Pohjan kautta?

Onko alkoholistin pakko vajota aivan pohjille ennen kuin raittiuspäätös voi pitää? Itselläni on ollut alkoholin kanssa vakavia ongelmia kymmenen vuoden verran, mutta itse asiassa jo teini-iässä alkoholi näytteli elämässäni liian suurta osaa. Olen menettänyt paljon ja nöyryyttänyt itseäni 1-2 kertaa viikossa humalaisella käytökselläni. Olen lukenut aiheesta ja tehnyt monia raitistumispäätöksiä. Silti alan lyhyenkin juomattoman kauden jälkeen aina vähättelemään juomisen haittoja ja retkahdan.

Nyt olen alkanut miettiä, että kuinka syvälle pitää vajota ennen kuin todella ymmärtää alkoholismin oikean luonteen? Voisiko olla mahdollista raitistua nyt, kun kännipäiviä on kuitenkin "vain" 7-9 kuukaudessa, vai pitääkö tämä taistelu käydä pohjamutien kautta? Nyt jo huomaan itsessäni fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jotka johtuvat suoraan tai välillisesti alkoholin juomisesta. Pelkään tulevaisuutta, sillä en luota siihen, että osaan tehdä oikeita valintoja.
7434
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

kuinka syvälle kunkin pitää vajota, itse vajosin todella syvälle jo vuosikausia jatkuneista vaaramerkeistä huolimatta. Monta raitistumispäätöstä tein minäkin viikon jatkuneiden juomaputkien ja hirvittävien vieroitusoireiden jälkeen - kuukauden päästä ajattelin kokeilla jälleen kerran ns. kohtuukäyttöä. Pyllylleen meni. Eli minulle ei sovi enää tippakaan .-(

Uskoisin, että jos mietit alkoholinkäyttöäsi niin ongelma taítaa valitettavasti olla jo olemassa. Ota nyt ainakin reilu tipaton tauko ja mietiskele asiaa..

Äänestä

Aseta itsellesi pohja, mitä alemmas et halua mennä. Pohja ei ole ulkonaisesti sama kaikilla alkoholisteilla. Toinen juo kaiken maallisen, toisella tulee henkinen ja moraalinen pohja jo aikaisemmin.

Äänestä

Minä sain avun suggestopediasta! Olin vuosikymmeniä turvautunut siihen ainoaan tietämääni "puudutusaineeseen" jonka tiesin ja kärsinyt syyllisyydestä. Miljoonia kertoja olin yrittänyt rimpuilla yksin tai autettuna eroon oluesta. Olin pystynyt hieman vähentämään määrää, mutta en ottokertoja. Työni ja kotityöt hoidin ok, mutta olut määräsi täysin illanviettoni. Se oli ehdottoman tärkein, kaikki muu sai väistyä sen tieltä. Rupesin vihdoin viime syksynä etsimään oman pääni sisältä keinoa parantua. Kävin joulun alla suggestoterapeutilla, jolle kerroin itsestäni ja elämästäni. Kuuntelin kotonani häneltä saamani CD:n 1.1.2009 ja aloitin tipattoman tammikuun. Omalla kohdallani sain heti avun, koska terapeutti oli laatinut minulle henkilökohtaisen kuunneltavan kannustustekstin. Hän oli poiminut kertomistani asioista ne tekijät, joiden tärkeyttä olin korostanut palaverissamme. Kertaheitolla ne asiat painoivatkin vaakassa paljon enemmän kuin oluesta saamani "apu". Täydellisesti yllätin itseni! Minusta tuli TÄYSRAITIS! Tänä päivänä olen ihan niin kuin muutkin ihmiset, koska minun ei tarvitse raahata kaupasta joka ilta kaljaa ja häpeillen palauttaa tölkkejä automaattiin. Puhumattakaan siitä, mitä hyvää raittius on aiheuttanut itsetunnolleni, ulkonäölleni ja rahakukkarolleni! Ja aikuiset lapseni arvostavat minua, koska olen kertonut heille täysin avoimesti asian. Aikaisemmin juomiseni oli tabu, eihän meidän äiti juo! Olen heille esimerkkinä, jotta aina on mahdollisuus parantaa elämänlaatuansa näinkin! Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. T: raitistunut isoäiti

Äänestä

ja se on jokaisella omansa. voi mennä siihen pisteeseen, että omanarvontunto on mennyt (se menee kaikilla juopoilla) tai sitten on tullut juotua työ, perhe ja asunto. Vain henkilö itse tietää missä se pohja on, mutta syvällä kuitenkin. Valitettavasti tunnen myös pari tapausta, joissa pohja on tullut konkreettisesti vastaan tuolla kirkkomaan mullissa. Jossain menee kuitenkin se raja, että ei enää jaksa, vaan antaa mennä, koska ei usko edes selviävänsä koskaan ja masennus ei anna tilaa hankkiutua oikeaan hoitoon.

Terv. omasta kuopastaan ylös päässyt

Äänestä

noita kännipäiviä kuukaudessa ei ole vielä kovin paljon eli tila ei ole päässyt kovin pahaksi. Yrittäisin raitistumista nyt jo. Omasta kokemuksesta voin nääs kertoa, että ne kännipäivät saattavat lisääntyä salakavalasti ja sitten ollaan ykskaks aika pohjalla, henkisesti ja fyysisesti.

Raitistuminen on aina oman ratkaisun paikka. Mitä saan, mitä menetän. Menetät ne humalaillat ja niihin mahdollisesti liittyvät sosiaaliset kontaktit. Sen sijaan saat ihmeellisen vapauttavan tunteen: "minun ei tarvitse enää juoda" ja sen mukana sisältörikkaan elämän. Toivottavasti myös terveemmän elämän. Juomisesta suoraan ja välillisesti johtuvat ongelmat alkavat poistua, mikään ei ole menetetty niin kauan kuin henki pihisee.

Toimin samalla tavalla kuin sinä: nöyryytin itseäni juomalla eripituisia putkia. Sitten raittiina jopa muutaman kuukauden. Jossain vaiheessa ajattelin, että kyllä tässä nyt terassille pitää päästä kavereiden kanssa. Tuloksena oli vaivihkaa pahentuneet juomaputket. Pahin kesti yhden loman aikana muistaakseni 20 päivää :-( Sitten luovutin ja valitsin elämän.

Olet jo miettimässä suhdettasi alkoholiin, joka tavallisesti tarkoittaa sitä, että ongelma on jo olemassa. Ei kenenkään tarvitse mennä pohjamutiin mutta moni sinne joutuu, ennen kuin toipumisprosessi saadaan käyntiin. Tarvitset varmaankin tukea, jos raitistumispäätökset ei kuitenkaan ole pitäneet. Tukea löydät vaikka netin kautta. Sisäänotto vieroitukseen ehkä ei ole sinulle tarpeen, kun kuitenkin uskoakseni olet vielä fyysisesti hyvässä kunnossa ja pystyt hoitamaan asiasi - vielä. Mutta ehkä avohoito, vertaistuki?

Voimia sinulle!

Äänestä
  • Ap:han juuri kirjoitti, että on ollut vakavia ongelmia alkoholin kanssa 10v. ajan ja sinusta tila ei ole kovin pahaksi päässyt vielä. Pohja on tosiaankin kaikilla omanlaisensa!

    Äänestä

pölulla? Alku on usein hankalaa, jatkossa sitten on luontevampaa kieltäytyä tarjotuista paukuista ja siidereistä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Marjaleesa kirjoitti:

Onko alkoholistin pakko vajota aivan pohjille ennen kuin raittiuspäätös voi pitää? Itselläni on ollut alkoholin kanssa vakavia ongelmia kymmenen vuoden verran, mutta itse asiassa jo teini-iässä alkoholi näytteli elämässäni liian suurta osaa. Olen menettänyt paljon ja nöyryyttänyt itseäni 1-2 kertaa viikossa humalaisella käytökselläni. Olen lukenut aiheesta ja tehnyt monia raitistumispäätöksiä. Silti alan lyhyenkin juomattoman kauden jälkeen aina vähättelemään juomisen haittoja ja retkahdan.

Nyt olen alkanut miettiä, että kuinka syvälle pitää vajota ennen kuin todella ymmärtää alkoholismin oikean luonteen? Voisiko olla mahdollista raitistua nyt, kun kännipäiviä on kuitenkin "vain" 7-9 kuukaudessa, vai pitääkö tämä taistelu käydä pohjamutien kautta? Nyt jo huomaan itsessäni fyysisiä ja psyykkisiä oireita, jotka johtuvat suoraan tai välillisesti alkoholin juomisesta. Pelkään tulevaisuutta, sillä en luota siihen, että osaan tehdä oikeita valintoja.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu