Miten lapsen isä voi olla niin kylmä?
Emme olleet enää yhdessä lapsen syntymän aikoihin, koska lapsen isä halusi elää vielä omaa elämää.
Poika syntyi helmikuun alussa tänä vuonna. Isä tuli tapaamaan lasta 2vkoa syntymän jälkeen. Vaati Dna testit, tunnusti isyyden ja halusi vielä yhteishuoltajuuden, jonka minä idiootti annoin.
No, elatusmaksuja hän ei itse maksa, vaan kela sen pienimmän mukaan, koska isä ei olevinaan ole töissä. Tehnyt pimeitä töitä koko ajan, nostaa työttömyyspäivärahaa, ja sosiaalitoimisto maksaa hänen vuokransa ja antaa avustusta poikaamme varten, kun valehdellut siellä, että poika on joka toinen viikonloppu hänellä, kuten alunperin ilman lastenvalvojan vahvistusta sovittiin.
No, hän hoiti minun luona yhden viikonlopun poikaamme ja sen jälkeen kun seuraavan kerran tuli hänen vuoro, ei tullut, eikä myöskään sen jälkeen.
Ei ole osallistunut millään tavalla pojan kustannuksiin, vaunuihin, vaatteisiin yms.
Sanoi minulle, että kannattaa harkita tarkkaan yhteishuoltajuuden purkamista. Pieni uhkaus taustalla.
Lapsen isä on ollut aikoinaan erittäin väkivaltainen ja rattijuopumuksia on tuomioihin asti.
Tyhmähän olen, sanomattakin selvää, mutta kerroin hänelle, että haluan joka tapauksessa purkaa yhteishuoltajuuden ja rajoittaa tapaamiset valvottuihin oloihin. Sanoi, että onnistuu. Ja kysyin, että miten on aikonut olla lapsen elämässä, niin ei kuulema enää mitenkään.
Onko olemassa jotain sellaista paperia, millä saisin tuon kirjallisena, koska en todellakaan anna hänen tulla muutaman vuoden kuluttua leikkimään kivaa viikonloppuisää, kun ei tähän mennessä ole osoittanut minkäännäköistä kiinnostusta lapseen.
Kehuu pitkin kyliä, kuinka hyvä isä hän on, ja miten rakastaa lastaan, mutta onko se oikein, että jättää 4/5 kerroista tulematta kun lupaa? En nimittäin kestä katsoa kun pojan sydän sitten vanhempana joka kerta särkyy, kun isi ei tulekaan.
Parempi pojan ilmeisesti olla ilman isää, kun sellaisen isän kanssa, joka ei välitä. Ihmettelen vaan, miten tunteeton joku voi olla.
Varmaan sekava teksti, mutta ajatuksetkin on sekaisin. Kaipa yritän jonkunlaista ymmärrystä vain löytää.
Emme olleet enää yhdessä lapsen syntymän aikoihin, koska lapsen isä halusi elää vielä omaa elämää.
Poika syntyi helmikuun alussa tänä vuonna. Isä tuli tapaamaan lasta 2vkoa syntymän jälkeen. Vaati Dna testit, tunnusti isyyden ja halusi vielä yhteishuoltajuuden, jonka minä idiootti annoin.
No, elatusmaksuja hän ei itse maksa, vaan kela sen pienimmän mukaan, koska isä ei olevinaan ole töissä. Tehnyt pimeitä töitä koko ajan, nostaa työttömyyspäivärahaa, ja sosiaalitoimisto maksaa hänen vuokransa ja antaa avustusta poikaamme varten, kun valehdellut siellä, että poika on joka toinen viikonloppu hänellä, kuten alunperin ilman lastenvalvojan vahvistusta sovittiin.
No, hän hoiti minun luona yhden viikonlopun poikaamme ja sen jälkeen kun seuraavan kerran tuli hänen vuoro, ei tullut, eikä myöskään sen jälkeen.
Ei ole osallistunut millään tavalla pojan kustannuksiin, vaunuihin, vaatteisiin yms.
Sanoi minulle, että kannattaa harkita tarkkaan yhteishuoltajuuden purkamista. Pieni uhkaus taustalla.
Lapsen isä on ollut aikoinaan erittäin väkivaltainen ja rattijuopumuksia on tuomioihin asti.
Tyhmähän olen, sanomattakin selvää, mutta kerroin hänelle, että haluan joka tapauksessa purkaa yhteishuoltajuuden ja rajoittaa tapaamiset valvottuihin oloihin. Sanoi, että onnistuu. Ja kysyin, että miten on aikonut olla lapsen elämässä, niin ei kuulema enää mitenkään.
Onko olemassa jotain sellaista paperia, millä saisin tuon kirjallisena, koska en todellakaan anna hänen tulla muutaman vuoden kuluttua leikkimään kivaa viikonloppuisää, kun ei tähän mennessä ole osoittanut minkäännäköistä kiinnostusta lapseen.
Kehuu pitkin kyliä, kuinka hyvä isä hän on, ja miten rakastaa lastaan, mutta onko se oikein, että jättää 4/5 kerroista tulematta kun lupaa? En nimittäin kestä katsoa kun pojan sydän sitten vanhempana joka kerta särkyy, kun isi ei tulekaan.
Parempi pojan ilmeisesti olla ilman isää, kun sellaisen isän kanssa, joka ei välitä. Ihmettelen vaan, miten tunteeton joku voi olla.
Varmaan sekava teksti, mutta ajatuksetkin on sekaisin. Kaipa yritän jonkunlaista ymmärrystä vain löytää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä ei kyllä ole kaipaamaasi ymmärrystä, kun kysyn, että miksi IHMEESSÄ annoit yhteishuoltajuuden miehelle?! Hyvänen aika... Yhteishuoltajuutta ei noin vain pureta, ellei isä anna siihen suostumusta. Ja tuo mies kuulostaa todella vaikealta tapaukselta. Jos isyys on tunnustettu niin et voi miestä estää tapaamasta lastaan, ja lapsen etuhan se on, että on suhde isään. Isällä on myös oikeus olla saapumatta tapaamisiin. Mikäli näin käy jatkuvasti, tapaamisia voidaan tietääkseni rajoittaa, mutta sitä oikeutta ei voida isältä pois kokonaan ottaa, koska lapsella on oikeus isään.
Mutta ymmärrän kyllä sua, kun mietit miten tunteeton mies voi olla lastaan kohtaan. Itsellä sama tilanne, erona se että lapsen isä ei ole koskaan halunnut lastaan nähdäkään. Ymmärrän kyllä että susta tuntuu pahalta, itsestänikin nimittäin tuntuu. Ei voi ymmärtää. Mutta ei tuollaisia ihmisiä pidäkään ymmärtää, se joka ei lapsestaan välitä, ei ole ihminen laisinkaan.
.. että miks annoin sen yhteishuoltajuuden. Ehkä sitä toivoi siinä vaiheessa, että isä kantas vastuun ja olis pojalle isä kunnolla, eikä vain silloin, kun itseään sattuu kiinnostamaan. En oikein ymmärrä, miksi lastenvalvoja edes sellaista ehdottaa, kun tietää tilanteemme.
No, nyt on aamupäivällä lastenvalvojalle aika molemmilla, katsotaan sen jälkeen.
Ja noista isän oikeuksista, niin ei hän voi lapsen elämässä edes takas pomppia, ei se tee lapselle hyvää mitenkään. Enkä halua lapseni elämään sellaista ihmistä, joka ei ehdoitta häntä rakasta.
Kylmiä jotkut isät osaavat olla, samoin jotkut äidit. Sääli vain, että lapset kärsivät.
Niin en tiedä, että onko se käytännössä mahdollista että isä "pomppii" lapsen elämässä, siis että joskus käy katsomassa lasta ja joskus ei.
Mutta jos ei ole lastenvalvojan vahvistamaa tapaamissopimusta niin ei äidin tarvitse lastaan antaa isälle riepoteltavaksi. Noista tapaamisista kannattaa sopia tosi tarkasti siellä lastenvalvojan luona, ja jos isä ei niitä noudata niin sitten sopimusta muutetaan. Mutta tosiasia on että isää ei voi sulkea pois lapsen elämästä, ellei isä sitä itse tee. Kyllä tollaset miehet pitäs viedä jonnekin saarelle.. saisivat siellä keskenään kaljotella ja elää kuin pellossa, pois kunnollisten ihmisten jaloista.
Moikka!
Ymmärrän sinua ja toivon sinulle voimia kurjassa tilanteessa!
Vaikka yhteishuolto onnistuu lastenvalvojan luona ja yksinuhuolto ensimmäisenä sopimuksena, ei valitettavasti yhteishuollon muuttaminen yksinhuolloksi onnistu lastenvalvojalla, vaan asiasta täytyy tehdä hakemus käräjille.
Paikallinen oikeusavustaja auttaa eteenpäin.
Tilanne on helppo, jos molemmat vanhemmat yksinhuoltoa haluavat.
Ja kyllä yksinhuollon saa myös sillä, ettei toinen osallistu/ole tavoitettavissa lapsen asioista päätettäessä, jos vaikka kieltäytyykin huollon myöntämisestä sinulle.
Tapaamisiinhan ei ole pakko ilman sopimusta sinun suostua.
Mikäli sopimusta ei ole, ei sinulle voi seurata tapaamisten eväämisestä mitään seuraamuksia.
JOs sitten isä innostuu joskus myöhemmin, ei sinun ole pakko sopimusta tehdä, silloin on isän valinta, viekö hän asian käräjille.
Siellä sitten arvioidaan asiantuntijoiden (sossun sovittelija yleensä) avulla, onko jonkinlaiset tapaamiset hyvä asia vai eivät. Tätä tuomiota on sitten noudatettava, vaikka kyllähän siitä valittaa voi.
Jos oikeus katsoo, että tapaamiset tulee ja isä niistä taas alkaa luistamaan, voi asian viedä uudelleen oikeuteen ja vaatia uutta päätöstä muuttuneen tilanteen vuoksi.
Ja jos taas tapaamiset on määrätty, on lähivanhemmalla edelleen VELVOLLISUUS katsoa, milloin ja missäkunnossa olevan etävanhemman luokse lapsen päästää ja tarvittaessa kieltäytyä tapaamiseen päästämisestä, jos lapsen etu sitä selvästi vaatii.
Mikäli sinä et luovuta lasta tapaamiseen, eikä syy ole selvä etävanhemman kyvyttömyys, (päihtymys tms.) voi etä viedä asian sopimusrikkomuksena käräjille, jolloin oikeus voi määrätä sinut luovuttamaan lapsen tapaamiseen uhkasakon uhalla.
Mutta näissä kaikissa asioissa on yksi yhteinen piirre: etävanhemman on jaksettava välittää asiasta melkoisesti, jotta tällaisen oikeusrumban saa vietyä läpi. Eli voisi toivoa, että jos hän pystyy tapaamiset oikeudelta saamaan, hän on myös niitä todella haluamassa ja hoitamassa.
Ja jos lapsi on pieni tai tapaamiset olleet pitkään poikki, on tapaamiset alussa oikeudenpäätökselläkin usein valvotut, varsinkin jos sitä erikseen vaadit.
Oma exäni ei vaivautunut edes paikalle, kun yksinhuollosta päätettiin, vaikka oli vannonut tekeväsä kaikkensa, etten sitä saa....
Ja kuuteen vuoteen ei ole tapaamisia saanut mihinkään suuntaan, soittaa vaan satunnaisesti humalassa ja haukkuu pystyyn tai vinkuu haluavansa tavata lapsiaan. Kun selitän, että aloittaisi lastenvalvojasta, saan luurin korvaani...
Terv. Moninkertaisen rattijuopon ja tappelupukarin ex-vaimo
isästä. paitsi että olin päihde ongelmainen. mutta nyt muutama vuosi, siis alle 5v mennyt, tilanteeni parantunut niin etten enää käytä päihteitä ym. olin kylmä tavallaan kun suljin lapseni pois kokonaan mielestäni enkä tapaillut heitä, mutta kokoajan kuitenkin sisälläni oli ikävä lapsia. nyt kun olen saanut elämäni kuntoon ja tapaan lapsiani niin mikään ei tule estämään minun ja lasten yhteisiä hetkiä. kyllä olin kusipäinen ihminen, mutta en olisi halunnut silloin aikoinaan edes että lapseni olisi nähnyt minut kun olin pohjilla, siksi meni nuo vuodet erossa mutta eivät saaneet isästään sitä kuvaa mikä olin, vaan nyt pystytään rakentaa suhde puhtaalle pohjalle. ja tässä auttoi paljon se ettei lasteni äiti ole koskaan puhunut minusta pahaa lapsille.
isän väkivaltaisuudesta lasta kohtaan, et saa tapaamisisa estettyä nyt tai tulevaisuudessakaan.
Mitä se sinuun vaikuttaa, vaikka isä kehuisi vaikka jokaiselle joka viitsii kuunnella kuinka hyvä isä hän on? Anna kehua ja elä omaa elämääsi. Mitä sinä välität ihmisten puheista.
Jos saat elatustuen kunnalta, isän ei tarvitse osallistua mihinkään lapsen kustannuksiin sen enempää. Sinä kostit isälle kun ei antanut sinulle rahaa, uhkasit purkaa yhteishuoltajuuden ilman mitään syytä (jota et saa purettua) ja kun isä heitti pallon takaisin, viuraat täällä. Sinä uhkailit ja mies teki mitä et osannut kuvitella, jätti lapsensa tapaamiset. Sitä saa mitä tilaa, nyt lapsellasi ei ole läsnä isää, jollet yritä korjata asiaa jollain tavalla. Miltä kosto nyt tuntuu?
On pakko sanoa, että olen aina ollut yh-äitien puolella, viimeiseen hengenvetoon saakka, mutta sinunlaisesi ääliöt saavat minut niin suunnattoman kiukun ja häpeän valtaan, että en saa sitä edes sanotuksi.
Kasva aikuiseksi, sinä olet äiti, eikä se mies hypi sinun pillisi mukaan vaikka kuinka kiristäisit lapsella, päinvastoin, teet kiusaa lapsellesi, koska mies loittonee lapsesta koko ajan.