No kerronpa sitten, että kävin tänään hiihtämässä 1. kertaa 13 vuoteen (olen 41-v. mies).
Jo nouseminen suksien päälle horjutti, eka sata metriä oli kaatumisen partaalla huojumista, sen jälkeenkin pystyssä pysyminen oli vaikeaa ilman Viagraa.
Tasaisellakin sykemittari näytti 170-175, pienessä ylämäessä 184, vaikka pelkästään kävelin suksilla. Kaikki menivät viuhahtaen ohi; yritin peesata n. 60-vuotiasta tätiä, taisi luulla minua pervoksi huohottajaksi ja olikin sitten hetkessä parinsadan metrin päässä. Koko ajan sai vilkuilla taakseen, tullaanko sieltä tällä kertaa luistellen vai lykkien, väistänkö vasemmalle vai oikealle.
Ymmärrystä riitti tuskasta huolimatta sen verran, että poikkesin oikoladulle, joten olen nyt hiihtänyt 13 vuodessa 3 km!
Miten hiihto voikin olla noin rasittavaa? Toki minulla on kierroskone, maksimisyke vielä tälläkin iällä 200, mutta silti ihmetytti vauhdin ja sykkeen epäsuhta. Kyllä, pitoteippi toimi ihan hyvin. Ei, en ole ylipainoinen. Onko kukaan koskaan aloittanut (uudelleen) mitään urheilulajia näin alhaalta?
Joka tapauksessa olen vilpittömän kateellinen teille kaikille, jotka kykenette hiihtämään yli 3 km yhteen menoon "kuolematta"! Miten hienolta se tuntuisikaan, jos siihen kykenisi...
Jo nouseminen suksien päälle horjutti, eka sata metriä oli kaatumisen partaalla huojumista, sen jälkeenkin pystyssä pysyminen oli vaikeaa ilman Viagraa.
Tasaisellakin sykemittari näytti 170-175, pienessä ylämäessä 184, vaikka pelkästään kävelin suksilla. Kaikki menivät viuhahtaen ohi; yritin peesata n. 60-vuotiasta tätiä, taisi luulla minua pervoksi huohottajaksi ja olikin sitten hetkessä parinsadan metrin päässä. Koko ajan sai vilkuilla taakseen, tullaanko sieltä tällä kertaa luistellen vai lykkien, väistänkö vasemmalle vai oikealle.
Ymmärrystä riitti tuskasta huolimatta sen verran, että poikkesin oikoladulle, joten olen nyt hiihtänyt 13 vuodessa 3 km!
Miten hiihto voikin olla noin rasittavaa? Toki minulla on kierroskone, maksimisyke vielä tälläkin iällä 200, mutta silti ihmetytti vauhdin ja sykkeen epäsuhta. Kyllä, pitoteippi toimi ihan hyvin. Ei, en ole ylipainoinen. Onko kukaan koskaan aloittanut (uudelleen) mitään urheilulajia näin alhaalta?
Joka tapauksessa olen vilpittömän kateellinen teille kaikille, jotka kykenette hiihtämään yli 3 km yhteen menoon "kuolematta"! Miten hienolta se tuntuisikaan, jos siihen kykenisi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin vuosi sitten hiihtämässä n. 5 km:n lenkkiä kymmenen vuoden tauon jälkeen ja teetti kyllä tuskaa päästä maaliin asti vaikka en mielestäni ole ihan rapakunnossa. Kai se on tekniikasta ja suksien voitelustakin paljon kiinni.. On muuten totta että monet about 70 -vuotiaat "tervaskannot" sivakoivat ohi kuin tyhjää vain ylämäissäkin...
Onko kukaan koskaan aloittanut (uudelleen) mitään urheilulajia näin alhaalta?(kopioitu viestistä).
Onpa hyvinkin.Itse aloittelin juoksemista muutama vuosi sitten:en jaksanut juosta yhteen menoon 2 ratakierrosta(800 m).Nyt olen jo juossut eka maratonini.Ei muuta kun sitkeesti ja tarpeeksi hitaasti metrejä lisäämällä kuntosi kohenee.
Olen 45 vuotias mies ja jäi noita hiihdon välivuosia 25 kappaletta väliin. Painoakin oli tupsahtanut 115kg. Kunnes sitten eräänä aamuna heräsin höpertyneenä ruveta hiihtämään.
Kamat kaupasta ja eikun ladulle. Mutta mitä hittoa mäet vaativat välilepoa ja matkat olivat todella tuskaisia, jopa kolme kilometriä illassa ja sika sipissä kotio.
Mutta kun suomalainen mies päättää, että nyt hiihdetään niin silloin hiihdetään.
Siis resepti joka ilta ladulle ja hiihtoa niin pitkälle kun jaksaa kuolematta. Ja kas kummaa jaksaahan sitä eka talvena 2000km ja toisena saman verran päälle. Nyt hiihtelen 35km / ilta ja vähintään viitenä iltana viikossa ja vauhtiakin on sen verran ettei ihan kaikkien tukkona ole ladulla. Painokin on tuolla alle 80 kilon, eikä kukaan ole vielä kehoittanut hakeutumaan hoitoon.
Niin ja ne mäet- ystävälliset ladun kunnossapitäjät ovat ilmeisesti loiventaneet ne koska niiden olemassaoloa ei juurikaan huomaa.
Hyvä.Olet oikealla tiellä!