Saksa eilen yllättävän ylivoimainen

Taisi olla yllätys se eilisen U21 finaalin lopputulos useimmille. Minullekin. Odotin tasaista vääntöä, ehkä jatkoaikaa, jopa rankkarikisaa. Pilkkukisassa oletin Saksan voittavan, koska heillä on ikäluokan paras veskari (Manu Neuer) ja armoton voittotilasto pilkuilta muutenkin. Jotenkin sopii saksalaiselle luonteelle ampua rankkareita. Englannin oli ehdottomasti kyettävä ratkaisemaan varsinaisella peliajalla. Mitä pidemmälle ottelu venyisi, sitä suuremmaksi nousisi Saksan voitonmahdollisuus. Näin sen järkeilin.

4-0 voitto oli lopulta selkeämpi kuin voimasuhteet kentällä. Eihän finaaleja arvokisoissa pitäisi voida voittaa tällaisilla luvuilla. Näin käy, kun kaikki osuu kohdalleen ja henkinen kantti kestää. Jotenkin Englanti alistui, eikä päässyt omalle tasolleen. Ja sehän sopi Saksalle.

Jotain päätelmiä pitäisi kuitenkin meillä Suomessakin tehdä siitä, että Saksa on tällä hetkellä U17, U19 ja U21 mestari. Pelkkää sattumaa se ei jalkapallossa koskaan ole. Ja herää myös kysymys, voitaisiinko tästä jotain oppia? Yksi asia, joka heti tulee mieleen, on se, että meidän pitäisi alkaa arvostaa muitakin jalkapallomaita kuin Englantia ja muitakin liigoja kuin Valioliigaa. Kaikki kunnia edellämainituille, mutta muutkin osaavat. Usein jopa paremmin.

Valioliiga on hieno sarja ja olen itsekin vuosien varrella nähnyt livenä monta matsia saarivaltakunnassa. Mutta Euroopan tasaisin sarja se ei ole. Siellä on 3-4 todella suurta ja sitten pitkä väli seuraaviin. Hyvin harvinaista on esim. ManU:n häviäminen peräpään jengeille, tai edes keskikastille. Sen sijaan Espanjan La Ligassa, Italian Serie A:ssa tai Saksan Bundesliigassa mestaruuskin yleensä ratkeaa vasta viimeisellä kierroksella. Ja joskus mestaruuden tavoittelijoita on jopa 4-5 vielä siinä vaiheessa. Tämä tietää enemmän kovia ja tasaisia pelejä. Nuoren pelaajan kannalta todella tärkeä asia. Oppii tekemään maalit paikoista yms.

Tietenkään urheilutoimittajiemme lanseeraamaa yksipuolista näkemystä jalkapalloon ei vuosikymmenien "aivopesun" jälkeen hetkessä murreta, mutta ehkä meidän pitäisi suunnata katseita muuallekin kuin vain Englantiin. Kielimuuri tietysti on olemassa, mutta voi silti olla vaivan arvoista. Sellaiset maat kuin Italia, Espanja, Saksa, Hollanti, Ranska, tai jopa Venäjä ovat varmasti jalkapallomielessä tutustumisen ja yhteistyön arvoisia. Tietysti Brasilia ja Argentiinakin, mutta ne yhteydet voivat olla vaikeammin hoidettavia.

Eli, miksi emme ottaisi jalkapallo-oppia sieltä missä osaamista on? Eihän se sitä merkitse, että yhteydet britteihin pitäisi katkaista, ei suinkaan. Mutta voisivat Palloliiton miehet opetella välillä lausumaan niitä vaikeammilla kielilläkin olevia nimiä. Niitä kun saa aina arvokisoissa kuitenkin tavailla.