www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm
Tässä lukemista
opas
27735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Psykologia on mielenkiintoista noin yleiskannaltaan. Ajattelitko valaista meitä häiriköinnin ja muun vastaavan trollauksen syistä?
Joku kotipsykologi taas vaan luulee syyllistelevänsä.
On se vaan kumma, sitä lukee muutaman Jungin, pari Freudia, vähän Reichia, tutustuu Morenon psykodraamaan ja lueskelee kaikkennäköisiä tutkimustuloksia ja löytöja, ja heti ollaan tietävinään kaikkien käyttäytymis mallien syyt ja tarkoitusperät.
Ei ole kysymys syyllistämisestä, vaan itsetuntemuksen kehittymisestä ja ajatusmaailman avartumisesta,
muttä jos koit sen syyllistämisenä, taisi jotain siis osua arkaan paikkaan, vai?
...liiallisesta pätemisen tarpeesta? ;-P
en minä kokenut syylisyyttä, minä tiedän, että minulla viisi, erään p.paatti luokituksen, seitsemästä ominaisuudesta/ piirteestä.
Mitä noihin muihin kohtiin tulee, niin kaikki on kohillaan.
Tiesitkö muuten, että psykopatiassa on, (muistaakseni), viisi erillaista kategoriaa?
Muutenkaan, ei kaikki ole ihan niin mustavalkoista. Es.mes lapsuudesta puhuttaessa, ei ole niinkään merkittävää se, että miten asiat oli, kuin se, että miten ne koki.
Pystyitkö sinä, kaikki kokemasi asiat, uudet tunteet, reaktiot, fyysisen kehityksesi, konsultoimaan vanhempiesi kanssa ilman syylisyyden tuntoja?
, ei kärsi :)
Oppaalla on kollektiiviseen alitajuntaan?
Uskooko Opas Jumalaan?
Mielnkiintoisen kysymyksen esitit. On nimittäin totta, että on ns. "tervettä syylisyyttä", joka seuraa siitä kun on tehnyt jotain väärin, mutta on myös sairasta syyllisyyttä joka liittyy häpeään ja arvottomuuteen, eli siihen että ihminen kokeee ites olevansa vääryys. Eli sama kuin jos sairas ihminen ajattelisi olevansa itse se sairaus.
Sitten on myöskin olemassa kyvyttömyytä tuntea minkäänlaista syyttömyyttä, tämä liityy juuri psykopatiaan, johon liittyy myös täydellinen kyvyttömyys tuntea minkäänlaista myötätuntoa tai kiintyymystä, voi ilmeta suoranaisena häpeämättömyytenä, vastuuttomuutena, ja julkeutena, "moukkamaisena käytöksenä", piittamattomuutena, välinpitämättömyytenä, tai hyväksikäyttämisenä.
On tutkittu esim sarjamurhaajia, tai raiskaajia, ja on todettu että heilla on jonkun aivoissa, tai aivoikemiassa (välittäjäaineiden puuttuminen siinä osassa aivoja, jossa koetaan esim. vastuullisuutta (vastuullisuus,on yhteydessä syyllisyyden kokemiseen) olevan poikkeavuuden takia kyvyttömyys tuntea minkäänlaista syyllisyyttä teoistaan. Mutta tietääkseni jonkilaista lääke tai muuta hoitoa on jo saatavissa. Onko näin?
En käsittele Jumalan olemista, tai olemattomuutta tässä viestiketjussa, mutta kyllä minulla joku kanta Jumalan olemassaoloon tai olematta oloon on olemassa..
Mielenterveyspotilaat (joita kyllä riittää) saattavat syödä lääkettä joka toimii korvaavana aineena tai tehostajana välittäjäaineille. Periaatteessa masentunut ihminen tuntee ilon lievempänä kuin mitä terve ihminen. Näin siis teoreettisesti.
Esim. seroxat on masennuspotilaille tarkoitettu mielialan tasaaja, ei siis mikään ilopilleri vaan se saa aikaan sen, että mieliala tasaantuu, eli nostaa tai vähentää välittäjäaineiden määrää/toimivuutta. Näin olen asian ymmärtänyt, mutta ilmeisestikin sitten on monenlaisia välittäjäaineita, koska eiväthän masentuneet ihmiset ole kaikki suinkaan psykopaatteja?
...haluat ottaa kantaa? Mihin haluat viitata linkitykselläsi? Kysyin myös suhdettasi kollektiiviseen alitajuntaan.
Vai haluatko ainoastaan informoida meitä psykologian opinnoista? Keitä oikein luulet meidän tällä palstalla olevan?
Olet varmaan nähnyt "Uhrilampaat". Leikitäänkö että minä olen Lecter... ;-D
kantaa mihinkään, laitoin vain tuon linkin ajatellen että jos joku vaikkapa sattuisi tunnistamaan itsensä, ja saamaan parempaa itsetuntemusta, niinkuin nyt esimerkiksi tuo "psyko", mutta en siis tarkoittanut millään tavalla syyllistää tai päteä, uskon vain että hyvä itsetuntemus on hyvä ja positiivinen asia..
Minun puolesta voidaan leikkiä mitä vaan ;)
Vaan juuri psykopatiaa, mikä tulee kirjoituksestani varmasti selville.
Siis olen vasta itsekin tutkimassa asiaa, ja tiedän siitä jotain, mutta, tuo psykopatian hoito, terapiaa, lääkehoitoa, mitä, missä, millaista?
Miksi kuvittelet satanistien tarvitsevan lisää itsetuntemusta? Tuon olettamuksen perusteella sinulla on siis kuva satanistista. Minkähänlainen?
Miksi et halua keskustella Jumaluudesta tässä viestiketjussa?
Miksi olet kiinnostunut psykologiasta? Mitä vastauksia siitä haet ja mihin ongelmaan?
Miksi haluat lähestyä juuri satanisteja?
Banaanista serotoniinia, päärynöistä dompamiinia, rusinoista flavoneita.
http://www.psykiatriyhdistys.net/
Kyllä huomasin, että kirjoitit nimenomaan psykopatiasta etkä suinkaan vain välittäjäaineista. Itse taasen innostuin höpöttämään välittäjäaineista. Psykopatiasta varmaankin löytää jotain viitettä tuosta linkistä ja googlen hakusanoilla löytää mitä mielenkiintoisimpia linkkejä.
Mikähän ihme siinä on, kun psyko/ sosiopatiaa "määritellessä" melkein aina unohtuu se, että he ovat myös keskivertoa älykkäämpiä?
Miten älykkyys määritellään?
Miksi satanistit eivät tarvitsisi itsetuntemusta?
Eiköhän se tee hyvää jokaiselle, -myös satanistille, vaikka saattaa joskus kipeää tehdäkin, kun oikein alkaa tuntemaan ja tunnistamaan itseään..
En välttämättä keskustele Jumaluudesta, juuri nyt, koska keskustelen psykologiasta.
Ai miksi lähestyin satanisteja?
No, olisikohan syynä satanismin keskeiset ihanteet: Narsismi, hedonismi, egoismi, jotka kieltämättä muistuttavat jossain suhteessa psykopatiaa, sekä myöskin mielihyväaddiktiota, eli eräänlaista riippuvuutta mielihyvästä. En tarkoittanut tuota yleistyksena, vaikka se jossain määrin saattaakin pitää paikkaansa, ainakin teoriassa.
Olen kiinnostunut psykologiasta koska haluan oppia ymmärtämään ihmistä hänen psyykensä kautta, sehän kuitenkin hyvin paljon ohjaa ihmisen käyttäytymistä ja toimintoja eri tilanteissa, esim kaksi ihmistä saattavat käyttäytyä samassa tilanteessa aivan vastakkaisesti, ja kokea samankaltaisen elämän hyvinkin erilaisena
Olen tutkinut myös vihan syntymekanismia, ja olen huomannut että ihminen joka kokee uhkaa tai pelkoa, reagoi (primitiivisesti) tiedostamattaan ja alitajunnasta ohjautuen usein vihalla. Eli näyttäisi siltä että pelko tai uhka ruokkii ja synnyttää vihaa, ja näin hän myös voimakkaasti provosoituu kaikenlaiseen, jopa aiheettomaankin uhkaan (vainoharhaisuus) Siis viha on suojelu- ja puolustuskeino, eli defenssi.
Se on myös mielenkiintoista, että jossain vaiheessa defenssi saattaa kääntyä ihmistä itseään vastaan, eli siitä tulee ihmistä iteään rajoittava ja "kahlitseva" tekijä. Eli jos pelkään ja tunne jatkuvaa uhkaa, siitä seuraa se että "kivetyn" jossain mielessä, ja -vaikka olen hengissä,"lakkaan elämästä".
Kumpaa zombie-ihminen siis pelkää, elämää vai kuolemaa? Onko kuolemanpelko elämänpelkoa, vai päinvastoin? Oikeastaan mikään ei voisi olla surullisempaa, kuin elävä kuollut, turha ja tarkoitukseton elämätön elämä.
Olen myös tutiknut sitä että miten joku ihminen voi reagoida uhkaavaltakin tuntuvassa tilanteessa rauhallisesti ja tyynesti. Miten nämä liittyvät ihmisen tempperamenttiin yleisesti, ja miten perusturvallisuuteen, tai perusturvattomuuteen, entä miten se liittyy lapsuuden kokemuksiin, perimään, sosiaaliseen ympäristöön jne.
Yleensäkin minua kiinnostaa psykologia, koska koen että sitä kautta minulla on mahdollisuus oppi ymmärtämään ihmistä paremmin, silti pyrin huomioimaan ihmisten ainutlaatuisuuden ja yksilöllisyyden..
Teen tutkialmaa "Satanistin elämänkaari" , -syntymästä tähän hetkeen.
No niin, haluan siis oppia tuntemaan satanisti-ihmisen, sekä hänen ajatus- ja arvomaailmansa, niin hyvin kuin mahdollista, itse asiassa voisin jopa ystävystyä hänen kanssaan..
Miksi satanistit eivät tarvitsisi itsetuntemusta?
Eiköhän se tee hyvää jokaiselle, -myös satanistille, vaikka saattaa joskus kipeää tehdäkin, kun oikein alkaa tuntemaan ja tunnistamaan itseään..
En välttämättä keskustele Jumaluudesta, juuri nyt, koska keskustelen psykologiasta.
Ai miksi lähestyin satanisteja?
No, olisikohan syynä satanismin keskeiset ihanteet: Narsismi, hedonismi, egoismi, jotka kieltämättä muistuttavat jossain suhteessa psykopatiaa, sekä myöskin mielihyväaddiktiota, eli eräänlaista riippuvuutta mielihyvästä. En tarkoittanut tuota yleistyksena, vaikka se jossain määrin saattaakin pitää paikkaansa, ainakin teoriassa.
Olen kiinnostunut psykologiasta koska haluan oppia ymmärtämään ihmistä hänen psyykensä kautta, sehän kuitenkin hyvin paljon ohjaa ihmisen käyttäytymistä ja toimintoja eri tilanteissa, esim kaksi ihmistä saattavat käyttäytyä samassa tilanteessa aivan vastakkaisesti, ja kokea samankaltaisen elämän hyvinkin erilaisena
Olen tutkinut myös vihan syntymekanismia, ja olen huomannut että ihminen joka kokee uhkaa tai pelkoa, reagoi (primitiivisesti) tiedostamattaan ja alitajunnasta ohjautuen usein vihalla. Eli näyttäisi siltä että pelko tai uhka ruokkii ja synnyttää vihaa, ja näin hän myös voimakkaasti provosoituu kaikenlaiseen, jopa aiheettomaankin uhkaan (vainoharhaisuus) Siis viha on suojelu- ja puolustuskeino, eli defenssi.
Se on myös mielenkiintoista, että jossain vaiheessa defenssi saattaa kääntyä ihmistä itseään vastaan, eli siitä tulee ihmistä iteään rajoittava ja "kahlitseva" tekijä. Eli jos pelkään ja tunne jatkuvaa uhkaa, siitä seuraa se että "kivetyn" jossain mielessä, ja -vaikka olen hengissä,"lakkaan elämästä".
Kumpaa zombie-ihminen siis pelkää, elämää vai kuolemaa? Onko kuolemanpelko elämänpelkoa, vai päinvastoin? Oikeastaan mikään ei voisi olla surullisempaa, kuin elävä kuollut, turha ja tarkoitukseton elämätön elämä.
Olen myös tutiknut sitä että miten joku ihminen voi reagoida uhkaavaltakin tuntuvassa tilanteessa rauhallisesti ja tyynesti. Miten nämä liittyvät ihmisen tempperamenttiin yleisesti, ja miten perusturvallisuuteen, tai perusturvattomuuteen, entä miten se liittyy lapsuuden kokemuksiin, perimään, sosiaaliseen ympäristöön jne.
Yleensäkin minua kiinnostaa psykologia, koska koen että sitä kautta minulla on mahdollisuus oppi ymmärtämään ihmistä paremmin, silti pyrin huomioimaan ihmisten ainutlaatuisuuden ja yksilöllisyyden..
Teen tutkialmaa "Satanistin elämänkaari" , -syntymästä tähän hetkeen.
No niin, haluan siis oppia tuntemaan satanisti-ihmisen, sekä hänen ajatus- ja arvomaailmansa, niin hyvin kuin mahdollista, itse asiassa voisin jopa ystävystyä hänen kanssaan..
Näin ulospäin taas näyttää siltä että motiivisi liittyisi kristillispohjaiseen defenssiin, jossa psykologian avulla pyrit suojautumaan vaikutteilta jotka asettavat elämänkatsomuksesi kriittiseen valoon.
Teet oletuksia satanistien maailmankuvan taustoista. Onko sinulla tutkimustuloksia aihepiiriin liittyen vai toimitko mutu-pohjalta?
Sanot että satanismin IHANTEITA ovat narsismi, hedonismi ja egoismi. Se ei pidä paikkaansa. Psykologiaan perehtyneenä tiedät varmasti että nämä piirteet ovat olennainen osa ihmisyyttä. Satanismi ei kuitenkaan erikseen SYYLLISTÄ näitä piirteitä kuten kristinusko tekee vaan hyväksyy nämä luonnollisena osana ihmisyyttä.
Miten mielihyväaddiktio liittyy mielestäsi leimallisesti satanismiin? "Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" ei ole satanistinen hokema.
En ymmärrä miksi yhdistät "vihan" ja "kivettymisen" satanismiin. Aggressio ja viha ovat eri asioita. Satanisti saattaa käyttäytyä aggressiivisesti, puolustautuessaan suoraa hyökkäystä vastaan. Kyseessä ei siis ole sisäistetty defenssi. Tosin satanisti ei myöskään peittele aggressiotaan koska satanistinen ajattelutapa ei syyllistä tuota tunnetilaa.
"Kivettyminen" on siis suoranainen vastakohta satanistiselle käytökselle jossa tunnetiloja ei tukahduteta syyllistämisen kautta. Jos sensijaan esimerkiksi näit dokumentin lestadiolaisuudesta, et voinut välttyä näkemästä varsinaisia puunaamoja...
En ymmärrä logiikkaasi jonka mukaan tutkit satanisteja, koska he "kivettävät" itsensä ja lakkaavat elämästä ja samaan aikaan vetoat siihen että he ihannoivat hedonismia??!!
En itse asiassa ymmärrä, mistä voisit löytää puhtaan "satanistin". En minäkään tunne yhtään kristittyä vaikka monet sellaisia väittävätkin olevansa.
Löytääksesi satanistin sinun tulisi ensin tietää mitä satanismi tarkoittaa ja määritellä sen jälkeen tarkkaan millainen tuo satanisti olisi. Kun sellaisen sitten löytäisit, edessäsi seisoisi yksi ihminen - ja sekin olisi peilikuva. Mutta siitähän kiinnostus psykologiaan yleensä kertoo...
Muistaakseni asiasta ei ole tarpeeksi dataa, jotta voisi tehdä päätelmiä. "Psykopaatit ovat fiksuja" hokema taitaa olla lähinnä pop-kulttuuria, jonka kuuluisat psykopaatit ovat synnyttäneet television vaikutuksella.
Lobotomiakin taisi muuten nostaa ensimmäisen koehenkilön ÄO:ta noin 10 pistettä(sigma muistaakseni jotain 16).
Yhteiskunta -> Älykkyys-palstalta saattaisi löytää tietäjiä aiheesta vaikka siellä onkin melkoinen paskanheitto usein käynnissä.
Luot satanisti-ihmisen omista subjektiivisistä mielikuvistasi, sitten annat hänelle negatiivisiä ominaisuuksia ja haluat ystävystyä hänen kanssaan?
Harvoin ystävystyy kenenkään kanssa jolle esittäytyy tähän tyyliin: "moi, näyttää siltä että sulla on ongelmia, haiset pahalle, et tajua mistään mitään eikä sulla ole minkäänlaista oikeuskäsitystä".
Suojautua satanismilta, vaan tutustua siihen.
En myöskää halua tehdä oletuksia satanismista , vaan tutustua siihen syvemmin.
Kyllä se kaikesta huolimatta näyttäisi olevan niin, mitä tulee narsismiin jne. satanismissa, niinkuin sen itsekin jo´osittain myönsit. Ovathan ne osa ihmisyytta. mutta tuskin niitä kuitenkaan tarvitsee erikseen "ruokkia"
Niin, mitä tulee syyllisyyteen, sitä on tervettä. mutta myös sairasta, tiedätkö mikä ero niillä on? Joten siis on tuntusi olevan aika sairasta pyrkiä kokonaan eroon syyllisyydestä, juuri sehän johtaa täydelliseen vastuuttomuuteen ja psykopatiaan, ja kun ei enää mikään syyllistäisi, voisi aivan vapaasti käyttää ihmisiä hyväksi, pahoinpidellä, raiskata, murhata ja tappaa.
Kyky tuntea syyllisyyttä antaa meille terveet rajat, ja käsityksen siitä että mitä voimme tehdä, ja mitä emme. Mikä on oikein ja mikä väärin. Rajat "pidättelevät" meitä tekemästä vahinkoa itsellemme tai toisillemme
Jos nämä rajat poistetaan kokonaan, emme saavuta vapautta emmekä aikuisuutta (Vapauteen liitty aina vastuu), vaan saavutamme karkean ja primitiivisen eläimellisyyden.
Mielihyväaddiktiohan liittyy nimenomaan infantiiliin narssismiin ja hedonismiin, eli nautintokeskeiseen elämäntapaan, joka tuntuu olevan hyvin yleinen satanistien keskuudessa, samoin kuin tuo kovuuteen sairastuminen.
Näin vain tuntuisi aika yleisesti olevan, vaikka ei saisikaan yleistää..
Voisitko siis kertoa omasta arvomaailmastasi, miten olet päätynyt satanismiin jne?
Syyllistäminen on mielestäni sairasta silloin kun se perustuu "synnin" -käsitteeseen. Synti käsitteenä viittaa rikkomukseen Jumalaa vastaan.
On oikein tuntea syyllisyyttä teostaan toista elävää olentoa kohtaan, koska tämä perustuu inhimilliseen ominaisuuteen eli kykyyn tuntea empatiaa. Ihminen on myös sosiaalinen eläin ja yhteisön yhteiset pelisäännöt asettavat rajat sille mikä on sallittua ja mikä ei.
Olen itse vastuussa teoistani. Rikokset ja vahingonteko ovat elämänimittainen taakka, siksi en sellaisiin ryhdy. Kukaan ei anna minulle anteeksi peruuttamattomia rikoksiani. Voin katua tekoani, mutta katumus ei poista aiheuttamaani kärsimystä. Mahdollisille uhreilleni voisin yrittää hyvittää tekoni ja korvata aikaansaamani vahingot. Se olisi oikein ja oikeudenmukaista.
Narsisimi, egoismi ja hedonismi ovat oma asiani niin kauan kun en tuota niitten takia muille kärsimystä.
Vapauteen kuuluu myös vastuu toden totta. Sitä ei voi tyrkätä kenenkään eikä minkään muun harteille. Vapaus ja vastuu ovat aikuisen ihmisen arvoja, lapsi, lapsenmielinen tai "lapsen kaltainen" eivät voi omata näitä arvoja. Tästä syystä esimerkiksi kristitty ei ole vastuullinen eikä vapaa vaan on eskapistisesti takertunut lapsen maailmaan, jossa "aikuinen" kantaa vastuun ja vapauttaa anteeksiannollaan tekojensa seuraamuksista.
Olen perheellinen mies ja teen työtä perheeni elättämiseksi ja tämän yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Kannan omalta osaltani kollektiivista vastuuta yhteisön heikommista yksilöistä ja syystä tai toisesta syrjäytyneistä.
Olen huolissani siitä mitä kaksinaismoralismi saa aikaan yhteisöni henkisessä tilassa. Olen huolissani siitä miten ihminen lajina tuhoaa ympäristöään. Olen huolissani esimerkiksi siitä millä tavoin yhteiskunnan rahoittama koululaitos manipuloi pieniä, suojattomia lapsia taikauskoiseen ajatteluun. Se on vastuutonta. Nämä kaikki asiat ovat kuitenkin sellaisia, joihin voin ja joihin minun tuleekin vastuullisena ihmisenä puuttua.
Mitenkö olen "päätynyt" satanismiin? En mitenkään. Olen rehellisesti miettinyt asioita ja elämänkatsomustani todella vakavasti ja nämä ovat arvoja joihin olen päätynyt. Ne vain näyttävät olevan kovin samansuuntaisia satanismin kanssa.
No sannottaisiinko sitten näin; sosiopaatit, ovat hyvin usein, ovat laskelmoivia, kärsivällisiä, kylmä hermoisia ja suunnitelmallisia. He eivät, läheskään niin usein, mitä annetaan ymmärtää, tee tekosiaan "ex tempore". Myös verbaliikka on joillakin hallussa. On toki myös niitä, jotka vain "napsahtavat".
Onko tullut mieleen, että monet poliittiset johtajat, pörssimeklarit jne. täyttäisivät kevyesti psykopaatin määritelmän?
Saanen hiukan valottaa myös toista näkökulmaa?
Nimittäin sitä että uskova kristitty ei olisi vastuullinen.
Uskoakseni kristitty saattaa olla jopa liiankin vastuullinen, eli kantaa oman syyllisyytensä lsäksi syyllisyyttä myös muiden ihmisten tekemästä vääryydestä, tätä kutsutaan kollektiviseksi syyllisyydeksi.
Syyllisyyden kokeminen saattaa olla kristityllä siis paljon syvempää, kuin ns, pakanalla, tämä ei kuitenkaan tee kristitystä yhtään sen parempaa, mutta ei myöskään huonompaa.
Kuitenkin jatkuva syyllisyyskin käy ennemmin tai myöhemmin raskaaksi, tässä tullaan anteeksiantoon, mitä siis voin tehdä, jos henkilö, jota olen loukannut, ei pysty antamaan minulle anteeksi?
Nimittäin, jos ihminen ei saa mahdollisuutta kokea anteeksiantoa, hän usein "rankaisee" itseään sairastumalla, tai jopa aktiivisella itsetuhoisella käyttäytymisellä. Jokin (Oikeustaju) ihmisen sisimmässä "huutaa sovitusta ja hyvitystä". Entä jos tekemäni teko on sellainen jota en voi mitenkään hyvittää?
Anteeksiantohan ei tarkoita sitä että "kuvitellaan", kuin että vääryyttä ei olisi tapahtunutkaan, vaan sitä että tapahtuneesta huolimatta, löydetään rauha, ja tehdään sovinto. Anteeksiantohan on kuitenkin ratkaisevan tärkeä asia sekä sosiaalisten suhteiden kestävyydelle, että ihmiselle itselleen. Ihminen saa antaa anteeksi myös itselleen, se on tervettä itsensä rakastamista, joka vapauttaa positiivisia, elämää ylläpitäviä voimia-
Toisaalta taas kyvyttömyys anteeksiantoon johtaa katkeruuteen ja kostoon, joka johtaa kostoon, joka johtaa kostoon, ja koston noidankehä on valmis, tästä tiedäme esimerkkejä mm. Pohjois-Irlannnin protesranttien ja katolisten välillä, samoin Lähi-Idän Kriisi, johin ei tunnu löytyvän mitään ratkaisua.
Vaikka anteeksianto antaakin uuden elämänmahdollisuuden, olisi kuitenkin tärkeää että ihminen oppisi myös jotain, ettei jatkuvasti ja toistuvasti tee samoja virheitä ja erehdyksiä..
Ihan fiksuja ajatuksia sinulla..