sitari jahtaa ilomantsilaisia

Niin hän tuo vaikuttaa, että Sitarilla on jotain hampaankolossa ilomantsilaisia kohtaan. Jotain oli tottakin, mutta enemmän oli kirjoituksessa pielessä. Vaikutti kuin kansanedustajalle kateelliset olisivat Matveista olleet erottamassa syyttä suotta, olihan se kansanedustaja täysin rinnoin mukana erottamassa entistä koulukaveriaan, jonta ensin oli kutsumassa Ilomántsiin kunnanjohtajaksi.
Syitä sepissä ja sysissä.

Niin, sanotaan että aina ilomantsilaisia jahdataan. He ovat syyttömiä, syy on aina jossakin ulkopuolella. Paha tulee aina ulkopuolelta ja totuus on vain omassa päässä.

Ehkäpä tämän jutun, kirjoituksen ja koko keissin opetus on, että totuus ei ole itse asiassa ollenkaan katoava luonnonvara, ei tässäkään kirjoituksessa. Sinä näet asian näin (voisitko perustella, missä kohtaa totuus muuttuu katoavaksi luonnonvaraksi?), mutta aika moni muu, esimerkiksi minä, voi nähdä asian aivan toisin. Ja tätähän nimenomaan on tuo Sitarin mainitsema "totuuksien" taistelu.

Loppujen lopuksi, aika näyttää, mikä lopulta on oikein ja mikä väärin, mikä totta ja epätotta. Totuutta emme me ihmiset voi yksin määritellä. Sitä voivat ilomantsilaisetkin miettiä kylänraittinsa hiljentyessä ruususen uneen.

Sitarin Pekalla oli Karjalaisen päätoimittaja toimiessaan kummallinen tapa kuunnella vain niitä henkilöitä jotka panettelivat Pogostan väkeä.
Pekka pilkkasi härskisti Bauta ja Hoskosta.
Nyt hän vielä kehtaa Laakkosten ostaman lehdistöneuvoksen tittelin takaa jatkaa samaa pilkkaa, ilkkumista ja jurputusta.
Jos hän olisi sivistynyt, kuten vaimonsa, hän olisi hiljaa kun hyvin tietää, että oma kanta on asenteellinen.