Pidetäänkö avun vastaanottamista häpeänä islamilaisessa kulttuurissa, vai miksi iranilaiset viranomaiset haluavat ajaa Bamin järistysalueelle tulleet länsimaalaiset avustustyöntekijät pois ja kaapata näiden rakentamat kenttäsairaalat itselleen?
Avun vastaanottaminen häpeä?
Ihmettelijä
15554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
... luulisin johtuvan siitä, että iranilaiset vallanpitäjät pelkäävät länsimaalaisten avustustyöntekijöiden levittävän 'haitallisia aatteita'; eli kristinuskoa tai maallista sekularismia. Etenkin nyt kun vanhoilliset jäärät saivat vaaleissa enemmistön.
"maallista sekularismia"... Joopa-joo, kirjoittelen taas mitä sattuu.
Epäilen myös, että nämä vanhat jäärät eivät ole järin ihastuneita siitä, että ihmiset huomaisivat, että myös länsimaalaisissa esiintyy pyyteetöntä auttamishaluisia ja että nämä avustusjärjestöt kykenevät organisoimaan nopeasti sellaista apua, jota he eivät kykene antamaan. Kun viholliskuvien rakentaminen on tärkeää, vihollisen osoittama hyvyys tuntuu aina vastenmieliseltä, koska se vie pohjaa pois omalta propagandalta.
Muuten käsite 'maallinen sekularismi' ei ehkä ole hassumpi; sehän voisi olla vastakohta 'uskonnolliselle sekularismille' tai 'kirkolliselle sekularismille'.
Maallinen sekularismi = maallistunut maallistuu entisestään
Uskonnollinen sekularismi = siitähän se maallinen ihminen syntyi, perkele!
Maallisen sekularismin vastakohta olisi uskonnollinen fundalismi.
Käytin sanaa "vastakohta" epäanalyyttisesti, joten käsitteet taisivat todella mennä sekaisin.
ja ilolla ja nöyryydellä otetaan vastaan, tuli se sitten mistä tai keneltä tahansa, jos tarkoitus on vilpitön auttaa hädänalaisia, ja niinhän se onkin :)
Persialaiset ovat ylpeää kansaa, he tahtovat kovasti näyttää pärjäävänsä itsekin, päästä taas nopeasti omille jaloilleen, oppia ja saada hommat hoitumaan omin voimin. Siitä kyse nyt. Bamissa toimii edelleen hyvin kansainvälisiä kenttäsairaaloita ja avustustyöntekijöitä, suomalaisia myös ja kaikkien heidän avusta ollaan onnellisia ka kiitollisia. Itse olen mukana Bamin avustusprojektissa ja olen puoliksi persialainen, puolisoni on persialainen, joten olen nähnyt kyllä miten apu otetaan vastaan kiitollisena :)
oletko suomalainen (shia)käännynnäisnainen?
Huomasin vain muualta, että olit maininnut miehesi olevan iranilainen.
en ole käännynnäinen, minä olen puoliksi persialainen, isäni puolelta. Minä uskon Jumalaan mutta en harjoita mitään uskoa. Joitain muslimitapoja noudatan, joita olen kotoani oppinut. Puolisoni on Iranilainen, kyllä. Hän ei harjoita uskoaan myöskään mitenkään erityisesti, vaikka muslimi onkin.
Luuletko, että Iranissa on paljon sellaisia, jotka eivät ole kovin kiinnostuneet uskonnosta? Mitään tilastoja ei siitä varmaan tehdä. Käykö moskeijoissa hyvin paljon väkeä?
vastauksesta.
Tuli vain mieleeni, kun täällä niin monet 100% suomalaistytöt näyttävät 'vaihtavan kansallisuuttaan' miestensä mukaan (t. puhuvat 'toisesta kotimaastaan', jos ovat pari kertaa jossain Marokossa käyneet...). Mutta mitäpä siitä. :)
Tehran tuntuu olevan paikka, jossa käydään nuorten keskuudessa suurta murrosta,myös joidenkin uskontoon liittyvien asioiden kohdalla. nuorilla tarkoitan noin kolmekymppisiä ja alle. Kaikille Jumala tuntuu olevan hyvin tärkeä, myös isoimpia ja näkyvämpiä perinteitä kunnioitetaan ja noudatetaan, mutta mukaan on tullut paljon länsimaisia vaikutteita, se näkyy mm hääjuhlissa, joulunvietossa yms. Moskeijoissa käydään paljon, lähinnä vanhemmat miehet ja naiset erityisesti. Mutta muuten on vaikea sanoa "kiinostunut uskonnosta" mitään, koska se on niin osa elämää ja arkipäivää, jokaista hetkeä hyvin luontevalla tavalla, eikä aina niin vakavasti, vaan ihan kuin syöminen ja juominen se on osa ihmistä ja hänen toimiaan. Käsitettä ateismi ei tunneta ja muihin uskontoihin suhtaudutaan avoimesti ja uteliaasti, Tehranissa on kristittyjen oma joukkonsa ja kirkkonsa. Hyvin kummallisena he pitävät tapaa,jolla länsimaissa ei puhuta Jumalasta ja uskosta niin avoimesti kuin siellä ja kokoonnutaan vain harvoin kirkkoon yms. Kaiken kaikkiaan siis uskonto on tärkeä, ellei tärkein osa elämää perheen ja ystävien ohella, mutta ei suinkaan ahdistavalla tavalla, vaan hyvin luontevalla ja avoimella tavalla. Jumalaa ei pelätä mutta kunnioitetaan suuresti ja kaikkea kaunista ihastellaan ja rakastetaan Jumalasta lähtöisin olevana; kieltä,kirjoitusta,runoja,ruokaa,seksiä,kaikkea taidetta....Tunnelma on yltiöromanttinen kaikessa uskonnollisuudessaan, ja siitä minä pidän ja sitä minä rakastan persialaisessa kulttuurissa. :)
Tuo kuvauksesi tuo mieleen mystisyyden. Luterilaisesta kristillisyydestä on mystiikka riisuuttu aika tarkkaan pois, mutta sitä lienee ortodoksisuudessa jäljellä. Suufit ovat myös ilmeisesti mystikoita. Sunnit eivät varmaan ymmärrä mystiikasta tippaakaan. En kyllä ymmärrä, miten mystisyys ja brutaali raakuus sopii yhteen. Islamissa on raakuutta aimo annos ja mystisyys on hempeää rakkautta. Ne ovat ristiriitaisia keskenään.
Shiialaisuus ja suufilaisuus eivät sovi yhteen, lainkaan.
Oli pakko vastata.
siinä persiassa ja persialaisuudessa jonka minä tunnen, ihmiset ja kulttuurin, ei ole raakuutta ja julmuutta ja se mitä on, on lähtöisin ihmisen omasta pahuudesta ja ymmärtämättömyydestä, ei Jumalasta, eikä uskonnosta. Niinhän se on kaikkialla maailmassa; raakuuksia tapahtuu, uskontokuntaan ja kulttuuriin katsomatta,valitettavasti, eikö :)
on Suomessakin aivan liian paljon ihmisiä jotka tuntevat puukon ja viinan ennemmin kuin runokirjan tahi kauniin taulun, käytöstavoista puhumattakaan. Sama se taitaa olla jokaisessa kulttuurissa ja uskonnossa. Samoin sisareni kertoi Egyptissä oltuaan että siellä kutsuttiin koko naapurusto syömään hyvin kehittynyttä melonia, ja että sitä rakkaudella vaalittiin kerrostalon parvekkeella. Ja kun se oli valmis kiitettiin ennenkaikkea Allahia kun oli antanut niin kauniin melonin. Ja tällainen oli ihan luonnollista ja kuului jokaiseen päivään. Ja sitten koko naapurusto sai maistaakseen siitä ihanasta melonista. Silloin tuli mieleen, olisipa Suomessakin noin:-)-- Ehkäpä näemme vain ne negatiiviset uutiset emmekä näe kauneutta ja rakkautta jota kuitenkin on.