:)
Kirjasta Coming to Our Senses. Healing ourselves and the world through mindfulness.
2005 kirjoittaja Jon Kabat-Zinn
Suomennettu teos Kehon ja Mielen viisaus, tietoisen läsnäolon voima julkaistu 2008.. josta tämä, ostin joskus kirjamessuilta.
"Myös fyysikoiden on ollut pakko kokeidensa ja laskelmiensa tuloksien ansiosta kuvata alkeishiukkasten luonnetta kahdella toisiaan täydentävällä tavalla, toisaalta hiukkasina, toisaalta aaltoina, vaikka ne ovatkin yksi ja sama asia. Tässä kieli osoittautuu riittämättömäksi, koska sillä tasolla ne eivät oikeastaan enää ole asioita vaan pikemminkin energian ja tilan ominaisuuksia kaiken aineellisen ytimessä käsittämättömän pienillä tasoilla. Samoin meditaatiota voi kuvailla toisella tavalla yhtä pätevästi; tuo kuvaus on olennaisen tärkeä, jotta ymmärtäisimme täysin mitä meditaatio todella on, kun alamme harjoittaa sitä.
Tämä toinen tapa kuvata meditaatiota on että mitä tahansa "meditaatio" onkaan se ei ole lainkaan välineellistä. Jos se on menetelmä, se on ei - menetelmän menetelmä. Se ei ole tekemistä. Mihinkään ei mennä, ei ole mitään mitä harjoittaa, ei alkua, keskikohtaa tai loppua, ei saavutusta eikä mitään saavutettavaa. Pikemminkin se on tällä hetkellä tapahtuva suora oivallus ja sen ilmentämistä, kuka todella olet, ajan, tilan ja kaikkien käsitteiden ulkopuolella, lepäämistä oman olemisesti luonnossa, siinä mitä joskus kutsutaan luonnilliseksi tilaksi, alkuperäiseksi mieleksi, puhtaaksi tietoisuudeksi, ei mieleksi tai pelkästään tyhjyydeksi. Sinulla on jo kaikki, mitä voit toivoa saavuttavasti, niinpä mikään tahdonponnistus ei ole tarpeen - edes mielen palauttaminen takaisin hengitykseen - eikä mikään saavutus ole mahdollinen. Sinä olet jo se. Se on jo tässä. Tässä on jo kaikkialla, ja nyt on jo aina. Ei ole aikaa, tilaa, kehoa eikä mieltä, Kabiria mukaillaksemme. Eikä meditaatiolla ole mitään tavoitetta - se on inhimillistä toimintaa (itse asiassa ei - toimintaa) johon ryhdymme sen itsensä vuoksi - ei minkään muun kuin sen takia, että olisimme hereillä sille, mikä on jo.
Esimerkiksi, kuinka voit "saavuttaa" oman jalkasi, jos se ei alun perinkään ole sinusta irrallaan? Meille ei tulisi mieleenkään yrittää tavoittaa omaa jalkaterämme, koska se on jo tässä. Ajatteleva mieli tekee siitä "jalan" esineen, mutta ellei sitä leikata irti kehosta, se ei ole erillinen kokonaisuus jolla olisi oma olemassaolonsa. Se on vain säären seisomiseen ja kävelemiseen sopeutunut päätepiste. Kun ajattelemme sitä, se on jalkaterä, mutta kun olemma tietoisesti läsnä ulkopuolella, alapuolella ja tuolla puolen ajattelun, se on yksinkertaisesti se, mikä se on. Ja se on jo meillä, tai eri tavoin ilmaistuna, se ei ole muuta kuin me, eikä ole koskaan ollutkaan. Sama pätee silmiin, korviin, nenään, kieleen ja kaikkiin muihinkin ruumiinosiin. Kuten Pyhä Franciscus asian ilmaisi: "Se mitä etsit on se, joka etsii."
Samalla tavoin, kuinka voi olla mahdollista saavuttaa tajunta, tietäminen, alkuperäinen mieli, kun alkuperäinen mieli, mukaillaksemme Ken Wilberiä, lukee näitä sanoja? Kuinka voi tavoittaa aistinsa, kun kaikki aistit toimivat jo? Korvat kuulevat jo, silmät näkevät jo, keho tuntee jo. Näin käy vasta kun muunnamme ne käsitteiksi, itse asiassa irrotamme ne olemuksemme kokonasuudesta, joka on luonnostaan jakamaton, valmiiksi kokonainen, valmiiksi täydellinen, valmiiksi tunteva, valmiiksi hereillää.
Nämä kaksi tapaa ymmärtää, mitä meditaatio on, ovat toisiaan täydentäviä ja paradoksaalisia aivan niin kuin aineen aalto- ja hiukkasluonne kvanttitasolla ja sitä pienemmällä tasolla. Se tarkoittaa, että kumpikaan ei ole itsessään kattava. Yksinään kumpikaan ei ole täysin totta. Yhdessä niistä molemmista tulee totta.
Tästä syystä on tärkeää tuntea molemmat märitelmät ja pitää ne mielessä heti alussa kun ryhtyy harjoittelemaan meditaatiota, erityisesti hyväksyvän tietoisen läsnäolon meditaatiota. Sillä tavoin on vähemmän todennäköistä, että tarttuu dualistisen ajattelun asioihin ja joko pyrkii liian kovasti saavuttamaan sen, jota jo valmiiksi olemme, tai väittää jo olevansa jotakin jota ei todellisuudessa ole maistanut ja kokeillut ja johon ei siis voi vedota, vaikka teknisesti ottaen se voikin olla totta ja meolemme jo sitä. Ei ole pelkästään kyse siitä, että meillä on mahdollisuus tulla siksi, vaikka suhteellisella tasolla, välineellisestä näkökulmasta näin onkin. Me olemme sitä, mutta emme tiedä sitä. Se voi olla ihan nenän edessä, lähempänä kuin lähellä, mutta se pysyy silti piilossa."
Kirjasta Coming to Our Senses. Healing ourselves and the world through mindfulness.
2005 kirjoittaja Jon Kabat-Zinn
Suomennettu teos Kehon ja Mielen viisaus, tietoisen läsnäolon voima julkaistu 2008.. josta tämä, ostin joskus kirjamessuilta.
"Myös fyysikoiden on ollut pakko kokeidensa ja laskelmiensa tuloksien ansiosta kuvata alkeishiukkasten luonnetta kahdella toisiaan täydentävällä tavalla, toisaalta hiukkasina, toisaalta aaltoina, vaikka ne ovatkin yksi ja sama asia. Tässä kieli osoittautuu riittämättömäksi, koska sillä tasolla ne eivät oikeastaan enää ole asioita vaan pikemminkin energian ja tilan ominaisuuksia kaiken aineellisen ytimessä käsittämättömän pienillä tasoilla. Samoin meditaatiota voi kuvailla toisella tavalla yhtä pätevästi; tuo kuvaus on olennaisen tärkeä, jotta ymmärtäisimme täysin mitä meditaatio todella on, kun alamme harjoittaa sitä.
Tämä toinen tapa kuvata meditaatiota on että mitä tahansa "meditaatio" onkaan se ei ole lainkaan välineellistä. Jos se on menetelmä, se on ei - menetelmän menetelmä. Se ei ole tekemistä. Mihinkään ei mennä, ei ole mitään mitä harjoittaa, ei alkua, keskikohtaa tai loppua, ei saavutusta eikä mitään saavutettavaa. Pikemminkin se on tällä hetkellä tapahtuva suora oivallus ja sen ilmentämistä, kuka todella olet, ajan, tilan ja kaikkien käsitteiden ulkopuolella, lepäämistä oman olemisesti luonnossa, siinä mitä joskus kutsutaan luonnilliseksi tilaksi, alkuperäiseksi mieleksi, puhtaaksi tietoisuudeksi, ei mieleksi tai pelkästään tyhjyydeksi. Sinulla on jo kaikki, mitä voit toivoa saavuttavasti, niinpä mikään tahdonponnistus ei ole tarpeen - edes mielen palauttaminen takaisin hengitykseen - eikä mikään saavutus ole mahdollinen. Sinä olet jo se. Se on jo tässä. Tässä on jo kaikkialla, ja nyt on jo aina. Ei ole aikaa, tilaa, kehoa eikä mieltä, Kabiria mukaillaksemme. Eikä meditaatiolla ole mitään tavoitetta - se on inhimillistä toimintaa (itse asiassa ei - toimintaa) johon ryhdymme sen itsensä vuoksi - ei minkään muun kuin sen takia, että olisimme hereillä sille, mikä on jo.
Esimerkiksi, kuinka voit "saavuttaa" oman jalkasi, jos se ei alun perinkään ole sinusta irrallaan? Meille ei tulisi mieleenkään yrittää tavoittaa omaa jalkaterämme, koska se on jo tässä. Ajatteleva mieli tekee siitä "jalan" esineen, mutta ellei sitä leikata irti kehosta, se ei ole erillinen kokonaisuus jolla olisi oma olemassaolonsa. Se on vain säären seisomiseen ja kävelemiseen sopeutunut päätepiste. Kun ajattelemme sitä, se on jalkaterä, mutta kun olemma tietoisesti läsnä ulkopuolella, alapuolella ja tuolla puolen ajattelun, se on yksinkertaisesti se, mikä se on. Ja se on jo meillä, tai eri tavoin ilmaistuna, se ei ole muuta kuin me, eikä ole koskaan ollutkaan. Sama pätee silmiin, korviin, nenään, kieleen ja kaikkiin muihinkin ruumiinosiin. Kuten Pyhä Franciscus asian ilmaisi: "Se mitä etsit on se, joka etsii."
Samalla tavoin, kuinka voi olla mahdollista saavuttaa tajunta, tietäminen, alkuperäinen mieli, kun alkuperäinen mieli, mukaillaksemme Ken Wilberiä, lukee näitä sanoja? Kuinka voi tavoittaa aistinsa, kun kaikki aistit toimivat jo? Korvat kuulevat jo, silmät näkevät jo, keho tuntee jo. Näin käy vasta kun muunnamme ne käsitteiksi, itse asiassa irrotamme ne olemuksemme kokonasuudesta, joka on luonnostaan jakamaton, valmiiksi kokonainen, valmiiksi täydellinen, valmiiksi tunteva, valmiiksi hereillää.
Nämä kaksi tapaa ymmärtää, mitä meditaatio on, ovat toisiaan täydentäviä ja paradoksaalisia aivan niin kuin aineen aalto- ja hiukkasluonne kvanttitasolla ja sitä pienemmällä tasolla. Se tarkoittaa, että kumpikaan ei ole itsessään kattava. Yksinään kumpikaan ei ole täysin totta. Yhdessä niistä molemmista tulee totta.
Tästä syystä on tärkeää tuntea molemmat märitelmät ja pitää ne mielessä heti alussa kun ryhtyy harjoittelemaan meditaatiota, erityisesti hyväksyvän tietoisen läsnäolon meditaatiota. Sillä tavoin on vähemmän todennäköistä, että tarttuu dualistisen ajattelun asioihin ja joko pyrkii liian kovasti saavuttamaan sen, jota jo valmiiksi olemme, tai väittää jo olevansa jotakin jota ei todellisuudessa ole maistanut ja kokeillut ja johon ei siis voi vedota, vaikka teknisesti ottaen se voikin olla totta ja meolemme jo sitä. Ei ole pelkästään kyse siitä, että meillä on mahdollisuus tulla siksi, vaikka suhteellisella tasolla, välineellisestä näkökulmasta näin onkin. Me olemme sitä, mutta emme tiedä sitä. Se voi olla ihan nenän edessä, lähempänä kuin lähellä, mutta se pysyy silti piilossa."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.