Nyt olis haussa kohtalotovereita äideistä joilla on ihan viimesillään todettu raskaus!
Mun tarina on tällänen; Tasan viikko sitten alkoi alavatsaan koskemaan, ensin sellaista kipristelyä ja iltapäivästä kunnon kramppeja... Olin menossa illasi töihin ja teinkin lähtöä kunnes kipua oli sen verran etä ajattelin että on parempi soittaa että joku tuuraisi muutaman tunnin ainakin että, mä lähden käymään päivystyksessä... Koska en itse uskalltanut lähteä ajamaan sain oman isäni kyyditsemään, hän epäili umpisuolta, ja aika nopsasti pääsin myös lääkärin luo...
Siinä lääkäri aikansa tenttasi syömiset ja juomiset, pyysi hyppäämään tutkimuspöydälle alusvaatteisillaan ja sanoi painalevansa hiukan mun vatsaa... Hetken paineltuaan, sanoi kurkkaavansa alapäähän ja viimesin muistikuva on sitten kun lääkäri toteaa itsekin hiukan hämmentyneenä että, "Ei teissä mitään kuolemantautia ole(niinkuin ite epäilin;)) täällä on VAUVA!!
Matkasta synnytyspolille en muista juuri mitään vaikka tajuissani järkytyksestä huolimatta pysyinkin... Siellä samantien ultraan ja lääkäri lähetti kätilön hakemaan tippavehkeitä jotta saataisiin keskeytettyä supistukset epäillen lapsen olevan niin pieni, ettei se tulisi selviämään... Lääkäri nappasi ultran näytöt päälle veti pari kertaa massun pintaa, purskahti nauruun ja totesi vaan että eiköhän lähdetä synnytyssalin puolelle, vauvalla pituutta n.50cm, täysiaikainen!
Tunnin päästä tästä syntyi maailmaan kaunis, täysien pisteiden tyttö, pituutta 50cm ja painoa 3 490g!
Eli mulla jäi koko raskaus aika toisin sanoen kokematta, olin täysin terve, pientä raudan puutetta vaan... Menkat tuli normaalisti, yhtä epäsäännöllisesti kuin aiemminkin... Onneksi en oo koskaan ollut mikään alkoholin suurkuluttja vaikka drinksu onkin maistunut ja polttanut en oo koskaan...
Ilman aivan suuremmoisia mummoa ja pappaa tästä ei oltais selvitty, ja muukin suku aivan innoissaan, hirmusesti tukena ja turvana... Tytön isän kanssa ollaan oltu erossa jo pidemmän aikaa, kuitenkin ilmoitin hänelle tapahtuneesta, ja alku järkytyksestä selvittyään otti yhteyttä ja ilmoitti haluavansa osallistua jollain tavalla ainakin tytön elämään...
Kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta kätilöt vakuuttelivat että tää ei oo mikään "7päivää"-juttu ja kohtalotovereita on olemassa, mutta MISSÄ?
JA KAIKKI MUUTKIN; MIELIPITEITÄ, AJATUKSIA...
Mun tarina on tällänen; Tasan viikko sitten alkoi alavatsaan koskemaan, ensin sellaista kipristelyä ja iltapäivästä kunnon kramppeja... Olin menossa illasi töihin ja teinkin lähtöä kunnes kipua oli sen verran etä ajattelin että on parempi soittaa että joku tuuraisi muutaman tunnin ainakin että, mä lähden käymään päivystyksessä... Koska en itse uskalltanut lähteä ajamaan sain oman isäni kyyditsemään, hän epäili umpisuolta, ja aika nopsasti pääsin myös lääkärin luo...
Siinä lääkäri aikansa tenttasi syömiset ja juomiset, pyysi hyppäämään tutkimuspöydälle alusvaatteisillaan ja sanoi painalevansa hiukan mun vatsaa... Hetken paineltuaan, sanoi kurkkaavansa alapäähän ja viimesin muistikuva on sitten kun lääkäri toteaa itsekin hiukan hämmentyneenä että, "Ei teissä mitään kuolemantautia ole(niinkuin ite epäilin;)) täällä on VAUVA!!
Matkasta synnytyspolille en muista juuri mitään vaikka tajuissani järkytyksestä huolimatta pysyinkin... Siellä samantien ultraan ja lääkäri lähetti kätilön hakemaan tippavehkeitä jotta saataisiin keskeytettyä supistukset epäillen lapsen olevan niin pieni, ettei se tulisi selviämään... Lääkäri nappasi ultran näytöt päälle veti pari kertaa massun pintaa, purskahti nauruun ja totesi vaan että eiköhän lähdetä synnytyssalin puolelle, vauvalla pituutta n.50cm, täysiaikainen!
Tunnin päästä tästä syntyi maailmaan kaunis, täysien pisteiden tyttö, pituutta 50cm ja painoa 3 490g!
Eli mulla jäi koko raskaus aika toisin sanoen kokematta, olin täysin terve, pientä raudan puutetta vaan... Menkat tuli normaalisti, yhtä epäsäännöllisesti kuin aiemminkin... Onneksi en oo koskaan ollut mikään alkoholin suurkuluttja vaikka drinksu onkin maistunut ja polttanut en oo koskaan...
Ilman aivan suuremmoisia mummoa ja pappaa tästä ei oltais selvitty, ja muukin suku aivan innoissaan, hirmusesti tukena ja turvana... Tytön isän kanssa ollaan oltu erossa jo pidemmän aikaa, kuitenkin ilmoitin hänelle tapahtuneesta, ja alku järkytyksestä selvittyään otti yhteyttä ja ilmoitti haluavansa osallistua jollain tavalla ainakin tytön elämään...
Kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta kätilöt vakuuttelivat että tää ei oo mikään "7päivää"-juttu ja kohtalotovereita on olemassa, mutta MISSÄ?
JA KAIKKI MUUTKIN; MIELIPITEITÄ, AJATUKSIA...
Vastaukset 12
Vanhimmat
OHO! mä oon usein ajatellu että voisko tolleen oikeesti käydä, näköjään voi :) onnea vaan vaavin kanssa.
Itse viiden lapsen äitinä ihmettelen näitä tarinoita. Vaikka olen ollut aina raskaana ollessani pienimahainen - siis ulkopuoliset eivät ole raskautta huomanneet -, niin ei sitä ole voinut olla itse huomaamatta. Kyllä vauvat sen verran elämää mahassa pitävät, jopa rauhalliset vauvat. Minä en usko näitä juttuja, en, vaikka miten kuka vakuuttelisi. Tässä täytyy olla kyse siitä, että on halunnut sulkea pois raskauden mielestään.
Jotain mätää tässä on pakko olla!!
Etkö lihonut silleen että olisit ihmetellyt mistä johtuu??
eikö se vauva liikkunut ollenkaaan?
ekat POTKUT kyllä pitäs tuntuukin jossain!
OUTO juttu!!
joku jolla oli joskus vastaavasti käyny, väitti luulleensa niitä ilmavaivoiksi, mä en osaa sanoo mitään koska mulla ei noita illejä oo vielä...
Itse olen pitkä nais ihminen ja joka raskaudesta silti maha on ollut iso ja pinkeä kuin rantapallo ja vauva on potkinut niin,että vatsa on vääntynyt sivuttain,kyllä se on kaukana ilmavaivoista,kunnon potkiminen...=)))))
Kymmenen vuoden kätilökokemuksella voin sanoa, että ns. piiloraskaudet eivä ole harvinaisia. Vähäliikkeisen sikiön liikkeet todellakin tuntuvat vain ilmavaivojen tapaisina.
Yleensä synnytystapa näissä synnytyksissä on keisarileikkaus tai lapsi on jo puoliksi synnytyskanavassa polille tultaessa.
Kaikkea te kätilöt uskottekin.
Aikaisempi kommenttini on tainnut kadota nettiavaruuteen kun ei tässä näy.. ihmettelin siinä tuota samaa mitä aiemminkin: eikä vauvan liikkeet tuntuneet? Potkut? Itsellä ainakin vauvan liikkuminen näkyi ihan vatsanpeitteiden läpi.
Etkö huomannut lihomista tai vatsan kasvua ylipäätään?? Vai oletko jo valmiiksi niin isokokoinen (lihava / ylipainoinen ja suurivatsainen) ettei vauva sen takia näy mihinkään?
Itselläni on vatsa kasvanut jo melkoiseksi pyöryläksi lähestulkoot saman tien kun raskaustesti on plussaa näyttänyt.
Miten käytännössä sitten: saitko äitiyspakkauksen kelasta, rahana edes? Miten onnistui äitiyspäivärahan hakeminen ja saaminen? Entä äitiysloma töistä? Miten nämä asiat ovat hoituneet käytönnössä, olisi kiva kuulla?
Miten alku lähtee liikkeelle vauvan kanssa, kun kotona ei ole niitä ensimmäisiäkään vauvanvaatteita? Mistä niitä haalit ? Uusia kaupasta kassikaupalla? Entä sänky, vaunut ym. ym.
Miten siis nämä käytännön jutut hoitui, kerrotko!!
mun siskon raskaus ole sellanen että jos ei tienny ni ei huomannu! Sen maha kasvo jostain syystä ihan siisään eli lapsi oli kiinni selkärangassa? mahaa ei ollu oikein ollenkaan ihan olematon pieni kumpu joka peittyi olemattomiin löysällä t-paidalla! näitä kyllä tapahtuu ihan oikeesti.
Mä yritän nyt parhaani mukaan vastailla näihin kysymyksiin mitä muistan... Eli potkut ja muut liikkeet jäi huomaamatta tai oikeastaan en niihin reagoinut, koska ne todellakin saattavat tuntua ilmavaivoilta ja "suolisolmuilta"... Mitään jatkuvaa rymistelyä ei vatsassa ollut...
Ja toinen oli mahan kasvu... Lapsi tosiaan oli kasvanut kiinni selkärangassa... kyllä sitä viime keväästä muutama lisä kilo tuli muttei mitään merkittävää, samassa housukoossa olen koko vuoden kulkenut... En mä tosin mikään laiha ole koskaan ollutkaan, luontaista vararavintoa löytyy vyötäröltä, tosin ei nyt sentään ihan läskiksi asti...;) Ja pituutta n. 180cm... eli "iso" olen "normaaliin" naisen muottiin...
Ja sitten se virallinen puoli... Sairaalassa vielä ollessamme sosiaaliohjaaja kävi juttusilla ja selvitteli kaikki tukiasiat kuntoon,kyseli kaikki asuntoasiat, onko tarvetta isommalle, täytteli kaavakkeet ja lomakkeet ja neuvoi myös muuten kaikkien käytännön asioiden ja virallisen puolen hoitamisessa... Äitiyspakkauksen nämä "luomulapset"(niin kuin neuvolantäti meitä nimitti) saavat suoraan osastolle, eli ei sitä aivan tyhjän päälle putoa... Ja muutenkin meillä oli sairaalasta viiden päivän jälkeen päästyämme melkeimpä koko makuuhuone muutettu lastenhuoneeksi sukulaisten talkoovoimin... ja koska omilla serkuillani on alle viisi vuotiaita lapsia yhteensä kuusi ja sitten löytyy vielä työkavereiden lapset, jotka ovat kaikki oikein tyrkyttäneet kassikaupalla pieneksi jääneitä vaatteita joten meillä on tuota vaatepuoltakin niin paljon että voidaan laittaa niitä itsekin jo kiertoon...
Ja äitiyslomalle jäin luonnollisesti synnytyspäivästä lähtien... Töissä suhtautuminen ollut todella ihanaa, jopa johtoporras on täysin hurahtanut pieneen tyttöön joka on salaa pyörinyt mukana...;)
Tässä nyt muutamia selventäviä vastauksia...:)
Jatketaan edelleen keskustelua ja kommentointia...
ps. En ehkä itsekään tätä purematta nielisi, ellen olisi itse kokenut...
Ensinnäkin vatsan kasvuhan näkyy paljon sen mukaan missä asennossa kohtu on. Se voi olla eteenpäin tai taaksepäin kallellaan ja vielä näistä monia versioita. Ja tietenkin myös äidin koko vaikuttaa siihen kuinka selvästi vatsa tulee esille. Mutta todellakin, näitä äitejä tulee aina silloin tällöin synnäriin ja yleensä lapsen pää on jo melkein näkyvissä ;) Tai synnytys jo hyvässä vauhdissa! Toiset vauvat liikkuvat vähemmän ja jotkut äidit eivät vaan ole voineet ottaa huomioon raskauden mahdollisuutta ja tavallaan kieltäneet asian. Raskausoireita ei ole kaikilla äideillä ja joillakin kuukautisetkin tulevat koko raskausajan melkein normaalisti. Elämä on ihmeellistä!
Nyt sinäkin sen sanoit, mitä minä täällä jo aikaisemmin ajoin takaa. Totta kai näitä äitejä tulee, koska he kertakaikkiaan kieltävät itseltään ja tietysti samalla muilta raskauden. Siis kieltävät, mutta eivät oikeasti ole tietämättömiä raskaudesta. Ei siinä sen isommasta ihmeestä ole kyse. Ja sitten nämä ilmavaivat putkahtavat vauvana maailmaan, voi hyvä sylvi...Itsekin olisin hyvin voinut huijata sukulaisia ja tuttavia, koska vatsaa ei ulospäin juuri ole näkynyt. Olen pitkä ja kohtu on taaksepäin kallellaan. Painoakin on tullut aina tosi vähän, eikä äitiysvaatteita ole tarvinnut hankkia. Itse asiassa viimeisessä raskaudessa valehtelinkin tuttaville lasketun ajan, koska en halunnut kuulla kyselyjä loppuraskaudessa, että vieläkös sinä olet kokonainen, milloin ajattelit synnyttää ym. mukavaa. Viimeisin lapseni oli yllätys monelle muulle, mutta ei itselleni. Eikä se oikeasti ole kenellekään äidille.