eli kysymys vastasyntyneiden äideille...miten kulutatte päivänne?
itsellä kohta 2vko:a vanha poika ja päivät menee melkeenpä 4 seinän sisällä kun ei minnekkään uskalla lähteä!tuntuu välillä että pää leviää.
joten kertokaapa uudet ja vanhat mamit miten kulutatte / kulutitte päivät?missä vaiheessa elämään alkaa tulla jotain rutiinia?
aaaapuuuva!
itsellä kohta 2vko:a vanha poika ja päivät menee melkeenpä 4 seinän sisällä kun ei minnekkään uskalla lähteä!tuntuu välillä että pää leviää.
joten kertokaapa uudet ja vanhat mamit miten kulutatte / kulutitte päivät?missä vaiheessa elämään alkaa tulla jotain rutiinia?
aaaapuuuva!
Vastaukset 8
Vanhimmat
mikset mee vaikka vaunujen kanssa kävelylle...ja jos lähellä asuu tuttuja,nii mee käymään?
ollaan käyty vaunuilemassa nyt parina päivänä mut se on se tunti ja tulee vaaville tisu himo----> takasin kotiin kun en oikeen osaa kävellessä imettää :)
ja siis taas neljän seinän sisällä :(
Meidän poika on jo 2 kk, mutta ajattelin silti vastata viestiisi...
Mulla menee päivät kauheeta vauhtia, enkä minäkään ihan hirveästi ehdi kotoa mihinkään. Päivät kuluu pojan kanssa touhuillessa, pyykkiä pestessä ja tuttipulloja keitellessä. Samalla voi yrittää vielä tiskata ja pitää kotia kunnossa. Hän syö noin 2 tunnin välein, joten niissä raameissa mennään.
Koska asutaan hissittömässä kerrostalossa jossa vaunut on pidettävä kellarissa jonne pääsee vain portaita, uloslähtö on aina melko vaivalloista. Melkein joka päivä kuitenkin yritetään tehdä vähintään tunnin vaunulenkki että äitikin saisi vähän aurinkoa.
Mutta tää on kuitenkin vain ohimenevä hetki, kaupungille en ole yksin pojan kanssa vielä lähtenyt, sillä toinen pulauttelee mielellään ruokailun jälkeen ja se olisi vähän tylsää jossain kahvilassa.
Aika menee kuitenkin nopeasti, joten malta hetki, ja kohta pääset kuin huomaamatta liikkumaan jo lapsenkin kanssa enemmän! Ai niin, illat menee lapsen ja hänen isänsä kanssa kotona.
Lapsonen on kotona ja täytyypi sanoa, että sohvanpohja on tullut tutuksi imetellessä. Kerran pari olen kaupassa ruokaostoksilla käynyt, muuten aikalailla kotosalla ollut. Nyt muutamia lyhyitä kävelylenkkejä on käyty ja kun hommattiin itkuhälytin, on muksu voinut nukkua sisällä ja äiti rauhassa käydä pihalla pihahommissa (sielläku on niin kuuma, että vaunuihin tukehtuu).
Mutta siis aika tylsäksi on elämä mennyt, mutta lohduttaudun sillä, että jo muutamien viikkojen päästä tunnen muksun rytmiä sen verran, että voidaan paremmin lähteä käymään vaikka autoreissulla, kaupassa, kyläilemässä muuallakin kuin naapurissa.... Toisaalta nytkin aika menee tosi nopeasti ja ilta tulee ennen kuin huomaakaan, miten sitä ehtii enää mihinkään :)
se lapsi on vauva vaan kerran, pienen hetken. Ja jos synnytyksestä on vaan pari viikkoo niin eihän sillon vielä oikein mitään tarviikkaan tehdä, muuta kun totutella uuteen perheenjäseneen ja hoitaa itteensä kuntoon :) aika menee lapsen kanssa kuitenkin loppupeleistä TOSI nopeesti. Nauttikaa nyt hitto vie joka hetkestä sen muksun kaa ja seuratkaa miten kasvaa ja kehittyy, se on ihanaa!
alussa sellasta nyhjöttämistä kotona ku vauva oli niin pieni ja pakkasta ulkona.. joten sisällä oltiin aina. vauvaa hoidellessa meni suurin osa ajasta :D laittelin vauvan tavaroita, kirjoitin vauva kirjaa, piirtelin vauvan käsiä ja jalkoja muistoksi, siivoilin, järjestelin tavaroita, nukuin kun vauvakin nukkui joskus, pesin pyykkiä :D niin se aika vaan aina meni.. ja tv oli myös tosi tuttu juttu.. 3kk iässä tehtiin jo kaikkee muuta enemmän käytiin enemmän kyläilemässä, kaupoilla ja asioilla vauva mukana. nyt vauva 5kk ja on mukana kaikessa..syömässä ollaan ulkona käyty ja vauva mukana ...hyvin viihtyy.. eikä alussa kiinnostanut mennä hirveesti ulos kävelee (jos vaikka oiskin ollut lämmintä) ku oli niitä tikkejäkin...kotona parantelinö..kaikilla se alku aika on vissiin mennyt aikalailla kotosalla :)
meillä on 4 viikkoa vanha poju ja ei mun tee mieli lähtee mihinkään!! nautin kun saan olla kotona ja saan olla just niinku haluan..yöpaijassa, tukka hajallaan.
imetystä, pyykkäystä, ruoanlaittoa, vauvan kanssa seurustelua, kanniskelua..nautiskelua kun saadaan olla keskenään eikä ole välttämättä pakko mennä mihinkään. miksi tehdä lapsia jos on heti kiirus muualle eikä voi nauttia "työnsä hedelmästä", 9 kuukauden odotus on ohitse ja ihana nyytti kainalossa. mä olen sitä mieltä että antaa päivien mennä ja muun maailman odottaa..vauva on pieni hetken..painappa nenu kiinni vauvan tukkaan ja nuuhki tuoksua, ei ole enää kiirus mihinkään.. minä ainakin osaan ottaa tästä kaiken irti!
kolmannen lapsen kohdalla jo tiedän että tämä ei kestä ikuisuuksia..
meilläpä on esikoinen kyseessä ja se varmaan tässä onkin asian ydin.en oo tottunut vaan kotona möllöttämään...ei sitä pyykin pesua ym kotitöitä joka päivälle meillä riitä...pienokainen on koko ajan rinnalla tai nukkumassa niin ei oikeen omat hommat onnistu.huoh,päivät tuntuu pitkiltä öisin ei nukuta.mutta näin se taitaa nyt alkuun mennä.sitä vaan kävin kyselemään että miten muilla päivät menee...