Narttujen tutustuttaminen toisiinsa

toinen portin takana tai hihnassa tms, "teljetty koira" voi silloin kokea olonsa epävarmaksi, mikä vaikuttaa sen elekieleen ja se taas vaikuttaa toiseen koiraan.

Yleensä murina, ärinä johtuu koiran epävarmuudesta, se kokee olonsa uhatuksi jollakin tavoin. Suosittelen kovasti ainakin T Kaimion kirjoihin tutustumista, tästäkin aiheesta paljon hyvää asiaa niissä.

Jos toinen koira alkaa äristä pennulle, niin pentu saattaa ottaa mallia samasta tavasta - jopa pysyvästi -. Koiranpentua ei ehdottomasti saa päästää ärhäköiden koirien llähelle, jos siitä haluaa kasvavan sosiaalinen toisten koirien suhteen. Sori vaan, mutta olen nyt sitä mieltä, että olette aika kiperässä tilanteessa. Aikuisena koira ei niin helposti ota mallia toisen koiran ärhentelystä, mutta silloin ei se coton taida tykätä koirastanne hyvää. Tosin kyllä isokin koira saattaa aikanaan hermostua jatkuvasti ärhentelevään pienempään koiraan, jolloin sen pienemmän koiran saattaa käydä ikävästi. Suosittelen siis pitämään koiranne kokonaan pois sen cotonin läheisyydeltä. En tarkoita pahaa, mutta valitettavasti näin se vain on.

Jos cotoni on sen verran "järkeävä" ja rähinä johtuu hihnasta niin sitten ulkona neutraalissa ja turvallisessa ympäristössä kummatkin vapaaksi, omistajat kävelevät eli ei mielellään paikallaan seisomista jos tuntuu että cotoni hermostuu. Ja pennun pitää myös olla rohkea eli ei niin että se järkyttyy ja karkaa.

Jos epäilyttää niin sitten tapaatte ohimennen lenkillä,koirat hihnassa, jatkatte yhtä matkaa ja koirat saa vain nuuskaista ohimennen toisiaan ja jatkatte koko ajan kävelyä. Eli ette pysähdy.

Eli missään tapauksessa ei niin että toinen vain vapaana, toinen hihnassa. Tai että viedään pentu suoraan cotonin kotiin. Lenkin jälkeen toki.

Ja pidä mielessä että on tärkeää että tarkkailet pentuasi. Jos se antaa kovasti rauhoittavia merkkejä cotonille ja se vain rähjää, on parempi että ette tapaa. On tärkeää että pentu saa viestinsä perille, olen vain pieni, älä ole vihainen. Jos toinen koira ei usko, vaan kerta kerran jälkeen rähjää. Pentukin alkaa aikuistuessaan rähjäämään sillä se on todennut että koirien kieli ei tehoa, parasta puolustautua.

Mutta normaalit komennukset ovat ok.

Kun toinen on pentu, ei mitään ongelmaa pitäisi tulla.

Olen itse ystäväni kanssa aina tuonut kovapäiset narttumme yhteen ihan vain vapaana. Molemmat on irti,s euraa se tuihottelutuokio, hännät pystyssä toisia mulkoillaan sivusilmillä aivan jäykkinä koko koirat. Tässä on tärkeää,e ttä molemmat ovat irti, sillä jos tässä tilanteessa tulee pienikin paine pään seudulle, niin tappelu on valmis (kyseiset koirat ovat ottaneet yhteen muutamia kertoja, kun paineen on laukaissut jokin muu, esim. kolmannen koiran haukahdus). Muutaman sekunnin tuijottelun jälkeen olemme molemmat kutsuneet koiramme luoksemme ja sitten lähteneet elämäöän normaalia elämää, eli yleensä lenkille. Siinä vaiheessa koirat enää vain mulkoilee toisiaan kauempaa, mutta kaikki emnee jo ok, kun pääsevät haistelemaan toistenssa pissejä jne turvallisen kaukaa. Ja kun tiet yhtyvät, eli syntyy uusi tuijottelu tuokio, niin me taas vain kutsumme koirat luokse ja palkitsemme rauhoittavasti ja matka jatkuu. Eli tilanteesta ei tehdä numeroa: Nyt on toinen koira, jota et siedä, voi voi opi elämään sen kanssa, sillä nyt mennään yhtä matkaa. Rähinöitten päätteeksi sama juttu, koirat revitään erilleen, pienet luoksetulot ja matka jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Olemme huomanneet,e ttä tämä vaatii aina pienen aktiivisen tekemisen, eli lenkin meiltä,e li koirat pääsevät näkemään pikkuhiljaa. Lenkki ei yleensä ole kuin kilometri pari, sitten mennään jo jommankumman kotiin ja koirien pitää sietää toisiaan samassa talossa tai asunnossa. Kun tapaamme noin kerran kahdessa - kolmessa kuukaudessa, niin yleensähän tämä koirien kanssa yökyläily myös johtaa jonkinasteiseen kapakkalenkkiin, joten koirat joutuvat jäämään keskenään ilman valvontaa puoleksi yöksi. Ei mitään ongelmaa, kun koirien selvästä inhosta toisiaan kohtaan ei tehdä ohjelmanumeroa. Se koira jonka kotona ollaan antaa kyllä tilaa toiselle, sillä niillä ei ole vaihtoehtoa, ne on jokatapauksessa samassa tilassa.

En tiedä onnistuuko tämä vain siksi, että koirat ovat suunnilleen samanikäisiä aikuisia narttukoiria ja molemmat tasaisen kovapäisiä, eli niillä itselläkään ei varmaan ole käsitystä kummalta lähtisi henki ja kumpi voittaisi jos tässä alettaisiin tappelemaan, joten niiden yhteen ottaminen on sellaista mittailua ja arviointia, kumpikaan ei selvästi alistu toiselle. Kumpikaan ei siis uskalla vain käydä päälle, vaikka viha selvästi on ja örinä ja murina hirvittävä...

Toinen narttukoira, jota omani ei siedä (tulee siis kaikkien muiden narttujen kanssa hyvin toimeen) on selvästi alistuva, joten tälläiseen mittailuun ei ole tarvetta. Koirani vain örähtelee aina kun toinen yrittää tehdä yhtään mitään ja toinen on samantien selälleen ja tilanne on siinä, kunnes toinen taas tekee jotain mistä omani ei pidä. Ei siihenkään tarvitse sen enempää puuttua...

Tappeluita tulee siis mielestäni välttää, eli siinä vaiheessa kun koirat mittailevat toisiaan, pitää huomio kiinnittää muualle. Mutta jos rähinä syntyy, ei siitäkään pidä paniikkiin joutua ja alkaa mitään suojaustoimenpiteitä tekemään. Terve koira ei toista tapa, hyvin sosiaalistettu koira pystyy elämään muiden koirien kanssa, vaikkei niitä voisi sietääkään.

Kaikki nartut eivät todellakaan ikinä siedä muita narttuja ja vihaavat pentuja. Siis menevät pentujen päälle ihan ärinällä. On vaan hyväksyttävä, että kaikki nartut eivät tule toimeen keskenään, ei se nyt niin ihmeellinen asia ole - eihän me ihmisetkään kaikista tykätä. Ihan turhaan yritätte tutustuttaa ärisevää aikuista narttua ja pentua toisiinsa - pahimmillaan narttu käy pennun kimppuun ja pentu saa ikuisen pelon.