Olen perusterve nuori tyttö (Kohta 16-vuotta), jolla riittää kavereita ja muutenkin menee elämässä päällisinpuolin ihan hyvin.
Pyrin syömään terveellisesti, mutta aina välillä se riistäytyy käsistä.
Saatan olla joskus kolmekin päivää syömättä ja sitten taas toisinaan syön jatkuvasti.
Harrastan aina välillä pakonomaista liikuntaa (ennen osasin nauttia liikunnasta, nykyään se on pakonomainen asia saada kalorit palamaan), tarkkailen syömistäni jatkuvasti ja tiedän ulkoa paljonko eri ruokalajeissa on kaloreita.
Saatan kokkailla ruokaa, mutta en syö sitä itse vaan tarjoilen muille.
Ahdistun aina, kun syön enemmän kuin haluaisin. Saatan "masentua" siitä muutamaksi päiväksi, jonka aikana en syö mitään.
Painoindeksit on täysi-ikäisille (ainakin useimmiten), mutta painoindeksini täysi-ikäisille tarkoitetun laskurin mukaan on n. 24,1.
Ihailen aina ajoittain anorektisen laihoja ihmisiä ja olen kateellinen heidän kropalleen.
Aina välillä näen itseni ihan sopivana, mutta useimmiten näen itseni kuitenkin ällöttävänä, läskinä, ihmisenä, joka vain lihoo eikä osaa hallita syömistään.
En jaksa tälläistä enään, tulen kohta hulluksi jos en saa apua...
Joten suuri kiitos niille, jotka vaivautuvat lukemaan tämän ja antamaan vinkkejä minne mennä juttelemaan tai mitä tehdä..
Mietin siis sitä, että mihinköhän voisin mennä puhumaan mahdollisesta syömishäiriöstäni tai alkavasta sellaisesta?
En todellakaan rupea vanhemmiltani pyytämään rahaa mitään huippu psykologeja / ravintoterapeutteja varten tms. vaan haluaisin ihan ilmaisen kuuntelijan ja ihmisen, joka auttaisi.
Terveydenhoitajalle on jotenkin outoa puhua, joten mitään muuta vaihtoehtoa?
Pyrin syömään terveellisesti, mutta aina välillä se riistäytyy käsistä.
Saatan olla joskus kolmekin päivää syömättä ja sitten taas toisinaan syön jatkuvasti.
Harrastan aina välillä pakonomaista liikuntaa (ennen osasin nauttia liikunnasta, nykyään se on pakonomainen asia saada kalorit palamaan), tarkkailen syömistäni jatkuvasti ja tiedän ulkoa paljonko eri ruokalajeissa on kaloreita.
Saatan kokkailla ruokaa, mutta en syö sitä itse vaan tarjoilen muille.
Ahdistun aina, kun syön enemmän kuin haluaisin. Saatan "masentua" siitä muutamaksi päiväksi, jonka aikana en syö mitään.
Painoindeksit on täysi-ikäisille (ainakin useimmiten), mutta painoindeksini täysi-ikäisille tarkoitetun laskurin mukaan on n. 24,1.
Ihailen aina ajoittain anorektisen laihoja ihmisiä ja olen kateellinen heidän kropalleen.
Aina välillä näen itseni ihan sopivana, mutta useimmiten näen itseni kuitenkin ällöttävänä, läskinä, ihmisenä, joka vain lihoo eikä osaa hallita syömistään.
En jaksa tälläistä enään, tulen kohta hulluksi jos en saa apua...
Joten suuri kiitos niille, jotka vaivautuvat lukemaan tämän ja antamaan vinkkejä minne mennä juttelemaan tai mitä tehdä..
Mietin siis sitä, että mihinköhän voisin mennä puhumaan mahdollisesta syömishäiriöstäni tai alkavasta sellaisesta?
En todellakaan rupea vanhemmiltani pyytämään rahaa mitään huippu psykologeja / ravintoterapeutteja varten tms. vaan haluaisin ihan ilmaisen kuuntelijan ja ihmisen, joka auttaisi.
Terveydenhoitajalle on jotenkin outoa puhua, joten mitään muuta vaihtoehtoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
sairastanut anoreksian mutta en käynyt lääkärissä enkä sairaalassa. Joskushan joutuu osastolle anoreksian takia mutta sulla on varmaan vähän parempi tilanne kun itse kuitenkin tiedostat että kaikki ei ole kunnossa.
Mulla anoreksia alkoi parantua kun isälläni oli synttärit ja katsoin koko päivän ihmisten mässäilyä. Ehkä se auttaisi sinuakin jos viettäisit aikaa ruokaporukoissa.
Noin muuten sanoisin että painosta ei kannata stressata. En koskaan ole laihdutuskuurilla, olen jo 40 ja silti miehiä riittää. Olen suht koht tyytyväinen ulkonäkööni. Mulla on iso perse ja isot rinnat, sitä miehet haluaakin. Mutta eihän elämää tietysti pelkästään miehiä varten voi elää mutta onhan se kivaa jos miehille kelpaisi.
Sinun täytyy itse päättää millaisen elämän haluat. Minä pääsin anoreksiasta eroon ja siihen loppui laihdutuskuurit ja ulkonäön miettimiset.
Jos kuitenkin puhuisit terveydenhoitajalle, se osaa varmasti neuvoa mistä muualta apua saa. Kannattaa tehdä jotain ennen kuin menet niin huonoon kuntoon että et pärjää ilman osastohoitoa. Osasto ei ole mikään kiva paikka viettää aikaa. Tylsää yms.
Sähän voisit soittaa terveysneuvontaan. Joka kaupungilla on se nykyään, 24 h vuorokaudessa. Siellä ehkä osaisivat neuvoa mihin kannattaa ottaa yhteyttä.
Ravintoterapeutille pääsee opiskelija terveyden huollon kautta ihan ilmaiseksi.