Lomailimme kaksi viikkoa Samoksella toukokuun lopulla. Majoituimme Samoksen kaupunkiin apt. Anthemikseen. Kävimme lomamme aikana viidellä vaelluksella. Reitit teimme Sunflower Landscapes of Samos ohjeilla.
1. Vaellus: SAMOS – PROFITIS ILIAS – SAMOS, 5,5 km, nousua ja laskua 400 m
(Reitti nro 6)
Reitti lähtee keskustan tuntumasta, jalkapallostadionin vieritse. Heti sen jälkeen alkaa maaseutu ja ensimmäisenä on vastassa pölyäviä soranottopaikkoja. Polku oli vähän kävelty ja piikkiset kasvit raapivat sääriä noustessamme. Suurin osa tästä lyhyestä vaelluksesta kuljetaan hyviä uria pitkin. Siellä kasvaa paljon unikkoja ja keltaisia pensaita. Kukkia on paljon tähän aikaan. Reitillä on myös pilarimaisia, korkeita sypressejä.
Nousimme loppumatkalla pensaiden keskellä polkua pitkin Profitis Iliaksen kappelille. Se on todella kauniissa paikassa huipulla ja näköalat ympäristöön ovat huikeat. (Kreikassa on paljon pieniä kappeleita. Kuulemamme mukaan johtuu siitä, että maanomistajat ovat saaneet verohelpotuksia rakennettuaan kappelin) Kappelin ovi oli auki ja sisällä on ikoneja seinillä ja hyllyillä, sekä suitsukeastioita katossa roikkumassa. Kappeli on 400 m:n korkeudessa meren pinnasta. Takaisin kaupunkiin tullaan kapeita teitä pitkin.
Tämän reitin pituus on 5,5 km, joten se sopii hyvin jalkojen totuttelulle vaeltamiseen. Lähtiessämme aamulla oli lämpötila jo yli 20 astetta, mutta palatessamme repun selkämyksessä ollut mittari näytti 38 astetta suojaisessa paikassa. Oli siis helteistä palatessamme hotellille.
2. Vaellus: KOKKARI – VOURLIOTES – MANOLATES -STAVRINIDES – AG. KONSTANTINOS: 17,5 km, nousua ja laskua 600 m (Reitti nro 2)
Vaellus liikkuu maaseudulla ja siinä kuljetaan urilla ja teillä, sekä ylitetään muutama puro. Reitti on erittäin hyvin merkattu punaisin maalitäplin sekä kyltein. Välillä liikutaan varjoisilla poluilla, välillä aurinkoisilla rinteillä viinitarhojen reunamilla. Näin keväällä on kukkaloisto parhaimmillaan, samoin lintujen laulua kuuluu metsäisillä osuuksilla.
Polku Kokkarista Vourliotesiin liikkuu avoimissa maisemissa melkein asumattomissa vuoristomaisemissa. Vourliotesin kylä on pieni ja siellä on kapeita kujia, joissa ei pääse autoilla. Asuttujen rakennusten väleissä on vanhoja, hylättyjä taloja, joita on käytetty tarpeettomien tavaroiden kaatopaikkoina. Kylässä on muutama taverna ja kauppa. Ruusupensaita näyttää kasvavan villinä melkein missä vain ja itse kukat ovat valtavan suuria. Lähes joka kylässä on pieni hautausmaa. Ne ovat hyvin hoidettuja ja siellä on paljon kauniita kukka-asetelmia.
Kävely seuraavaan kylään, Manolatesiin, kulkee osittain varjoisissa rinteissä hyppien kiveltä kivelle jyrkässä rinteessä. Kauniita sypressejä kasvaa rinteillä ja muratit ovat valloittaneet maaperää ja tukahduttaneet puita kasvullaan. Manolatesin kylään noustaan jyrkkää rinnettä viinitarhojen reunamia pitkin. Kylä on pieni ja kapeakujainen. Siellä on muutama taverna, joissa istui bussimatkalla olleita turisteja. Me lähdimme reitin yksitoikkoisemmalle osuudelle kohti Stavrinidesin kylää, mikä on pieni ja nopeasti ohitettu.
Kylästä on melko jyrkkä laskeutuminen osittain teitä, osittain polkuja pitkin Ag. Konstantinoksen kylään rannikolle. Joka paikassa kasvaa syvän punaisia unikkoja, jotka täplittävät maisemaa. Sieltä jatkoimme bussilla kaupunkiin. Busseissa on rahastaja erikseen ja bussiin mennään takaovesta sisään. Ilmastointina toimii avattu kattoikkuna.
Tämä oli lomamme paras vaellus.
1. Vaellus: SAMOS – PROFITIS ILIAS – SAMOS, 5,5 km, nousua ja laskua 400 m
(Reitti nro 6)
Reitti lähtee keskustan tuntumasta, jalkapallostadionin vieritse. Heti sen jälkeen alkaa maaseutu ja ensimmäisenä on vastassa pölyäviä soranottopaikkoja. Polku oli vähän kävelty ja piikkiset kasvit raapivat sääriä noustessamme. Suurin osa tästä lyhyestä vaelluksesta kuljetaan hyviä uria pitkin. Siellä kasvaa paljon unikkoja ja keltaisia pensaita. Kukkia on paljon tähän aikaan. Reitillä on myös pilarimaisia, korkeita sypressejä.
Nousimme loppumatkalla pensaiden keskellä polkua pitkin Profitis Iliaksen kappelille. Se on todella kauniissa paikassa huipulla ja näköalat ympäristöön ovat huikeat. (Kreikassa on paljon pieniä kappeleita. Kuulemamme mukaan johtuu siitä, että maanomistajat ovat saaneet verohelpotuksia rakennettuaan kappelin) Kappelin ovi oli auki ja sisällä on ikoneja seinillä ja hyllyillä, sekä suitsukeastioita katossa roikkumassa. Kappeli on 400 m:n korkeudessa meren pinnasta. Takaisin kaupunkiin tullaan kapeita teitä pitkin.
Tämän reitin pituus on 5,5 km, joten se sopii hyvin jalkojen totuttelulle vaeltamiseen. Lähtiessämme aamulla oli lämpötila jo yli 20 astetta, mutta palatessamme repun selkämyksessä ollut mittari näytti 38 astetta suojaisessa paikassa. Oli siis helteistä palatessamme hotellille.
2. Vaellus: KOKKARI – VOURLIOTES – MANOLATES -STAVRINIDES – AG. KONSTANTINOS: 17,5 km, nousua ja laskua 600 m (Reitti nro 2)
Vaellus liikkuu maaseudulla ja siinä kuljetaan urilla ja teillä, sekä ylitetään muutama puro. Reitti on erittäin hyvin merkattu punaisin maalitäplin sekä kyltein. Välillä liikutaan varjoisilla poluilla, välillä aurinkoisilla rinteillä viinitarhojen reunamilla. Näin keväällä on kukkaloisto parhaimmillaan, samoin lintujen laulua kuuluu metsäisillä osuuksilla.
Polku Kokkarista Vourliotesiin liikkuu avoimissa maisemissa melkein asumattomissa vuoristomaisemissa. Vourliotesin kylä on pieni ja siellä on kapeita kujia, joissa ei pääse autoilla. Asuttujen rakennusten väleissä on vanhoja, hylättyjä taloja, joita on käytetty tarpeettomien tavaroiden kaatopaikkoina. Kylässä on muutama taverna ja kauppa. Ruusupensaita näyttää kasvavan villinä melkein missä vain ja itse kukat ovat valtavan suuria. Lähes joka kylässä on pieni hautausmaa. Ne ovat hyvin hoidettuja ja siellä on paljon kauniita kukka-asetelmia.
Kävely seuraavaan kylään, Manolatesiin, kulkee osittain varjoisissa rinteissä hyppien kiveltä kivelle jyrkässä rinteessä. Kauniita sypressejä kasvaa rinteillä ja muratit ovat valloittaneet maaperää ja tukahduttaneet puita kasvullaan. Manolatesin kylään noustaan jyrkkää rinnettä viinitarhojen reunamia pitkin. Kylä on pieni ja kapeakujainen. Siellä on muutama taverna, joissa istui bussimatkalla olleita turisteja. Me lähdimme reitin yksitoikkoisemmalle osuudelle kohti Stavrinidesin kylää, mikä on pieni ja nopeasti ohitettu.
Kylästä on melko jyrkkä laskeutuminen osittain teitä, osittain polkuja pitkin Ag. Konstantinoksen kylään rannikolle. Joka paikassa kasvaa syvän punaisia unikkoja, jotka täplittävät maisemaa. Sieltä jatkoimme bussilla kaupunkiin. Busseissa on rahastaja erikseen ja bussiin mennään takaovesta sisään. Ilmastointina toimii avattu kattoikkuna.
Tämä oli lomamme paras vaellus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.