Minulla on ikävä runojasi...

olen tietenkin väärässä, oletkin nainen etkä oma salainen ex-runoystävämies

Minä arvasinkin , että runojani kaivataan täällä ! :)

Minähän olenkin niin ihana ja tämä runous on minulle
suurta lahjaa ja taitoa jota ihanasti ruskettunut ihoni täydentää ja
tekee minusta vieläkin täydellisemmän...

Mutta minä lohdutan sinua minun salainen ihailijani,
en ole mennyt mihinkään !

Minä voin ymmärtää sinua, sillä sinä odotuksesi kaipuussa kiemurtelet,
mutta malta odottaa vielä hetki , niin saat sitten maistella vielä runojeni suloutta ja ihanuuttani !

Voi sinua ystäväni pieni,
en ikävää tahdo sinun tuntevan,
ei ikävää sydämmesi huoneisiin,
ei ikävää heijastumaan kauneuden peilistä,
ei ikävää suruna silmä kulmiin,
ei ikävää pilviksi suvi taivaalle,
ei ikävää tarinaksi tuulen mukaan,
ei ikävää savuksi nuotiosi loimuun.
ei ikävää kehtoosi keinutettavaksi.

Niinkuin tahtosin että runoni kokisit,
sehän on iloa lasten leikeissä,
sehän on hymyssä vanhuksen,
Sehän on kujeilussa nuorten rakastavain,
sehän on hevosen laukassa vihreällä niityllä,
sehän on tuulen vire joka sekoittaa hiuksesi avoimesta ikkunasta,
sehän on perhonen kukkivalla kedolla,
sehän on auringon lämmittävällä uimarannalla,
sehän on kaikissa niissä sanoissa jotka tuovat iloa päiviisi.

Niin minä toivoisin sinun runojani muistavan,
sillä silloin ne tuovat sinut minun haavaisiini ja uniini,
muusaksi minulle ne sinut synnyttivät.