surkimus

Repsahdus tuntuu varmasti tosi ikävältä, koska yli pari kuukautta on tosi pitkä aika oksentamatta, jos ennen oksensi esim. päivittäin. Itse olin kerran oksentamatta melkein 4 kk, ja luulinkin jo päässeeni bulimiasta, kunnes sitten kerran oksensinkin taas. Enää en edes muista, mikä laukaisi ahmimisen ja oksentamisen silloin, mutta siitä kuitenkin jäi heti putki päälle ja tauti meni pahemmaksi kuin koskaan aiemmin oli ollut. Siitä lähtien viikko on ollut aivan maksimi, etten oksenna ja viime aikoina viikkokin on tuntunut pitkältä ajalta olla oksentamatta.

Nyt on kuitenkin taas se kuuluisa viikko takana ilman oksentelua ja tällä hetkellä on toiveikas olo. Mielialathan muuttuvat hetkessä ja on niin helppo repsahtaa mutta haluan kannustaa sua palamaan entiseen. Muistuta itseäsi siitä, että pärjäsit jo kokonaiset kaksi kuukautta äläkä takerru repsahdukseen. On kuitenkin niin tavallista, että tulee takapakkia, vaikka olisi jo mennyt hyvin; se kuuluu paranemiseen. Jos oikeasti haluaa parantua ja on kokenut todellisen helvetin tautinsa kanssa, kyllä sitä jostain vielä löytää motivaation paranemiseen. Harva ensin oksentelee jatkuvasti ja yhtäkkiä ei enää ollenkaan, koskaan. Siispä paljon tsemppiä! Muista, että olet täydellinen luomus juuri sellaisena kuin olet ja anna itsellesi lupa nauttia elämästä.