Kerroin hiljattain poikaystävälleni masennuksestani ja bulimareksiastani. En tiedä miksi, kaduin sitä heti kun olin sen kertonut. No hän yritti lohduttaa jne ja esitin että "nyt tuntuu paljon paremmalta", koska en halunnut pahoittaa hänen mieltään, vaikka olin valmis jättämään hänet sillä hetkellä. En ollut onnellinen suhteessa.
No sitten muutaman päivän päästä jätin hänet, koska en enään pystynyt elämään suhteessa masennukseni takia. Hän oli huolissaan musta, joten soitti ainoalle ihmiselle jota näen vapaa-aikana, ja kertoi KAIKEN hänelle. Itsemurha-ajatuksista, masennuksesta, bulimareksiasta ja ties mistä. Voi helvetti. Hävettää ihan perhanasti. Annoin exäni kuulla kunniansa :|
Tää on kamalaa. Pitäis tämä kaveri vielä tavata lähipäivinä. Vittu.
No sitten muutaman päivän päästä jätin hänet, koska en enään pystynyt elämään suhteessa masennukseni takia. Hän oli huolissaan musta, joten soitti ainoalle ihmiselle jota näen vapaa-aikana, ja kertoi KAIKEN hänelle. Itsemurha-ajatuksista, masennuksesta, bulimareksiasta ja ties mistä. Voi helvetti. Hävettää ihan perhanasti. Annoin exäni kuulla kunniansa :|
Tää on kamalaa. Pitäis tämä kaveri vielä tavata lähipäivinä. Vittu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei ne asiat salaamalla parane. olisit kiitollinen
Hirvee & tuttu tilanne :/ ainoo kelle olin avautunu mun syömisistä oli nii huolissaa et meni puhuun mun porukoille, se oli kauheeta. vieläki ne on vauhkona ja hävetti niin paljon sinä hetkenä... en osaa muuta sanoo ku kerro sille sun kamulle mitä ajattelet ja miten pahalta susta tuntuu tai sit väität et sun poikkis liiotteli.
onnea!