Mua on ruvennu nyt viime aikoina ottamaa päähän tämä mun addiktio tietokoneeseen. Kaikki alko kun oli 13v, siitä asti olen viettänyt tietokoneella aikaa 4-10h päivässä. Tänä kesänä täytän 17v ja etsisin jotain muuta elämään.
Kesälomalla on tietokoneella vierähtänyt aikaa n. 10h päivässä. Kavereita tulee nähtyä ainoastaa pelejen yhteydessä ja naisista ei ole ollut havaintoja pitkään aikaaan.
Olen miettinyt jos jättäisin koneen tyystin pois elämästä, mutta se tuntuu vain niin oudolta. Eipäs tässä ole pahemmin muuta tehty kuin ollut koulussa ja sen jälkeen koneella. Mites mun kannattaisi tehdä että elämä hymyilisi jälleen?
Kesälomalla on tietokoneella vierähtänyt aikaa n. 10h päivässä. Kavereita tulee nähtyä ainoastaa pelejen yhteydessä ja naisista ei ole ollut havaintoja pitkään aikaaan.
Olen miettinyt jos jättäisin koneen tyystin pois elämästä, mutta se tuntuu vain niin oudolta. Eipäs tässä ole pahemmin muuta tehty kuin ollut koulussa ja sen jälkeen koneella. Mites mun kannattaisi tehdä että elämä hymyilisi jälleen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei kai siinä muuta vaadita kuin itsekuria, ja sitähän et täällä kirjoittelemalla saa.
hankkia jokin harrastus, josta tykkää ja jossa on mielekästä käydä. Hyvä harrastus irrottaa sinut kyllä koneen ääreltä, eikä sinun välttämättä tarvitse luopua koneesta kokonaan.
Itse katselin aika paljon telkkaria ennenkuin aloitin itsepuolustustreenit. Kun aloin käymään treeneissä, ei aikaa jäänyt katsella kaikkea turhanpäiväisiä sarjoja ja pääsin liikkumaankin välillä. Katson vieläkin TV:tä, mutta reilusti vähemmän kuin aiemmin, eikä tehnyt edes tiukkaa kun tykkää harrastuksestaan.
Sitä paitsi saatat tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa voi viettää aikaa :)
Mesessä sovit kavereiden kanssa milloin tavataan ja silleen.
Voit myös etsiä nuorten tapahtumia.
Seurakunnat järjestää kesäsin monia hienoja tapahtumia, joissa voi tavata uusia ihmisiä.
Niin minä löysin omat uudet ystäväni.
Tärkeintä on saada jotakin muuta elämään.
Lue tuo lause tarkkaan pari kertaa ja ajatuksella sillä se on ihan jotain muuta kuin mitä nyt olet tekemässä.
Mieti elämääsi kokonaisena kakkuna. Sinun elämäsi osia ovat nukkuminen, koulunkäynti, koneella istuminen ja jotain muuta, joka yhdessä täyttää sen koko kakun.
Jos sinä aiot tehdä kuten nyt uhkasit, että jätät tietokoneella olon kokonaan pois, niin sinun kakkuusi syntyy aika hiton suuri lovi ja sinun elämästäsi tulee välittömästi tyhjää ja sen jälkeen parin tunnin sisällä palaat takaisin tietokoneen pariin.
Tietokone ei ole sinun vihollisesi, vaan se että sinun elämässäsi ei ole mitään muuta! Sinun täytyy hankkia muuta lisää elämääsi.
Sinä et ole hankkimassa jotakin muuta elämään, vaan sinä olet tällä hetkellä poistamassa jotakin elämästäsi ja pelkästään se on erittäin huono lähtökohta.
Tässä ketjussa tuli jo muutama vinkki jota kannattaa kuunnella ja jossa löytyy myös se siemen jonka aion esitellä sinulle.
Avainsana on alkuun pienet askeleet, eli lisää vähitellen elämääsi jotakin muuta jonka täyttämiseksi taas poistatat elämästäsi nettiaikaa tai pelaamisaikaa kunnes tunnet että elämäsi alkaa olla taas tyydyttävää, eli että "you got a life" vai miten se sanotaan. Siihen löytyy varmasti vinkkejä, ihan pelkästä tunnin kävelylenkistä kaverin kanssa aina uuteen harrastukseen joka maksaa jonkin verran. Yritä keksiä jotakin tuollaista ja pyydä siihen kaveri mukaan. Ellei kaveri innostu suuresta askeleesta eli jonkun maksullisen harrastuksen hankkimisesta, niin aloittakaa ihan puhtaasti kävelylenkillä käymisestä, vaikka puolituntia kerrallaan tai sitten tunti kerrallaan ja joka ilta. Sen jälkeen te kykenette pikkuhiljaa keksimään jotakin lisää. Jos kaveri jää koneelle, niin revi hänet mukaan ja puhukaa siitä pelaamisesta. Muista että se tietokone ei ole sinun vihollisesi, etkä sinä ole mikään tietokoneriippuvainen.
Se että menette esimerkiksi kävelylenkille pakottaa teidät puhumaan paskaa kasvotusten tai ainakin vieretysten ja oikeassa elämässä, ei puhelimen tai netin kautta. Se myös lähentää teitä.
Sitten muutama sana nettiriippuvaisesta. Sinä et ole sellainen. Riippuvuutta ei määritellä määrällä vaan siitä mitä haittaa se pakottava tarve päästä pelaamaan tai nettiin aiheuttaa elämään. Sinun elämääsi ei ole vielä tullut mitään haittaa, vaan olet pelkästään seurannut sitä mitä muutkin ovat tehneet. Joten siitä sinun ei tarvitse huolehtia. Nyt sinun täytyy vain alkaa muuttamaan pikkuhiljaa elämääsi toiseen suuntaan. Isoilla muutoksilla sitä et voi tehdä, vaan se täytyy tehdä hyvin pienin askelin ja askel kerrallaan.
Kohta sinä olet ravintolaiässä ja koneet alkavat jäädä kun alkaa kalja maistumaan kavereiden kanssa. :D
tuo harrastuksen hommaaminen ei välttämättä auta yhtään. Itselläni aika samanlainen tilanne, en tosin ole NIIN rippuvainen, mutta koneella tulee oltua kuitenkin enemmän kuin edes haluaisin. No, aloin sitten soittamaan kitaraa, kävin jopa tunneilla, olen aika hyväkin, mutta... olen edelleen paljon koneella. Myöhään aloitettu harrastus pitää mielestäni olla joku ei-niin-vakava; minun on ainakin vaikea kuvitella itseni kitaristina, jalkapalloilijana tai muunakaan (ehkä olen vain ollut liikaa koneella enkä tiedä mikä enää olen :D). Ja sitten kun olen vielä laiska, en jaksa käydä paljoa ihmisten ilmoilla. Oikeastaan ongelma ei ole kone, vaan se että olen paljon kotona ja siellä ei ole muuta tekemistä. Tosin perhekin vaikuttaa; aina kun jonnekin lähtee, on mukana vanhempi ja kaksi nuorempaa sisarusta. Ei niiden kanssa kehtaa/voi oikein mennä omille teilleen ja puhua vieraitten kanssa saatika sitten puhua tytöille!
No, kohta auto ja 18v. mittarissa ja sit lähtee...! ;)