansaitaan olemalla vieraan palveluksessa.
90-luvun valuuttalaina kasvatti ateljeen velkapääomaa niin paljon että sitä maksan vielä ainakin 10 vuotta. Kesä on jonkinlaista sesonkia myynnin kannalta joten ateljeessa odotellaan niitä ostavia asiakkaita.
Kiva on kuitenkin kuulla mitä itsekukin touhuaa kesäaikaan. Yritän kyllä itsekin rentoutua ja nauttia kesästä, vaikka työntekoa en voikaan unohtaa.
...ylläpito on onnistunut bannaamaan noi pahimmat riitapukarit ja örveltäjät täältä pois. Minä en kyllä heitä valitettavasti tänne enää kaipaa. Pysykööt siellä omassa pienessä ahdistavassa kaukalossaan mätänemässä.
Eli aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin.
vielä muutama kitisijä, sekä toi toisten ip-osoitteita julkaseva ällöttävä salapoliisi webmaakari, joka itsekin toimii laittomasti.
Mikä siitä tekee laittoman? Varsinkin kun noudatin ip:n haltijan haastetta ja lupaa paljastaa se.
Kehoitan sinua kelaamaan näitä juttuja taakseppäin ja yritä edes kerran löytää ne kohdat joissa olisin toiminut laittomasti ikäänkuin tueksi väittämällesi.
En kuule ole ensi kertaa pappia kyydissä ja todella tiedän milloin mennään tuon "rajan yli" ja siksi myös tallennan aina kaikki ketjut joihin osallistun.
Jos tämä selitys ei sinua vakuuta niin tee rikosilmoitus. Silloin mittaat toimintani laillisuuden. Jos et sitä tee niin voisitko ystävällisesti vihdoin pitää turpasi tuosta laittomuudesta!
asiasta ja kyseessä on todellakin laiton teko. Teko tosin minuun kohdistuneena, taiteilijaan joka kirjoittelee poliisin rikoksista sekä viranomaisrikollisuudesta useinkin eri palstoille, on niin vähäinen poliisin mielestä että siitä tuli tutkimattajättämispäätös. Tosin ilmoitin asiasta myös poliisin toivomuksesta viestintävirastolle joka oli hyvin kiinnostunut siitä mitenhän olet selvittänyt ip-osoitteeni. Joten toivon että henkilöllisyytesi selvitetään ja joudut vastaamaan laittomasta teostasi.
Joten en pidä turpaani kiinni, koska toimit minua vastaan laittomin keinoin. Et myöskään käytä taitojasi tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, jahtaat vain minua. Tällä palstalla on kymmenittäin vääriä väitteitä meikäläisestä, milloin olen minkäkin nimimerkin takana, kirjoittanut minkäkin viestin tai julkaissut omia teoksiani. Näihin et puutu millään lailla, jahtaat ja puutut vain minun tekemisiini, jotka muuten kyllä kestävät päivänvalon ja vaikka perinpohjaisen läpivalaisun.
Poliisi ei voi ikipäivänä vahvistaakkaan sellaista että tuo olisi laitonta koska se ei todellakaan sitä ole! Ei niin kauan kun sivulla on mahdollisuus nähdä lähdekoodi.
Jopa sinäkin pystyt näkemään rekisteröimättömien ip osoitteet täällä jos olet tarpeeksi fiksu ja viitsit nähdä vähän vaivaa. Tosin minulla on mahdollisuus nähdä myös jopa rekisteröityneidenkin ip:osoitteet koska minulla on siihen valtuutus koulutukseni ja erinäisten sopimusten jälkeen. Mitäs sanot siihen?
Sinäkin milloin vaan pystyt poimimaan sieltä kirjoittajan ip:numeron eikä sinulla tarvitse olla kuin hieman päättelykykyä ja kyky tulkita oikealla tavalla lähdekoodissa selkeästi näkyvillä olevat faktat ja huom. tietyssä järjestyksessä!
Mitä sitten tulee tuohon 'geologgaukseen', eli ip:n paikallistamiseen, onkin sitten jo ammattisalaisuus johon yllät 2,5 vuoden opiskelulla ja jos sinulla on tarpeeksi älliä siihen.
Kun sanoin että en ole ensi kertaa pappia kyydissä niin todella tarkoitin sitä. Olen avustanut jopa poliisia erään 'renkaan' todentamisessa...tosin silloin en ollut ainoa nörtti joka niin teki.
Mitä sitten tulee tuohon mainitsemaasi oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen, niin oletko ollenkaan tutustunut uudelleen niihin ketjuihin jotka johti siihen? Kannattaisi!
Huomaat niistä että sinä olet ollut ainoa joka kaivoi 'verta nenästään', eli manasit ja haastoit minua paljastamaan ne mitä paljastin. Noudatin vain lupaasi.
Edelleenkin, jos tahdot että paljastan tänne lisää, niin luvallasi sen teen, että miten olisi tuollainen perinpohjainen 'läpivalaisu'? Esim. Osoitteesi muun muassa. Mutta vain sinun luvalla!
##Poliisi ei voi ikipäivänä vahvistaakkaan sellaista että tuo olisi laitonta koska se ei todellakaan sitä ole! Ei niin kauan kun sivulla on mahdollisuus nähdä lähdekoodi.##
Puhumme eri asiasta, jonka hyvin tiedät. Ip-osoitteen selvittäminen mikäli se näkyy sivulla, on varmaankin laillista, mutta sen julkaiseminen ei varmasti ole.
##Jopa sinäkin pystyt näkemään rekisteröimättömien ip osoitteet täällä jos olet tarpeeksi fiksu ja viitsit nähdä vähän vaivaa. Tosin minulla on mahdollisuus nähdä myös jopa rekisteröityneidenkin ip:osoitteet koska minulla on siihen valtuutus koulutukseni ja erinäisten sopimusten jälkeen. Mitäs sanot siihen?##
Sanon siihen että minulla ei ole tarvetta eikä aikaa tuollaiseen toimintaan. Luin juuri äskettäin psykologisen arvion kaltaistesi toiminnasta ja se meni jotenkin näin. Silloin kun ihmisellä on oma itsetunto kohdallaan, hänen ei ole tarve kiinnostua muiden asioista. Pääset omasta kateudestasi ja kielteisistä tunteistasi eroon, tutustumalla niihin. Mietit mistä ne johtuvat ja annat niiden tulla reilusti esille itsellesi. Näin opit ymmärtämään omat heikkoutesi ja myöskin vahvuutesi, mikäli jälkimmäisiä edes löytyy. Ennenpitkää kuitenkin huomaat että muiden asioihin puuttumisella et paranna omaa asemaasi, vain omiin asioihin ja omaan työhön keskittyvä pääsee eteenpäin ja kehittyy alalla kuin alalla.
##Kun sanoin että en ole ensi kertaa pappia kyydissä niin todella tarkoitin sitä. Olen avustanut jopa poliisia erään 'renkaan' todentamisessa...tosin silloin en ollut ainoa nörtti joka niin teki.##
Ai että oikein poliisin vasikka, ilmankos rikoksiasi ei tutkita. Eihän poliisi vasikkaansa paljasta.
##Mitä sitten tulee tuohon mainitsemaasi oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen, niin oletko ollenkaan tutustunut uudelleen niihin ketjuihin jotka johti siihen? Kannattaisi!##
Joo, ja sinähän olet itse pulmunen, joka et tietenkään ainakaan omasta mielestäsi ole mihinkään syyllistynyt.
##Huomaat niistä että sinä olet ollut ainoa joka kaivoi 'verta nenästään', eli manasit ja haastoit minua paljastamaan ne mitä paljastin. Noudatin vain lupaasi.
Edelleenkin, jos tahdot että paljastan tänne lisää, niin luvallasi sen teen, että miten olisi tuollainen perinpohjainen 'läpivalaisu'? Esim. Osoitteesi muun muassa. Mutta vain sinun luvalla!##
Muistaakseni annoin sinulle luvan sillä ehdolla että se täyttää omasta mielestäsi lain kirjaimet, näinhän ei kuitenkaan ole. Olet siis niin kiinnostunut minusta että olet ottanut oikein osoitteenikin selville. Tiedätkö paljon naurettavampaa tyyppiä kuin sinä olet on varmasti vaikea löytää. Etsi nyt jo kateudellesi joku toinen kohde tai mielummin keskity nyt niihin omiin asioihisi.
Ymmärrän että teokseni ovat saaneet mielesi sekaisin ja sisäisesti tiedät että et koskaan kykene vastaaviin. Silti neuvoisin sinua harjoittelemaan ahkerasti, jos sitä lahjakkuutta on edes hitunen, niin kyllä sitä johonkin tulokseenkin pääsee ennenpitkää. Vaikka minun täytyy kyllä itsestäni sanoa että olen päässyt kohtuullisen helposti tulokseen jota laajalti ihmetellään. Tosin meikäläinenhän onkin huippulahjakkuus.
Kun kerran pystyt lukemaan kenen tahansa ip-osoitteen, niin kerropa nyt julkisesti olenko minä nimimerkki Mussinin takana. Tämänhän useat palstalle kirjoittavat ovat halunneet tietää. En edes viitsi kysyä mikset ole kertonut asiaa aiemmin, koska jokainen varmasti arvaa syyn aivan helposti.
"Sanon siihen että minulla ei ole tarvetta eikä aikaa tuollaiseen toimintaan."
Siis ymmärsitkö sinä ollenkaan että tällaiseen oikein koulutetaan? Minulle tämä on leipätyötä siinä missä muutkin ammatit ja minun palveluksiani tarvitaan nykyisin aika paljon, eikä se ole vasikointia niinkuin sanot
Alun perin tulin tänne palstalle erään taiteilijan vinkin vuoksi kun hän sanoi että siellä on uskomattomia tyyppejä. Eikä tämä ole ainut palsta millä tykkään majailla.
"Kun kerran pystyt lukemaan kenen tahansa ip-osoitteen, niin kerropa nyt julkisesti olenko minä nimimerkki Mussinin takana."
Kun asettelit tuon kysymyksen noin niin enpä kerro. Tiedän vain kaikki koneet miltä Mussini on kirjautunut.
Haluatko oikeasti jatkaa tästä aiheesta?
##Siis ymmärsitkö sinä ollenkaan että tällaiseen oikein koulutetaan? Minulle tämä on leipätyötä siinä missä muutkin ammatit ja minun palveluksiani tarvitaan nykyisin aika paljon, eikä se ole vasikointia niinkuin sanot##
Onko väitteesi siis että jahtaat minua työksesi tällä palstalla? Haluaisimpa todella tietää työnantajasi.
##Alun perin tulin tänne palstalle erään taiteilijan vinkin vuoksi##
Jahtaat siis minua jonkun toisen taiteilijan toimesta.
##"Kun kerran pystyt lukemaan kenen tahansa ip-osoitteen, niin kerropa nyt julkisesti olenko minä nimimerkki Mussinin takana."
Kun asettelit tuon kysymyksen noin niin enpä kerro. Tiedän vain kaikki koneet miltä Mussini on kirjautunut.
Haluatko oikeasti jatkaa tästä aiheesta?##
Minulla ei ole mitään salattavaa tämän aiheen suhteen ja asia varmasti on myös todistettavissa. Tosin voithan aina esittää vääriä väitteitäsi nimimerkkisi suojassa. Eräs asia on kuitenkin päivän selvä, omalla nimelläsi et niitä uskalla tehdä ja syynkin tiedät hyvin. Joutuisit vastaamaan vääristä väitteistäsi.