jotka vuosikausia olette olleet kotona joko sairauden, lasten tai pelkästään avio/avopuolison takia, vietättekö te lomaa ollenkaan näin kesäaikaan vai jatkuuko elämänne samanlaisena vuodesta toiseen??? Tuntuuko väliin siltä, että teidän on vaikea saada kotiinne lomittajaa jos te haluaisitte pitää vapaata???
Onko koskaan tullut sellaista ajatusta tai vaihtoehtoa mieleen, että menisitte mieluummin töihin ja saisitte sen vuoksi palkallisen kesälomankin vai järjestyykö näitä harvinaisia vapaapäiviä vain sukulaisten ym. toimesta kuitenkin???
Onko koskaan tullut sellaista ajatusta tai vaihtoehtoa mieleen, että menisitte mieluummin töihin ja saisitte sen vuoksi palkallisen kesälomankin vai järjestyykö näitä harvinaisia vapaapäiviä vain sukulaisten ym. toimesta kuitenkin???
Vastaukset 25
Vanhimmat
kohdaltasi, sinähän et käsittääkseni ole vuosiin käynyt työssä?
useita kertoja; tein yli kolmekymmentä vuotta töitä, pelkkiä töitä ja ainoastaan töitä, vuorokauden ympäri, mutta nyttemmin muutaman vuoden olen sairaseläkkeellä ollut, joka sekin pakottamalla toteutettiin kolmen lääkärin toimesta.
Kuitenkin, jos olisin yhtään paremmaasa iskussa, en huvikseni kotona löhöilisi, kuten useat nuoret tänä päivänä tekee, ja myöskin useat vanhemmat ihmiset, varsinkin koirasellaiset.
Mutta bointtihan oli: onko teillä kotona päivät pitkät aikaa viettävillä ihmisillä sitä varsinaista lomaa ollenkaan???
Kuka hoitaa talouden ja koirat, jos te muutaman päivän, tai kuukauden haluaisitte heittäytyä lomatunnelmaan???
ulkopuolella työelämän lomien vietto alkoi siitä kun kouluissa soi suvivirsi.
Varsinainen loma taas kun miehellä alkoi kesäloma.
Jos vertaa nykyiseen, niin vaikka töissä käynkin on kuin viettäisin lomaa melkein koko ajan. Ei ole enää kiiruutta saada ruokaa pöytään useesti päivässä. Nyt saa omien mieltymystensä mukaisesti rakentaa päivä-/viikko-ohjelmansa kunhan hommat tulevat tehtyä ja tulevathan ne.
ex taaskaa ymmrtänt kyssää
voitko lähteä lomalle kodin ulkopuolelle.
meillä oli sama meininki.
Lasten kesäloman alku tosin pisti Justiinan entistäkin kovemmalle koetukselle mutta ei hän koskaan urputtanut siitä, että joutui kotona raatamaan ilman lomia ja tekemään "iskänkin" työt 12kk vuodessa ja hoitamaan vielä sen lisäksi koiratkin, joita ei ihan joka tyttö ulos olisi edes uskaltanut viedä.
Siksi nostankin hattua, ja maljankin, kaikille niille naisille, jotka eivät koskaan ole sanoneet perhe-elämän olevan yhtä helvettiä, vaikka se raskasta olisin.
mikäli ilmat sallivat, vietimme päivän joko Samppalinnan uimastadionilla tai Kupittaan uimalassa ja viikonloppuisin Litsassa eli Littoisissa. Litsaan kuljimme fillareilla. Ellei ilmat sallinneet retkeilimme, kotona emme juurikaan aikaa hirmuisesti viettäneet.
Vesibussilla pääsi Vepsään ja Naantaliin. KTV:n kesäkodissa kävimme usein saunomassa . Se jos joku oli sitä lomaa parhaimmillaan. Ruissalossa, Uitulla ja Ispoisissa kävimme.
Muistan ne jumalattoman suuret eväskassit, joita raahasin mukaamme.
Äitini sairastuttua kaikki hieman muuttui.
Sää olet pahasti dementoitunut ihminen, niinkuin terveydenhuollon ammattilaisena 'ehkä' tiedät dementikot elää menneessä, eivätkä osaa sanoa tämänpäivän asioista yhtään mitään.
mielessä, että lasten nuoruudesta en todellakaan paljoa muista enkä yleensäkään edes ollut paikalla silloin, kun ne hetket kuvattu ovat.
Monta kertaa olen miettinyt, vaikka lapseni hyvin koulutettuja ovatkin, tai sanoisinko hyvin kasvatettuja, niin minähän en siihen paljoakaan vaikuttanut.
Tuntuu vaan pahalta ajatella, että tämänkin päivän lapset saavat olla vailla molempia huoltajia, kouluttajia ja tiennäyttäjiä, ja elävät tässä nettimaailmassa, josta joka päivä rikollisia otetaan kiinni.
onko sulla edes sitä;))
Olet niin positiivinen ihminen viesteissäsi , että saat minut ja tälläkertaa miehenikin nauramaan makeasti puheillesi.
Meillä on niin kivat pojat että kyllä kelpaa muistella heidän kanssa viettämäänsä laadukasta aikaa.
Nuorin pojistani ilmoitti taas itsestään sieltä kaukaa Filippiineillä sähköpostitse ja puhelimitse. Lähetti hurmaavia lomakuvia. Boracay Islandilta;))
Äitini yksi viisaimpia oppeja oli mielestäni se, että lasten ja aikuisten perheessä pitää kokoontua yhteiseen päivällispöytään, jossa keskustellaan syödessä kuluneen päivän tapahtumista.
Nykyään meillä on miehen kanssa yhteinen iltapalapöytä, jossa päivän tapahtumat puhutaan.
Paljon on perheitä nykyään joissa on ns. vapaa kasvatus ja vanhempien olohuone on paikallinen pubi.
käsi kädessä,
En tiedä nykyisistä perhemalleista, mutta uskon, että sellaista "pelkää isäntää/emäntää" ei enää löydy yhdestäkään perheestä. Nykyään voisi paremminkin sanoa, pelkää lasta tai lapsenlasta, joka tekee rikosilmoituksen pelkästä tukistamisesta saatika sitten korvapuustista, joita ennen muinoin hyvinkin usein viljeltiin.
jos käyttäytyi huonosti päiväkodissa joutui nurkkaan ja sellainen häpeän lakki päähän.
Tukistaminen kädestä kiinni otto ja kohta varmaan väkisin sylissä pitäminenkin katsotaan pahoinpitelyksi.
Muistan aina kun nuorempani oli käyttäytynyt huonosti ja jouduin hakemaan hänet sisälle ulkoa. Poika parkui kurkku suorana naama punaisena ja kun päästiin sisään, pamautti tää suuri sankari mulle, että hän ilmoo susta YK:n lastenapuun:))))))
Jo silloin lapsille opetettiin heidän oikeutensa.
Nuorimmaisena sain kokea kaikki mahdolliset kiusaamiset.
Kerran sain äidiltä rahaa, jolla ostin uuden tossut. Sisko, 10 vuotta vanhempi, määrättiin niitä minulle niitä valitsemaan.
Sain haluamani lenkkarit, mutta ehtona oli, että pystyn ilman kipua potkaisemaan sellaisen ison pöydän jalkaan.
Jumalauta se sattui, mutta minä vaan hymyilin ja väitin, ettei mitään tapahtunut.
Kolmen vuorokauden päästä oli koko oiukea jalkaterä kipsattava.
kotoa käsin freelancerina, tietokone on työvälineeni ja läppäri kulkee mukana mihin vain.
Kun lähdemme lomalle jätämme koiramme ja kotimme luotettavan ihmisen vastuulle, jätän kotiin myös kaikki työajatukset ja keskitymme yhteiseen lomailuun vailla mitään huolia asioiden toimimisesta.
Ihminen tarvitsee omaa aikaa ja perheenjäsenet varsinkin. Monesti koira mielletään yhdeksi perheenjäseneksi, mutta totuushan on, ettei se sentään saa tulla henkilökemian sisään, vaikka sitä kuinka yhtenä "porukasta" pidettäisiinkin.
Aviopuolison ja lasten hyvinvointi sentään voittaa aina ja kaikkialla ja vaikka koiraansa rakastaakin, ihmisen kuitenkin on pakko mennä eläimen edelle.
viikonloppuna.
Työssäkäyville ovat lakisääteiset vapaapäivät ja kesälomat mutta miten on eläkeläisillä?
Miltä taholta eläkeläisille moiset myönnetään ja mistä moisiin korvaukset?
Aika paha epäkohtahan tuo on!
Se, josko menisin töihin ei ole epäselvyyttä. Mutta se, että vain aloille joidenka piiristä jouduin eläkkeelle jäämään.
Mistä eläkeläiselle maksetaan se kesäloma-ajan palkkka ? eli kolmastoista kuukausieläke ?
Entäs kun eläkeläinen on eläkkeellä sunnuntaina tai juhlapyhinä ei siitäkään makseta hänelle korotettua eläkettä ja se on väärin...
kas ko eläkeläin o kuukkausipalakal eik tuntipalakal
tiliään tekemällä töitä. Tulee sunnuntailisät ja saa kivan lomakassan ylimääräisillä ansioilla.
millos eläkeläin si viättääp sit lommoo, pöhköks siä uot?eläkelän vuo naattii hyvee tulloist eläkettääs
Pätkätyöläinen ei saa lomia, eikä myöskään käytännössä lomarahoja, niitähän ei edes joka alalla makseta. Lomakorvauksetkin "syöt" ennen kuin saa mahdollisesti työttömyyskorvauksia. Että noin niin kuin periaatteessa on mahdollisuus påitää lomaa, mutta siihen ei ole varaa.
päivästä toiseen, vuodesta toiseen samat kuviot. Olosuhteet ei kaksiset, huolia piisaa. Kun saisi koko elämästä lomaa.
Parhainta olisi olla terve, käydä työssä ja että elämän kuviot menisi kutakuinkin normaalia rataa.
Mökillä koko ajn kaukana ziviilizatiozta!Perinnön vuokzi työnteko ei ole pakollizta,mutta onpahan jotain.Työlliztän itzeni lizäkzi 3 vakituizezti ja yhden kezäapulaizen,ja olen jakanut vaztuun niin että olen pelkkä keulakuva niin voi lomailla koko kezän.Työnteko on meillä yliarvoztettua,mutta pakolliztahan ze on joz toimeentulozta on kyze!