Olen avioliitossani ajautumassa eron partaalle.
Haluaisinkin nyt tietää ns elatusmaksuista. Olen
käsittänyt että ne määräytyvät kait puolisoiden
tulojen perusteella. Entäpä jos lapset "jaetaan"
puolisoiden kesken ja sovitaan ns
yhteishuoltajuudesta.Kertokaa omakohtaisia
kokemuksia. Meillä on kolme lasta. Itse olen
tällä hetkellä työtön ja vailla minkäänlaisia
työttömyyskorvauksia lisäksi kotihoidontuki
lakkaa syyskuun alussa.
Haluaisinkin nyt tietää ns elatusmaksuista. Olen
käsittänyt että ne määräytyvät kait puolisoiden
tulojen perusteella. Entäpä jos lapset "jaetaan"
puolisoiden kesken ja sovitaan ns
yhteishuoltajuudesta.Kertokaa omakohtaisia
kokemuksia. Meillä on kolme lasta. Itse olen
tällä hetkellä työtön ja vailla minkäänlaisia
työttömyyskorvauksia lisäksi kotihoidontuki
lakkaa syyskuun alussa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinpä,melkein joka kerta miehet
marisevat eron jälkeen kohtaloaan.
Mutta kukas se jää tyhjän päälle
useimmiten,pienine palkkoineen
(jos on työssä) tai työttömyyskor-
vauksineen lapset huollettavanaan,
no se äiti tietenkin.
Huoli tulevaisuudesta ja pärjäämisestä
yksin pistää naiset kestämään liian
kauan huonossa liitossa.
Tosin sinun tilanteestasi en sen kummem-
min tiedä.
Työttömyyskorvauksen saat ilman muuta
kun asut sitten yksin (ainakin sen pari tonnia).
Jollet sitten kuulu ammattiliittoon vai
oletko ollut ennen lastentekoa työelämässä?
Asumistukea saat myös ilman muuta,ja ela-
tusmaksut määräytyvät isän tulojen mukaan.
Mikäs se minimi nyt olikaan noin kuudensadan
nurkilla yhdestä.
Mutta eihän se raha ole kuin yksi asia
pärjäämistä ajatellen. Tuleehan siinä muutkin
asiat mieleen. Osata elää yksin kun on kuitenkin
naisena tottunut saamaan jonkinlaista "turvaa"
mieheltä. Mieshän aina selviää naista paremmin,
vaikka toisin väitetään. Naiset eivät ilmeisesti
ole sellaisia valittajia,vaan jaksavat pitää
sisällään asiat vaikka olisi kuinka suuri tyhjyys
elämässä ja paha olo.
Toivottavasti löydät mahd. pian uuden kivan
kumppanin ja elämäsi pääsee jatkumaan.
Jollette sitten vielä jaksaisi yrittää,
se kuitenkin kannattaa. Ei se ole helpompaa
pitemmän päälle uudenkaan kanssa,samat rutiinit
elämään tulee kuitenkin...
Lastenkaan vuoksi (yhteinen menneisyys) onhan
teilläkin toki hyvätkin ajat takana.
Ne vain tuppaavat unohtumaan jos takana
on erimielisyyttä liiaksi,ei vain enää sokeudel-
taan näe enää positiivisia asioita ollenkaan.
Tässä maailmassa kun on aivan tarpeeksi hajon-
neita perheitä ja avioerolapsia.
Ei kannata luovuttaa liian helposti.
Jollei tilanne ole aivan sietämätön?
vaikka teillä olisikin yhteishuoltajuus, niin
eihän se lapsesta huolehtiminen minnekkään katoa.
kela maksaa yksinhuoltajalle korotetun lapsilisän,
joka on kohdaltasi kolmesta lapsesta 600 mk/kk,
mutta se on käytävä erikseen anomassa ja maksavat
sitä myös takautuvasti, tilanteen mukaan..
oletko miettinyt, lapsenetua...he ovat tottuneet
kasvamaan samassa sisarusparvessa. eroittaisitko
heidät nyt... eikö tuollainen vuoroviikko systeemi
olisi parempi...ja sisarukset saisivat olla
yhdessä..vuoroviikko systeemissä ei tietenkään
kumpikaan maksa elatusapua...ja voi olla vaikeaa
kontroloida, että kulut menevät tasan..
hyvää kesää ja nauti lapsistasi.
parraiten pärjäät kun otat lapset kokonaan
itelle, silloin saat kaikenmaailman tukeja. Ota
yhteys kelaan ja sosiaalitoimistoon. Tai anna
lapset kaikki pois, koska olet työtön sinulla ei
varmasti ole isot elatusmaskut ja jos ne on sillä
toisella niin sehän se varmaan joutuu ostaan
niille ruokaa sun muuta, haet aina vaan
jokatoinen viikonloppu itelle lapset kyläilemään
ja paijattavaksi. Kantsii miettiä mitä tekee,
mutta ei kannata jakaa lapsia. Ois varmaan
tarvinnu miettiä jo lapsia tehessä kenen kans
niitä tekee.
aika pitkäksi himassa maatessa?
nyt sitten äijä maksumieheksi elätämään sua.
Ja suunittelet että viet tuhkatkin pesästä,kostat
sille miehelle kun elämä on pettänyt.
Tämä on niin tyypilistä,akka vie muksut ja
mieheltä menee normaalin elmisen mahdollisuus kun
maksaa niitä ruokkoja seuraavat vuodet ja pitäsi
elä aloittaa alusta
Taidatkin olla sinkku vai? Kolmen lapsen kanssa
ei "himassa makoilla" - ettäs tiedät. Mä olen jo
vuosia sitten huomannut että minä se teen meillä
kotitaloustöistä auton pissapoikaan asti kaiken.
Mies tuo rahat. Ja nyt sinä olet sitten sitä
mieltä että olen kynsiä viilatessani tullut
siihen johtopäätökseen, että "säpinää elämään" ?
Voi herranjestas sentään. Kyllä kaiken tämän
raadannan keskellä ovat tunteet keinuneet
laidasta laitaan ja rakkaus lentänyt ovista ulos
jo aikaa sitten. Olenko minä itsekäs jos
ajattelen että mieheni voisi todellakin olla
onnellisempi jonkun toisen naisen kanssa joka
häntä oikeasti rakastaisi? Minä kun en halua
ketään hyväksikäyttää. Kyllä minun elämäni
"kurjemmaksi" menee jos tästä liitosta lähden. On
kaunis koti joka on yhdessä rakennettu ja jossa
on joskus ollut niitä onnellisiakin hetkiä. Kyllä
mies nopeasti uuden paidanpesijän saisi, se on
varma. Ja asuuhan anoppi sentään lähellä. Tähän
asuntoon ja tuolle miehelle olisi naiset jo
jonossa ....Minä en kuitenkaan halua tehdä mitään
hätiköityä, vaan otan viisaasti jo asioista
selvää, mistä sitä loppujen lopuksi koskaan
tietää?
Mieti tarkkaan...niinkuinonneksi tunnut
tekevänkin.
Jos lapsesi ovat pieniä niin onko kuitenkin
helpompi elää perhe yhdessä.
Voitko kehittää itsellesi uutta sisältöä elämääsi
avioliiton aikana...harrastuksia, ystäviä tms.
Mitä lapset ajattelisivat erosta?
Uskon naisena ja eronneena ymmärtäväni tämän
hetken tilanteesi...sen aprikoinnin mitä tekisi
ja miten toimisi.
Vastaus löytyy siitä kun miettii mitä elämältä
vielä haluaisi...mitä kokemuksia ja tunteita...
Etukäteen on vaikea tietää onko tehnyt
oikein....vuosien päästä taas vaikeaa korjata
virheitään.
Antakaa toisillenne arvoa ja avaruutta. kokeilkaa
parinvaihtoa joskus. Myös kahdenkeskiset
viikonloput joskus voivat tehdä hyvää eri
maisemissa tai jopa ulkomailla, (maksaa tietysti).
Keinoja on, käyttäkää mielikuvitusta. Uuuden
kanssa menee tietysti alussa pari vuotta taas
mukavasti, mutta jälleen silloin alkaa taas SE
arki...
Joku jaksaa vaihtaa aika ajoin ja elää
seksuaaliseti tyydyttävää elämää, mutta kuluttaa
se sekin. Kysy myös vaikka joskus
leikkimielisesti lasten mielipidettä, se voi olla
joskus jopa ratkaisevaa.