Hei! Minulla on iso huoli läheisestäni,jolla on kasvain. Hyvin todennäköistä on,että kyseessä on sarkooma. Kasvain on lähes nyrkin kokoinen tällä hetkellä. Leikataan pian.
Joten haluaisin nyt kuulla sarkoomaa sairastavien tarinoita. Miten hoidetaan/hoidettiin... Tunnetko jonkun? Selviytyikö? Oliko etäpesäkkeitä?
Kiitos!
Joten haluaisin nyt kuulla sarkoomaa sairastavien tarinoita. Miten hoidetaan/hoidettiin... Tunnetko jonkun? Selviytyikö? Oliko etäpesäkkeitä?
Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/syopataudit/sarkoomat/
Riippuu mikä on kyseessä.
Olen lukenut sivun useaan kertaan. Ja monia muitakin sivuja asiasta. Kiitos,mutta nyt kaipaisinkin henkilöiden kokemuksia asiasta. Antaa kuitenkin vähän eri näkökulmaa asialle.
Hei!
et kirjoittanut mikä sarkooma(niitähän on useita) läheiselläsi on..
itse sairastin osteosarkooman v.95. Olin tuolloin 18v. Minulla se oli vas.reisiluussa. Hoitona sain sytostaatteja ennen ja jälkeen leikkauksen, leikkauksessa tuumori poistettiin ja tilalle laitettiin Kotz:n proteesi, joka käsittää koko polvinivelen alueen. Minulla kasvain oli "koteloituneena"luun sisään eikä löytynyt etäpesäkkeitä keuhkoistakaan. gradus oli IV. Selviytymismahdollisuudet sanottiin 50/50. riippuen miten hoidot tehoavat. Hoidot leikkaus tehtii Helsingissä. Hoitojen jälkeen seurantaa kesti 10v. Still alive ;)
Voin kertoa tarkemminkin asioita jos tarvetta..
Minulla oli myös onni myötä; sain/synnytin terveen lapsen 2007 :D joka ei pitänyt olla minua hoitaneiden lääkärien mielestä edes mahdollista ;)
(hoitojen alussa nimittäin käytiin keskustelu jossa selvitettiin että lapsen saanti ei suurella todennäköisyydellä ole sitten enään mahdollista, kun on niin rankat hoidot.)
Joskus näinkin.. :)
ja täällä ollaan! :)
Itselläni tuli myös iso kasvain joka hoideltiin ensin leikkauksella pois ja sain sen jälkeen 6 viikkoa sädehoitoa. Mitään etäpaesäkkeitä ei ollut tullut ja puolen vuoden välein kontrolloidaan.
Syöpä on aina järkytys, mutta kun hoidot lähtevät käyntiin ja tie paranemista kohti alkaa niin siihen sopeutuu kyllä. Mutta koskaan et voi unohtaa että olet syövän sairastanut ja pelko on.
Mutta kaikista tärkeintä on, että tsemppaa läheistäsi rinnalla mutta anna älle myös omaa aikaa. Jälkeenpäin aattelee että paljon vaikeampaa ne ensi kuukaudet oli minun miehelle kuin minulle, mutta ites potilas kyllä löytää elämän langasta kiinni tavalla tai toisella.
Ottakaa hoidot vastaan mitä annetaan ja tutustukaa myös vaihtoehtoisiin hoitoihin. minulle lääkäri sanoi ensi metreillä, että netti kiinni kuuntele mitä hn sanoo, että netissä on paljon harhaanjohtavaa tietoa että hän kertoo oleellisen, koska itsekkin pengoin kaikki sivut ja tein jo omia johtopätelmiä ja laskin suurinpiirtein elinvuosia:)
Sarkoomahan on uusintä herkkä ja alalajeja on paljon, että odotelkaa ihan rauhassa vaikka odottavan aika on pitkä että mikä tyyppi se on .(Toivotaan tietenkin ettei ole:) ) Ja kyselkää lääkäriltä ja hoitajilta kaikkea mahdollista .
Tsemppiä teille - meitä on monia tässä "sodassa" ja sotimalla usein voitetaan .:)
Hyvää syksyä!
Hei! Nostelen vanhaa sarkoomakeskustelua ylös. Kiitos selviytymistarinoista, ne antavat toivoa taistellessani lapseni sarkomaa vastaan. Olisi kiva kuulla lisääkin tarinoita. Miten aloittajan tutulle kävi?
Lapsellani on harvinainen lihassarkooma. Hoitoina leikkaus, sytostaatit, sädehoito ja lopuksi kantasolusiirto. Lapseni voi olosuhteisiin nähden hyvin, mutta äidin pelko jäytää rinnassa pahan olon möykkynä...