Mistä apua?

Voisitkohan yrittää saada apua terveyskeskuksesta. Jos menisit puhumaan omalääkärille josko hänellä olisi ideaa.

Jos kotipaikkakunnallasi on päihdeklinikka, ota sinne yhteyttä ja varaa aika terapeutin kanssa keskusteluun. Jonoa voi olla, mutta tsäkällä voi saada jonkun peruutusajan nopeastikin. Niin, eipä varmaankaan ole helppoa lähteä tekemään tiliä omasta elämästä ja alkoholiongelmasta suurelle kuulijakunnalle, vaikka porukka koostuisikin ns. "alan miehistä/naisista".

AA:ssa on, että ryhmän palaverissa ei tarvitse puhua, jos ei halua. Kuuntelemalla raitistuneita alkoholisteja huomaat, että Sinullakin on toivoa ja mahdollisuus jättää juova elämä taaksesi. On suljettuja kokouksia, joissa on vain alkoholisteja sekä avopalavereja, joihin voi tulla kuka tahansa selvin päin.
Käytäntö on myös sellainen, että voi pyytää sopivaksi katsomansa luotettavan henkilön tukihenkilökseen. Tällainen henkilö kertoo ensin kahden kesken oman elämänsä mokat, virheet ja tekemänsä vääryydet. Uuden tulokkaan on sitten mahdollisuus avautua luottamalleen henkilölle, "AA-kummille", ja kertoa omaatuntoaan painavat teot ja laiminlyönnit.
Tietenkin voit kertoa asiasi myös lääkärillesi tai seurakunnan diakoniatyöntekijälle tai papille. Monet AA:n jäsenet tekevät näinkin.

Muistin menetys on hyvin selvä merkki pitkälle edenneestä alkoholismista. Sinun on syytä hakea apua, niin kuin olet jo ajatellutkin. Rohkeasti vaan pelkoja päin.

A-klinikalla tapaamiset ovat aina kahdenkeskisiä hoitsu-terapeutin kanssa.

http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html

Olipa mukava saada tietoa näin nopeasti. Edelleen tuntuu hirvittävän vaikealta hakea apua, mutta nyt se on vaan pakko. Pelottaa, että viikon päästä luulen taas voivani juoda kohtuudella tai että muuten vain alan vähättelemään juomisen aiheuttamia ongelmia, jotta voisin "hyvällä omatunnolla" kiikuttaa kaljaa kotiin. Ehkä voisin uskaltautua johonkin ryhmäänkin, jos sinne tosiaan voi mennä kuka tahansa avoimina päivinä. Leimautuminen ja tuomituksi tuleminen hirvittää, mutta enköhän ole leimautunut ainakin läheisteni silmissä jo nyt juopoksi. Nostan kyllä hattua niille alkoholisteille, jotka ovat päässeet juomisesta eroon. Säilyyköhän juomisen himo kuitenkin koko elämän, vai voiko siitäkin päästä eroon pysyvästi?

Eli ev.lut srk:n perheasiainneuvottelukeskus, jossa voi käydä myös yksin eli saat kahdenkeskistä keskusteluapua. Siellä on erittäin ammattitaitoiset terapeutit eikä tieto leviä julkiseen terveydenhuoltoon. Eikä maksa mitään. Moni ai tiedä heistä mitään eli ihmiset ei osaa käyttää näitä palveluja. Minulla on hyvät kokemukset.

Toinen on myös Psyk.poliklinikka, mutta käynnistä jää merkinnät, jotka voivat olla käytettävissä työterveyshuollossa samoin kuin terv.ksk:sen käynnit. A-klinikka tarjoaa yksilökäyntejä, mutta AA-ryhmät sopivat silti monille. Kuten minulle.

On vaikeaa olla itselleeen rehellinen. Mä olen juonut nyt eron jäkeen kolme vuotta. En joka päivä... noin 3-4 kertaa viikossa. Ei ole vielä tullut mitään isoja ongelmia, mutta tiedostan vaaran.
Nyt aion lopettaa kokonaan.
Minäkään en halua lähteä mihinkää isoon ryhmään. Enkä mihinkään viralliseen "hoitoon". Parasta olisi varmaan kahdenkeskinen "vertaisapu"... Olisi helpompi puhua ja kuunnella kahdenkesken...
No tämä elämä kyllä muuttuu!!!!!