Varjokujan Kolli
raapii korvataustaa
kirputtaa
Ah..
Ja repsottaa jo tuo
toinenkin korva
Niin kuin kuuluu
oikeilla kolleilla
Tähän aikaan vuodesta
Sipsuttaa ohi
mirri jos toinen
Nokka pystysssä
jos niikseen tulee
Häntäkin
raapii korvataustaa
kirputtaa
Ah..
Ja repsottaa jo tuo
toinenkin korva
Niin kuin kuuluu
oikeilla kolleilla
Tähän aikaan vuodesta
Sipsuttaa ohi
mirri jos toinen
Nokka pystysssä
jos niikseen tulee
Häntäkin
Vastaukset 10
Vanhimmat
valkoinen se on
pieni ja pehmoinen
huiskuhäntä ja korvat kiharaiset
ystäväni parhain
hiukan suoria ruskeita vivahteita
selässä, korvissakin
silmät, jotka anovat
’ tule minua hyväilemään ’
pehmoleluja se rakastaa
possunkorvia kuitenkin enemmän
ja vaikka se pikkuisen pipi onkin
en sitä iloa voi siltä evätä koskaan
Mutta tämän kaikenhan Sinä tiesitkin =)
Ja Varjokujan Kolli, voi että miten leikkisän ihanainen runo Sinulta.
Voi melki nähdä silmissäni kaiken tuon.
Juu, kyllä minä tunnen tuon Aurinkokujan Rekkun - hänhän on mitä ihanin kummikoirani =)
Arvaa - mulla alkoi viikon loma juuri (siksi ajattelin tännekin hetkeksi keretä...) ;D
Aurinkokin paistaa
Kiitos kivasta kommentistasi taas!
Mä laittasin tän johonkin sellaiseen kerhoon, sillä kissarunot ovat täällä hyvin harvinaisia.
Waude - jopas minut seuraan nostit!!
Toisaalta samankaltaisuutta on helppokin löytää - minun runojani on kieltäydytty julkaisemasta tuolla toisella palstalla *räkättää*
Kissamainen kiitos - mou
Mulla tuli otsikosta mieleen
Pekka Töpöhäntä sadut!( vai oliko se ne Aristokisut Kaunottaressa ja Kulkurissa,
tiedä häntä, mutta anyway...)
Sano kateille terkkuja noidalta=))))
Pekka Töpöhäntä on suosikkini =)
Siellä oli ainakin Harjukylän Murre - vanha kolli jonka ympärillä tuoksui lehmille ja josta kärpäset tykkäsivät ;D
Varjokujan Kollissa on kieltämättä jotain samaa !!
Kiittää tämä
minuakin alkaisko repsottaa, kirputtaa, sipsuttaakin.
Kummallista ettei kukaan astu runosi takana olevaan maailmaan.
En minäkään.
En halua nimetä runosi merkityksiä, mutta niitä on.
Suuri Taiteilija voi puhua pehmoisia!
Sinä saat minut hyvälle tuulelle!
Tiedätkö, Verdi, minä huvittelen joskus kuvittelemalla ihmiset kissoiksi...
Mä taas olen kuvitellut kissat ihmisiksi.
On tää sitten sekavaa meininkiä, mutta runosi on yhä kiinnostava ja kiva, kuin nuhjuinen kuja jossain kaukana, laiha kissa nuolee sottaista käpäläänsä eikä näytä kovinkaan onnelliselta.
=)
Ne kissat, joita minä tunnen, eivät olisi kovinkaan mukavia ihmisiä =)
Tämäkin yksi jota täällä hyysätään - talvet makoilee sohvalla ja nyt (kesäisin) reissaa ties missä :/
Nuuskamuikkunenkin matkaili talvella, jolloin Muumi-Peikko nukkui...
Niin kerta!!
Saunanhuuruinen hymy