Nyt lapsi on sijoitus, joka pitää saada tuottamaan
Uudenlainen investointiajattelu rantautumassa Suomeen
Lasten pahoinvoinnin syitä ei ole tutkittu
Julkaistu: 15.3.2006 lehdessä osastolla Oma elämä
A A
hannele tulonen
Miltä kuulostaa lasten kasvattaminen sijoitustoimintana?
Mitä hellempää hoivaa ja laadukkaampaa aikaa lapsille antaa, sen suuremmat tuotot voi nostaa tulevaisuudessa: vastuuntuntoisia kansalaisia, jotka hyvin koulutettuina paahtavat veroeuroja työelämässä, sairastelevat vähän eivätkä sorru rikoksiin ja säästävät siten yhteiskunnan varoja. Niinkö?
Perinteisen hyvinvointivaltion sijaan esimerkiksi Britanniassa kehitetään jo hyvää vauhtia niin sanottua social investment state -ajattelua. Se kiinnittää erityistä huomiota lapsiin, mutta pyrkii investoimaan kaikenlaiseen inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan.
EU on ottanut saman teeman esille; 2001 valmistui raportti, joka määrittelee hyvinvoinnin peruskiveksi "lapsikeskeisen sosiaalisen investoinnin strategian".
Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö ITLA ja lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula olivat kutsuneet tiistaina koolle kymmeniä elinkeinoelämän, politiikan, tutkimuksen ja kansalaisjärjestöjen vaikuttajia makustelemaan, miten brittien sijoitusajattelu istuisi Suomeen.
Alustajaksi oli saatu brittiprofessori Ruth Lister, jonka mukaan lasten asemaan on
Tony Blairin hallituksen aikana saatu parannuksia uuden ohjelman myötä. Hän muistutti kuitenkin kotimaansa olevan vahva ehdokas, kun etsitään lasten kannalta kamalinta paikkaa Euroopassa.
Lister analysoi kriittisesti sijoitusajattelua - se johtaa helposti lasten välineellistämiseen, ja takana ovatkin aikuisten tarpeet.
Hyödyllisiä aikuisia kehitettäessä saattaa unohtua esimerkiksi leikin ja hauskanpidon tärkeys lasten kasvulle, hän sanoi.
Helposti käy myös niin, etteivät kaikki lapset olekaan yhtä arvokkaita, jos katsotaan, etteivät kaikki tuota aikuisina yhtä paljon, vaikkapa vammaiset.
"Lapsi on arvo sinänsä, ei hänen vaalimiseensa tarvitse löytää taloudellisia perusteita", jyrähti Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Christoffer Taxell.
Kirkon diakoniatyön johtaja Heikki Hiilamo arveli sijoituspuheet retoriseksi strategiaksi, jonka avulla kuitenkin "julmaa markkinatalouden mekanismia" tuodaan lapsuuteen.
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen puolsi sitä, että sosiaalipolitiikassa osataan antaa asioille myös taloudelliset perusteet.
Maria Kaisa Aulan mukaan lapset saa talouspuheen avulla nostettua paremmin näkyviin keskustelussa.
Keskustelu tiivistyi lopulta sen ihmettelemiseen, miksi lapsilla menee Suomessa yhä huonommin, vaikka taloudellisesti asiat eivät ole koskaan olleet näin hyvin.
Vanhempien työkiireet ja suorituspaineet käytiin läpi tuttuun tapaan, mutta sosiaalityön professorin Mirja Satkan sanoin: Emme tiedä tarpeeksi siitä, miten lasten hyvinvointia tuotetaan. Perheen, päiväkodin ja koulun lisäksi siihen vaikuttavat lasten harrastuspiirit, toverit ja muut tekijät, joista ei ole tutkimustietoa.
"Toimimme ikään kuin perinnetiedon varassa", Satka sanoi.
Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski on huomannut, että mitä enemmän tietoa, tutkimusta ja lapsipuhetta riittää, sitä vahvemmin nuorilta tulee viestiä, että heistä ei välitetä.
"Tuntuu siltä, että leivän ja rakkauden balanssi on häiriintynyt", hän sanoi.
Tutkimuskaan ei kerro, mikä kaikki hyvinvointivaltiossa on toisin kuin 20 vuotta sitten, runsastuneen materian lisäksi.
Arvoitus on esimerkiksi, miksi mielenterveysongelmien lisääntyminen koskee erityisesti 15-19-vuotiaita, vaikka lisää oireilua on tullut kaikille.
Uudenlainen investointiajattelu rantautumassa Suomeen
Lasten pahoinvoinnin syitä ei ole tutkittu
Julkaistu: 15.3.2006 lehdessä osastolla Oma elämä
A A
hannele tulonen
Miltä kuulostaa lasten kasvattaminen sijoitustoimintana?
Mitä hellempää hoivaa ja laadukkaampaa aikaa lapsille antaa, sen suuremmat tuotot voi nostaa tulevaisuudessa: vastuuntuntoisia kansalaisia, jotka hyvin koulutettuina paahtavat veroeuroja työelämässä, sairastelevat vähän eivätkä sorru rikoksiin ja säästävät siten yhteiskunnan varoja. Niinkö?
Perinteisen hyvinvointivaltion sijaan esimerkiksi Britanniassa kehitetään jo hyvää vauhtia niin sanottua social investment state -ajattelua. Se kiinnittää erityistä huomiota lapsiin, mutta pyrkii investoimaan kaikenlaiseen inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan.
EU on ottanut saman teeman esille; 2001 valmistui raportti, joka määrittelee hyvinvoinnin peruskiveksi "lapsikeskeisen sosiaalisen investoinnin strategian".
Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö ITLA ja lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula olivat kutsuneet tiistaina koolle kymmeniä elinkeinoelämän, politiikan, tutkimuksen ja kansalaisjärjestöjen vaikuttajia makustelemaan, miten brittien sijoitusajattelu istuisi Suomeen.
Alustajaksi oli saatu brittiprofessori Ruth Lister, jonka mukaan lasten asemaan on
Tony Blairin hallituksen aikana saatu parannuksia uuden ohjelman myötä. Hän muistutti kuitenkin kotimaansa olevan vahva ehdokas, kun etsitään lasten kannalta kamalinta paikkaa Euroopassa.
Lister analysoi kriittisesti sijoitusajattelua - se johtaa helposti lasten välineellistämiseen, ja takana ovatkin aikuisten tarpeet.
Hyödyllisiä aikuisia kehitettäessä saattaa unohtua esimerkiksi leikin ja hauskanpidon tärkeys lasten kasvulle, hän sanoi.
Helposti käy myös niin, etteivät kaikki lapset olekaan yhtä arvokkaita, jos katsotaan, etteivät kaikki tuota aikuisina yhtä paljon, vaikkapa vammaiset.
"Lapsi on arvo sinänsä, ei hänen vaalimiseensa tarvitse löytää taloudellisia perusteita", jyrähti Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Christoffer Taxell.
Kirkon diakoniatyön johtaja Heikki Hiilamo arveli sijoituspuheet retoriseksi strategiaksi, jonka avulla kuitenkin "julmaa markkinatalouden mekanismia" tuodaan lapsuuteen.
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen puolsi sitä, että sosiaalipolitiikassa osataan antaa asioille myös taloudelliset perusteet.
Maria Kaisa Aulan mukaan lapset saa talouspuheen avulla nostettua paremmin näkyviin keskustelussa.
Keskustelu tiivistyi lopulta sen ihmettelemiseen, miksi lapsilla menee Suomessa yhä huonommin, vaikka taloudellisesti asiat eivät ole koskaan olleet näin hyvin.
Vanhempien työkiireet ja suorituspaineet käytiin läpi tuttuun tapaan, mutta sosiaalityön professorin Mirja Satkan sanoin: Emme tiedä tarpeeksi siitä, miten lasten hyvinvointia tuotetaan. Perheen, päiväkodin ja koulun lisäksi siihen vaikuttavat lasten harrastuspiirit, toverit ja muut tekijät, joista ei ole tutkimustietoa.
"Toimimme ikään kuin perinnetiedon varassa", Satka sanoi.
Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskoski on huomannut, että mitä enemmän tietoa, tutkimusta ja lapsipuhetta riittää, sitä vahvemmin nuorilta tulee viestiä, että heistä ei välitetä.
"Tuntuu siltä, että leivän ja rakkauden balanssi on häiriintynyt", hän sanoi.
Tutkimuskaan ei kerro, mikä kaikki hyvinvointivaltiossa on toisin kuin 20 vuotta sitten, runsastuneen materian lisäksi.
Arvoitus on esimerkiksi, miksi mielenterveysongelmien lisääntyminen koskee erityisesti 15-19-vuotiaita, vaikka lisää oireilua on tullut kaikille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Nyt lapsi on sijoitus joka pitää saada tuottamaan/HS20060315SI1YO03ebp
KIRJAT
Luukutettu köyhyys hyökkää silmille
Julkaistu: 2.12.2008 lehdessä osastolla Kulttuuri
A A
heikki hiilamo
MIKA RANTA / HS
Pelastusarmeijan yömaja Rälläkkä tunnetaan kovaosaisten miesten asuntolana. Kerrosisäntä Ari Voldi on asunut Rälläkässä noin vuoden.
Pelastusarmeijan yömaja Rälläkkä tunnetaan kovaosaisten miesten asuntolana. Kerrosisäntä Ari Voldi on asunut Rälläkässä noin vuoden.
Voisiko köyhyydestä kirjoittaa pamfletin? Suhtauduin ajatukseen sangen epäilevästi. Sehän on puhki koluttu aihe!
Luettuani Jera ja Jyri Hännisen kirjan Kallis köyhyys ennakkoasenne hävettää. Kaksikko kirjoittaa niin terävästi ja oivaltavasti - ja niin poliittisesti - että hirvittää.
Hyvä pamfletti säilyttää tasapainon kohtuuttoman irvailun ja asiallisen kritiikin välissä. Hännisten ote on aggressiivinen, mutta iskut osuvat riittävän suurella osuudella maaliin. Ja joukossa on monta täysosumaa.
Laman jälkeisessä Suomessa köyhillä ei todellakaan ole ollut ystäviä.
Työmarkkinatuki on jäänyt kauas palkkojen kehityksestä. Keskiluokka lentää jo Thaimaahan, mutta perusturvalla elävälle lomamatka ulkomaille on yhtä todennäköinen kuin kuulento.
Hännisten tärkein oivallus on perusturvan matalan tason ja maksuhäiriöiden välisten yhteyksien paljastaminen. Hännisten mukaan "menneisyyden keltainen tähti tai pinkki kolmio on nyt merkintä luottotiedoissa".
Köyhät yrittävät pysyä pienentyneillä tuillaan kiinni normaalissa elämässä, mutta ajautuvat maksuvaikeuksiin ja joutuvat luottotietohäiriöisten paarialuokkaan. Eikä poispääsyä ole, sillä - niin uskomattomalta kuin se tuntuukin - luottohäiriömerkintä on este työn, jopa siivoustyön saamiselle.
Samaa tarinaa maksuongelmaisten kovasta kohtalosta kertoo se, miten hitaasti on puututtu pikaluottoyhtiöiden toimintaan, vaikka ongelmista on raportoitu jo vuosia.
Laman jälkeen Suomesta tuli rikkaiden veroparatiisi ja köyhien velkahelvetti. Miksi?
Hännisten tulilinjalla on ensimmäisenä Paavo Lipponen, joka "hylkäsi kaikki perinteiset vasemmistolaiset arvot" ja teki uudesta sosiaalidemokratiasta eliitille antoisaa aikaa. Nyt voikin perustellusti kysyä, miksi perusturvan tasoa ei nostettu silloin, kun Sdp oli hallituksessa ja valtion kassa pursui verotuloja.
Hännisten ryöpytyksestä saavat poliitikkojen lisäksi osansa Rukan rinteillä päivää paistattelevat lobbarit, jotka puhuvat naureskellen tai heristellen työn vieroksujista. Kirjoittajien erityisen kiivauden kohteena on SAK. Leipäjonoissa ja fattan luukuilla tuskin ajatellaan, että Elinkeinoelämän keskusliitossa ajettaisiin köyhän asiaa.
Hännisten mukaan SAK yrittää vaaleissa profiloitua heikkojen auttajana ja masinoida uurnille äänestäjiä, joiden etuja se kuitenkin polkee ajamalla ansiosidonnaisista etuuksia perusturvan kustannuksella.
Pamfletistit liittävät SDP:n ja SAK:n syntilistaan myös sen, että ne ovat ampuneet kovilla paukuilla alas erilaiset perustulomallit, jotka vähentäisivät köyhien luukuttamista ja nostaisivat tuen tasoa.
Matti Salmisen kirjassa Sadan vuoden inhimillisyys on vähemmän paatosta, mutta sen antama kuva köyhyydestä on vieläkin rujompi.
Salminen nimeää kirjansa kronikaksi eli katsaukseksi tapahtumiin.
Tapahtumien keskipisteenä on Pelastusarmeijan Rälläkkä, kovaosaisten miesten yömaja Kalliossa. Juuri Rälläkän miehet olivat avustajina Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä.
Salminen kuvaa mikrohistoriallisella otteella palelevien, nälkää näkevien ja rievuissa kulkevien miesten kohtaloita, joissa ei ole juuri tapahtunut muutoksia sadan vuoden aikana. Suhdanteesta riippumatta Rälläkkä on ollut täynnä.
Asunnottomuuden takana ei ole yleensä alkoholi, se tulee vasta myöhemmin. Kierteen aloittaa vastoinkäymisten suma: läheisen kuolema, parisuhteen purkautuminen, työttömyys, tapaturma, sairaus. Kovia kokeneita miehiä pidetään kuitenkin "holtittomana aineksena".
Salminen osoittaa, etteivät helsinkiläisten asenteet ole muuttuneet sitten vuoden 1964, jolloin vallilalaiset hyökkäsivät Inarintielle suunniteltua kodittomien miesten vastaanotto- ja suojakotia vastaan.
Argumentit olivat aivan samoja, joita tänä vuonna on esitetty Töölössä: miksi ihmeessä juopoille pitää tarjota asuntoja rauhalliselta alueelta, jossa on puistoja, päiväkoteja ja kouluja. "Holtiton aines" halutaan laitakaupungille.
Salminen tuo esiin myös sen havainnon, joka on tuttu kirkon diakoniasta: yksityisiä auttajia tuetaan, koska ne tulevat kunnille halvemmiksi kuin omat palvelut. Samasta asiasta kirjoittavat myös Hänniset. Köyhät on jätetty kolmannen sektorin armoille.
Perusturvan nostamisesta ja asunnottomuuden poistamisesta käydään juuri nyt kiivasta keskustelua.
Hänniset ja Salminen osoittavat, miten suojattomia köyhät ovat yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Heillä ei ole tukenaan vahvoja järjestöjä ja niiden lobbareita, ja tulokset näkyvät.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Luukutettu köyhyys hyökkää silmille/HS20081202SI1KU01mh0
Kyllä tuntuu oudolle tällainen ajattelu tämän suomalaisen lasten riistopolitiikan jälkeen:
"Perinteisen hyvinvointivaltion sijaan esimerkiksi Britanniassa kehitetään jo hyvää vauhtia niin sanottua social investment state -ajattelua. Se kiinnittää erityistä huomiota lapsiin, mutta pyrkii investoimaan kaikenlaiseen inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan. "
He, heh! Kyllä huostahullut taas raivoaisivat vaahto suusta roiskuen, jos joku tämän palstan vakkareista laittaisi tänne tuollaista tekstiä :D Hirveä huuto olisi, miten jokaisen on pidettävä JOKA ELÄMÄNTILANTEESSA huoli omasta lapsestaan ja KELVOTON sellainen vanhempi, joka ei siihen pysty.
Onkohan tuon raivohullun seurakunnan suu ollut nyt laman aikana vähän soukemmalla? Ettei vain joku ihan vaahtosuiden porukasta olisi jäänyt itse työttömäksi?
yhteiskunnan tuet, niin kuin kaikilla "loisilla", "sossupummeilla" ja muulla yhteiskunnan pohjasakalla on tapana, vai kuinka.
;)
"Onkohan tuon raivohullun seurakunnan suu ollut nyt laman aikana vähän soukemmalla? Ettei vain joku ihan vaahtosuiden porukasta olisi jäänyt itse työttömäksi?"
tuottava henkilö. AIVOPESUA, mikä ilm menee läpi Rebekoiden ja muiden hyväntekeväisyyspuuhastelijoiden eli monen monen järjestön tärkeilijöitten Tuppervaara-sössötys-istujaisissa. =Alinta Muurariporukkaa, jok ei bisneksistä kenties vällää, ooppera ja golf ja puutarha ja lässytys kuitenkin harrasteena.
suuria summia, eli veronmaksajat ovat rahoittajina.
Vuosi sitten oli suuri kampanja "Olisiko sinusta sijaisvanhemmaksi?"
Täällä yksi lehdistön lietsoma vanhempien huonommuus -mollaus:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/huostaanottojen-maara-kasvaa-lapsen-oikeudet-kateissa
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/viikon-puheenaihe/olisitko-sina-valmis-sijaisvanhemmaksi