Tää ei nyt välttämättä tänne kuulu, mutta mutta pakko johonkin kirjottaa. Eli ongelma on varmasti hyvinkin pieni, uskoisin ja toivoisin näin. Ja se ongelmahan on tällainen, että olen vittuuntunut, rauhaton, stressaantunut (ilman syytä), ahdistunut, ärtynyt jms. Ja mikä sitten on syy tähän kaikkeen niin uskoisin sen olevan tässä:
Nyt on kesäloma, enkä ole nähnyt kavereitani viikkoon (joo, varmaan kuulostaa tooosi lapselliselta, mutta lue eteenpäin). Vielä vuosi sitten tämä ei olisi ollut ongelma, koska silloin minulla ei ollut kavereita. Nyt on, ja olen jokseensakin liian sosiaalinen ja menevä ihminen istuakseni sisällä koko viikon. Kaverit on joko töissä tai sitten muuten kiireisiä, ja olen jostain kumman syystä alkanut ajatella, että he eivät halua olla kanssani. Tänään minun piti pyytää pari kaveriani lähtemään kaupungille, mutta tulikin kunnon sadepäivä joten suunnitelmat muuttuivat. Olen pari kertaa viikon aikana käynyt yksinäni ulkona pyöräilemässä/kävelemässä ja hengannut sitten joidenkin tuttujen kanssa joihin olen törmännyt. Eilen koin kummallisen jutun kun kävelin yksin kadulla; en halunnut, että ihmiset näkevät minun kävelevän yksin. Alkoi tehdä mieli kääntyä takaisin, tehdä U-käännös. Pidin kuitenkin pääni ja jatkoin matkaani, mutta en lopulta kävellyt keskustaan saakka. Nyt olen koko ajan rauhaton, ylienerginen, tietämätön siitä mitä haluan, keskittymishäiriöinen :S.
Minulla on unirytmi hieman sekaisin loman takia, usein saan unta vasta n. kolmen aikaan ja herään keskipäivällä. Sanokaa, että tämä on vain ohimenevää "mökkihöperyyttä"!
t. 17v. poika jolla ei ole kaikki pähkinät pussissa
Nyt on kesäloma, enkä ole nähnyt kavereitani viikkoon (joo, varmaan kuulostaa tooosi lapselliselta, mutta lue eteenpäin). Vielä vuosi sitten tämä ei olisi ollut ongelma, koska silloin minulla ei ollut kavereita. Nyt on, ja olen jokseensakin liian sosiaalinen ja menevä ihminen istuakseni sisällä koko viikon. Kaverit on joko töissä tai sitten muuten kiireisiä, ja olen jostain kumman syystä alkanut ajatella, että he eivät halua olla kanssani. Tänään minun piti pyytää pari kaveriani lähtemään kaupungille, mutta tulikin kunnon sadepäivä joten suunnitelmat muuttuivat. Olen pari kertaa viikon aikana käynyt yksinäni ulkona pyöräilemässä/kävelemässä ja hengannut sitten joidenkin tuttujen kanssa joihin olen törmännyt. Eilen koin kummallisen jutun kun kävelin yksin kadulla; en halunnut, että ihmiset näkevät minun kävelevän yksin. Alkoi tehdä mieli kääntyä takaisin, tehdä U-käännös. Pidin kuitenkin pääni ja jatkoin matkaani, mutta en lopulta kävellyt keskustaan saakka. Nyt olen koko ajan rauhaton, ylienerginen, tietämätön siitä mitä haluan, keskittymishäiriöinen :S.
Minulla on unirytmi hieman sekaisin loman takia, usein saan unta vasta n. kolmen aikaan ja herään keskipäivällä. Sanokaa, että tämä on vain ohimenevää "mökkihöperyyttä"!
t. 17v. poika jolla ei ole kaikki pähkinät pussissa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on paniikkihäiriö ollu jo yli vuoden ja mulla on just noita samoja. Aikasemmin kaverit alko vaan kadota koska masennuin ja tällä hetkellä on pari mutta en niitä nää ku ehkä kerran viikossa. Ennen ku masennus alko mennä pahempaan suuntaa kaverit ei koskaan kyselly minnekkään vaan minä kysyin niitä mutta ei se mua häirinny sillon, nykyään häiritsee. Jos kaverit sanoo että joo on jtn muuta menoa yms. ni tulee heti semmonen olo että ne valehtelee eikä vaan yksinkertasesti halua olla munkans, ehkä se on tottaki ja ne ei vaan uskalla sanoo päin naamaa koska ne tiesi masennuksesta. Ja ku meen yksin vaikka kauppaan tulee semmonen olo että ihmiset kattoo ja ajattelee että mulla ei oo kavereita olemassakaan. Ja sitte vielä muut samanikäset tuntuu että ne kattoo ja ajattelee että oon joku hylkiö mikä ei kelpaa kellekkään koska oon yksin.