Heippa,
Kaipaisin kokemuksia henkilöiltä, joilla OIKEASTI on kokemusta iäkkäästä isästä. Olen itse 33-vuotias, ja mieheni on 58-vuotias ja kyllä: Meillä on paljon ikäeroa. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta ja nyt vasta itselleni on puhjennut paha vauvakuume. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitostaan ja hän olisi ollut halukas yrittämään kanssani lasta jo aiemmin.
Olemme nyt päättäneet, että jos lapsi on tullakseen, niin saa tulla. Paljon olen miettinyt lähinnä mieheni ikää, onhan hänellä jo yksi lapsenlapsikin... Olen kuitenkin kerta kerran jälkeen päätynyt siihen, että hän olisi loistava isä iästään huolimatta. Samaa mieltä on ystäväpiirimmekin. Arvostelijoitakin toki aina riittää, mutta koskaan en ole keskustellut asiasta henkilön kanssa, jolla itsellään olisi kokemuksia iäkkäästä isästä.
Jos joku kokemuksia omaava sattuu lukemaan kirjoitukseni, kuulen mielelläni kommentteja.
Kaipaisin kokemuksia henkilöiltä, joilla OIKEASTI on kokemusta iäkkäästä isästä. Olen itse 33-vuotias, ja mieheni on 58-vuotias ja kyllä: Meillä on paljon ikäeroa. Olemme olleet yhdessä 9 vuotta ja nyt vasta itselleni on puhjennut paha vauvakuume. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitostaan ja hän olisi ollut halukas yrittämään kanssani lasta jo aiemmin.
Olemme nyt päättäneet, että jos lapsi on tullakseen, niin saa tulla. Paljon olen miettinyt lähinnä mieheni ikää, onhan hänellä jo yksi lapsenlapsikin... Olen kuitenkin kerta kerran jälkeen päätynyt siihen, että hän olisi loistava isä iästään huolimatta. Samaa mieltä on ystäväpiirimmekin. Arvostelijoitakin toki aina riittää, mutta koskaan en ole keskustellut asiasta henkilön kanssa, jolla itsellään olisi kokemuksia iäkkäästä isästä.
Jos joku kokemuksia omaava sattuu lukemaan kirjoitukseni, kuulen mielelläni kommentteja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Parempaa isää saa hakea.
Ainoo huono homma on ne että puolisisarrukset tai koko sisaret, ovat saman ikäisiä kuin normaalin käytännön mukaan vanhemmat olisivat.
Plussana taas sisareni lapset ovat kanssani samanikäisiä.
Menetin isäni 18 vuotiaana.
meillä, minä 30, mies 59. Lähinnä itseäni mietityttää riskit joita vanhempi isä tuo mukanaan: suurempi todennäköisyys Downin syndroomaan, mielisairauksiin jne. Ehkä pitäisi kuitenkin vain uskaltaa?
aikanaan tällä tulevalla lapsellasi koulussa, kun oma isä olisi vanhempi, kuin luokkatovereiden isoisät.
Käyttäkää nyt hyvät eläkeläis pappojenne nuorikot pikkaisen tervettä maalaisjärkeä, jos sattuu löytymään ja ajatelkaa asiaa sen vielä haaveilemanne lapsen kantilta, joka kyllä varmasti aikanaan saa sitte kuulla kaikenlaista.
Lähes kuusikymppiset miehet on isoisiä ja heidän noin kolmikymppiset poikansa isiä, näinhän sen tulisi mennä, mutta kun papat tahtoo vain polkea.
voi vastaavasti hävetä kovin nuorta isää, joka vielä ns. "hakee paikkaansa" maailmassa, ryyppää, rällästää kavereiden kanssa ja jättää perheen oman onnensa nojaan, kun sitä nuoruutta pitää vielä saada elää. Win-win, loose-loose... iällä tuskin niin suurta merkitystä.
Näin on, kyllä lasta voi esim. hävettää nuori iskä, joka on örveltää sikakännissä juhannuksena, vappuna yms. Kaikki nuoret ei tietenkään ryyppää ja vanhemmatkin ihmiset voivat ryypätä. Mutta siis ikävämpiäkin asioita voi olla kuin vanhempi isä. Itse häpesin nuorena sitä, että olimme köyhiä ja ei ollut autoa ja muotivaatteita yms. Pitäisikö köyhienkin olla tekemättä lapsia? Ja vika oli enemmän niissä varakkaammissa lapsissa, joille se oli ongelma. Ja olivat ollaakseen kun heidän vanhempansa oli rikkaita. Vaikka lapsella itsellä siinä ei paljoa ole ollut ansiota.
Ikä ei ole ratkaisevin tekijä.
Niin kuulutko sinä niihin, jotka katsovat kierosti, kun näkevät vanhempia isiä tai äitejä? Ehkä nuoret vanhemmat voisi selittää lapsilleen, että joidenkin vanhemmat ovat vanhempia kuin muut ja se on ok? Vaikka eihän se aina auta. Lapset ovat joskus julmia ja joukosta poikkeavia ei suvaita.
Oma isäni oli 57, kun synnyin. Kavereiden isät olivat 19-25-vuotiaita. Oma isäni jaksoi leikkiä minun ja kavereideni kanssa, kävimme kalassa ja pelasimme jalkapalloa. Isä oli aina läsnä ja hän oli myös kavereitteni "idoli". Isäni ja äitini olivat olleet yhdessä ennen syntymääni 12 vuotta ja olivat rakastuneita toisiinsa - tämä paistoi myös omaan lapsuuteeni. Kavereiden isät notkuivat baareissa ja viettivät poikaporukalla aikaa keskenään. Tänä päivänä varmaan nuoret isät istuvat lisäksi tietokoneen ääressä.
Kyllä aika moni ns. normaali-ikäisten vanhempien lapsi joutuu elämään keskellä vanhempiensa nuoruuden menoja, perheriitoja ja avioeroja. Lisäksi on paljon vanhempia, joilla ei ole tarpeeksi aikaa lapsilleen. Entäpä sitten, jos isälle tulee vaikka alkoholiongelma? Kyllä uhkakuvia on vaikka kuinka paljon. Vanhempien nuori ikä ei siis todellakaan ole mikään tae lapsen turvallisesta ja onnellisesta lapsuudesta.
Oma isäni on tällä hetkellä 79-vuotias, ja toki en saa hänestä omalle lapselleni lastenhoitajaa - onneksi minulla on lapselleni muita hoitajia. Isäni on erittäin rakas ja en voisi paremmasta isästä haaveilla.
Toivotankin siis onnea yritykseen! Jos itsellänne on itsetunto kohdallaan, välittyy se myös tulevaan lapseen.
Oma iäkäs isäni oli oikein hyvä isä, ehkä joskus liian tiukka kasvattaja ja vanhanaikainen. Mutta hyvä ihminen ja ihana isä muuten. Nyt hän on valitettavasti jo kuollut. Joka on yksi huono puoli, että isän kanssa ei ole yhteisiä vuosia niin paljoa. Toisaalta nuorenakin voi kuolla, mikään ei ole varmaa. Isäni ehti häihini ja ehti olemaan siskoni lasten kanssa, minun lastani hän ei nähnyt. Kun en ole raskaaksi vieläkään onnistunut tulemaan. Myös mummuni luonnollisesti ovat olleet iäkkäitä, kun olen syntynyt. Tai toisen mummoni muistan juuri ja juuri. Molemmat pappani ovat kuolleet sodassa.
Lapsena nolotti, kun muut luuli isääni papakseni. Mutta lapsena ja varsinkin teininä vanhemmat muutoinkin usein nolottaa... Ja mua kiusattiin koulussa kyllä ihan muista syistä. Isälläni oli todella hyvä kunto, parempi kuin monella nuorella isällä ja kävimme juoksulenkeillä ja hiihtämässä yhdessä. Eli ei välttämättä ole niin, että iäkkäät vanhemmat ei jaksa olla lasten kanssa.
Ja ainakin isällä on aikaa olla paljon lasten kanssa, jos jää pian eläkkeelle. Ja hän on useimmiten kypsempi kuin joku parikymppinen poikanen. Ja on kokemusta lapsista.
Ja tadaa ihan normaali ihminen sieltä tuli minä! ja hyvä lapsuus ollut mulla, rahaa on ollut tarpeeksi siihen ikään mennessä kyllä varmaan kaikilla kertynyt sukanvarteen! ja on vieläkin hengissä ja olen nyt 32v
Omalta kohdaltani voin sanoa, että lapseni on saanut mitä parhaimman isän. Itse olen 32- vuotias ja lapsen isä 52- vuotias. Lapsemme on 2 vuoden. Isä jaksaa olla lapsen kanssa ja leikkiä ja peuhata. Miehellä entisestä liitosta 2 aikuista lasta. Sanoo itse olevansa nyt parempi isä kuin silloin.
Taitaa olla niin, että koskaan ei ole hyvä hetki saada lapsia.. Aina on arvostelijoita, niinkuin meilläkin on ollut.. Omat vanhempani olivat 19- ja 20- vuotiaita, kun minut saivat. Olivat ihan hyviä vanhempia hekin. Mielestäni jokainen joka lapsia saa, yrittää varmasti parhaansa ja hävetä nyt voi mitä vain.
Ei muuta kuin onnea yrityksellenne!!