Taiteilijat hauskasti sanovat, että on parempi olla leijonista viimeinen, kuin hyeenoista ensimmäinen. He tarkoittavat tietysti hyeenalla arvostelijaa ja leijonalla taiteilijaa.
Minä toimin aikanaan alalla, jota arvosteltiin julkisesti. Opin itsekin heiluttamaan sotakirvestä. En ole eilisen teeren poika polemiikin alueella.
Kun työt jäivät, hautasin sotakirveeni. Päätin hakeutua (jos yleensä hakeutuisin mihinkään), sellaisten ihmisten pariinn, joiden kanssa ei tarvitsisi olla muuta kuin oma itsensä. Saisi olla vaikka vähän höpsö - ja muutkin saisivat...
Sotakirves saa jäädä maan rakoon. Sitä en sieltä kaiva. Olen mieluummin leijonista viimeinen, kuin hyeenoista ensimmäinen.
Minä toimin aikanaan alalla, jota arvosteltiin julkisesti. Opin itsekin heiluttamaan sotakirvestä. En ole eilisen teeren poika polemiikin alueella.
Kun työt jäivät, hautasin sotakirveeni. Päätin hakeutua (jos yleensä hakeutuisin mihinkään), sellaisten ihmisten pariinn, joiden kanssa ei tarvitsisi olla muuta kuin oma itsensä. Saisi olla vaikka vähän höpsö - ja muutkin saisivat...
Sotakirves saa jäädä maan rakoon. Sitä en sieltä kaiva. Olen mieluummin leijonista viimeinen, kuin hyeenoista ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvä ko löysit tämän palstan täällä on just sellasee pyritty, et saap olla vaik vähä höpsö,tieten tai tietämättää.;))
mikä se tekkee ihmis mielelle parenpaa ko saap aikusenakin hullutella ja heittäytyy höpsöksi. mie sanosin et se on mielen parasta hoitoo.;)))
ihminen ko hoitaa itseää,pittää puhtaana ruumistaa ja käyp lääkärissä ku joku paikka on kippee. samoin hänen pitäs hoitaa myös mieltään se minust on ykkös sijalla.
jos sitten iän myötä jos joku paikka hajoaa, nii mieli ko on ollu hyväs hoitossa,kestää vastoin käymiset sairautenkin aikan.
huumori on se kaunehin kukka sanotaan, ja niin se kyllä on. itelle kannattaa opetella nauramaa,ei se ole itsen pilkaamista, vaan asioitten katsomista huumorin kantilta.
kun oppii näkemään kömmähyksissää huumorii, selviää niistä noppeemin ja naurulla on silittänny taas yhen kurtun.
en mie tarkota ettei elämäs surra sais, pittäähän sitäkin olla ,jotta tämä elämältä maistuisi,mutta turha sureminen ei oo mistää kotosin.
sehä täs ikääntyes on mukavaa ko saap olla taas itsensä,ei tarvii ennää kilvotella missää.
sitä ei nuorna aavistannukkaa et vanhuus voip olla näin hauskaa.:))
aamulla saa venytellä ja miettii mistä alottaa päivän ja mitä sillä tekkee.
enne piti suin päin juosta navetaa,tallii sikalaa, pellolle ja aamuruuat isännälle, aamut oli yhtä häsäkkää, ko kaik tahto jottain.:)))
nyt ei oo kiire,ei ole paljoo asioita hoiettavana kaik kulkee rutiinilla. mittää ei tarviis ostaa, on koti tavaroinee, ehkä liikakin tullu hankituu.
eläke tullee pankkiin,laskut männee tietokonneen kautta,kaik sujuu verkalleen ja järjestyksessä.
ei muuta ko pittää itestää huolta.
minulla on nyt vanhoil päivil tämä mummon onni;)))
teil monel onkii jo lapsen lapsii ja ootte saannu nauttii pienist taapertajista,minul on kaik viel eessä päin :))))
kirveitä ei viitsi ennää heilutella ;))ei ees halon hakkuussa, oon nekkii antant poikien tehtäväks.
kyllä miekii mielummin kulen vähä jälessä, en ole koskaa ollu tien näyttäjä, mutta hyvä perässä kulkija kyllä.
hyvää viikonloppua kaikille.
Kiitos señora lyyli! En paremmin sano.
Kiitos Alvar K. ja señora lyyli. Teidanlaisianne palsta tarvitsee ja toivottavasti tekin palstaa. Señora lyylin tunnen vuosien takaa, Alvar K.:n vain muutamien lukemieni viestien perusteella.
Teissa yhdistyy sydamen sivistys ja opillinen sivistys hienolla tavalla. Olette malliksi koko palstalle ja kaikkien meidan tulisi seurata esimerkkianne.
kiitos kauniista sanoista,minun kohal kyllä vähä liioteltuu, mutta sie ko oot kohtelias, niin paat yhen kourallisen ylimäärästä;))) kiitos kultaseni.
nyt saatii espanjastakin kirjotus ko sie annoit kuuluu itestä. jos oot lukenu niin on saatu terveisii joka puolelt maailmaa,ameriikasta,austraaliasta,ruotsita :)))
mie en lakkaa ihmettelemästä tätä tekniikkaa,että voiaan tuos silmänräpäykses keskustella toisel puolel maapalloo, ilman puhelinta.
puhelimmee on jo tottunu,se ei oo ennää mittää;))))johan siit on ainakin 100 vuotta.:)
ja se että ihmiset kirjottellee tänne palstalle vaik siel ulkomailla on kaikki niin mielenkiintosta ,kiitos siitä.
sie oot viel kuukauten päivät siellä.nythä siel on ilmat lämmenneet, sannoo täällä sääkartat.
mitenkä sie ossaat kotiutuu ko tuut takasin,nyt ko oot ollu siellä kuukausii.sinnehän on jo kottiutunu.;))
minul on ain vaikeuksii jos tuun jostain. en millää meinaa päästä arkitahtiin mukkaa.samoin käy jos tääl on jokkuu, meeri ko lähti viime kesän olin hänen ilmapiirissää pitkän aikaa.
piti soittaa ja sannoo et otahan kaik itestäs mukkaa, että pääsen töihin.;)))nyt ei ole meeristä kuulunu pitkää aikaa mittää.
kylhän mie tiesin että etäsyys harventaa yhteyten pidon.mutta on hää silti minun ystävä lopun ikkää,vaik ei koskaa nähtäis ennää:))))
onkohan tässä vähä sammaa ko puhutaa aikaerosta,no minul ei ole kyllä kokemusta siitä,mutta luulen vaan.
aika eroskaa ei pääse voimas olevaan aikaan,samalviisii ko pitäs päästä päivän rytmii, kun on jäänt aivoituksissaa espanjaa.
tämähän onkii jännittämpi asia ko alkaa miettimää, peräti aikahyppyyn pääsin. mutta olkoo taiat pitkästyy jos siitä alan puhhuu.
kohtahan saahaan sinunkin juttuja täällä,paljoo et olekkaa kertonu mitä siel on tapahtunnu.:)))
nautiskelehan viimisistä viikoista kaik hyvä loppuu aikanaa.;)))mutta ehkä tääl ollaa sillo vähä lämpimämmässä,ja siekii tarkenet;))tännää pakkanen kyllä paukkuu.
paljon terveisii lyyli.
En ole tosiaan paljon osallistunut keskusteluihin mutta esilla olen silti ollut.
Taalla on nyt aurinkoista mutta koleaa, ei voi puhua kevaan lammosta.
Elama sujuu taalla entiseen tapaan ja suomalaistuttavia on kohta enemman kuin Suomessa. Canastan peluu on mukavin harrastus taalla. Pelaajia on n. 20 ja lauantaisin ja sunnuntaisin on peli-illat. Tanssit eivat ole taalla kovin onnistuneita.
Kylla taalta jo mielellaan tulee Suomeen. Lunta ei varmaan ole enaa Etelasuomessa kun tulen, eika toivon mukaan liukkauttakaan, lampoahan asunnoissa riittaa.
On valitettavaa, ettei Sinulla ole sahkopostiosoitetta, voitaisiin meilata joskus keskenamme.
KOhta sitten paaset sinne puuceehen istumaan ja katselemaan kesamaisemaa. Lapsena kuulin pienen laulunpatkan, joka minua kovasti huvitti. Laulu kertoo siita paljonpuhutusta koyhan ilosta ja kuuluu seuraavasti:
Jos istun taikka kavelen
niin piastan pienen savelen.
Tata voit sitten lauleskella ja naureskella, ehka muistat joskus minuakin.
HYvaa vointia ja kevatta!