Perinteet tulivat mieleeni tuosta "Kiina ilmiö" ketjusta, jossa mm. nousi esille ikivanha Pertti Niemisen kääntämä "Laulujen kirja" noin vlta. 1000 e.Kr. Konfutse aikanaan vaati oppilaitaan sitä tutkimaan. Sieltä löytyvät kiinalaisen ajattelun perinteet.
Minunkin yöpöydälläni on "Kuin lennossa, kuin siivillä", yksi näitä upeita Niemisen käännöksiä. Mutta lukevatko nykykiinalaiset näitä runoja sen enempää kuin me Kalevalaa? Ymmärtääkseni siellä nuoret ihailevat länttä, nimenomaan USA:ta.
Kysynkin onko perinteistä apua meille nykyihmisille? Hyviksi koetut perinteet romuttuvat hetkessä. Omat lapsenlapseni ihmettelevät, kun kerron ettei meillä Suomessa ennen vanhaan ollut leipäjonoja. Ne eivät kuuluneet perinteiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.
Minunkin yöpöydälläni on "Kuin lennossa, kuin siivillä", yksi näitä upeita Niemisen käännöksiä. Mutta lukevatko nykykiinalaiset näitä runoja sen enempää kuin me Kalevalaa? Ymmärtääkseni siellä nuoret ihailevat länttä, nimenomaan USA:ta.
Kysynkin onko perinteistä apua meille nykyihmisille? Hyviksi koetut perinteet romuttuvat hetkessä. Omat lapsenlapseni ihmettelevät, kun kerron ettei meillä Suomessa ennen vanhaan ollut leipäjonoja. Ne eivät kuuluneet perinteiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Leipäjonot ovat nyky-yhteiskunnan apu taloudellisissa vaikeuksissa oleville.Ennen oli kunnilla ns. köyhäinapu,jolloin sai viljaa hätäapuna.
Perinteihin mennäkseni,kyllä ne vielä ovat olemassa.Ne siirtyvät suullisina perinnetietoina
sukupolvesta toiseen.Niinhän Kalevalakin on koottu, suullisesta perinnetiedoista-
------
.Sananlaskuja jouduin kuulemaan nuorena paljon,jossakin välissä kasvukautta ne putkahtivat tietoisuuteeni----ja punnitessani niitä,oli osa jo käytännössä vanhentuneita.
Ajat ja tavat muuttuvat vääjäämättä,mutta lukiessa noita iki-ihania runoja,ihmisen kyky aistia kauneutta ei ole muuttunut.Ei edes tuhansien vuosien takaa kuuluva ääni
ole vieras.
Perinteistä olisi paljonkin apua nykyihmiselle, jos perinteet vain kiinnostaisivat.
Ongelmana on se, että jokainen sukupolvi haluaa kokea ahaa-elämykset itse.
Jos ymmärtäisimme perinteet, so. vahingosta viisastuu, kuten viestin, joka siirtyy sukupolvelta toiselle olisi elämä monin verroin helpompaa. Ei tarvitsisi aina lähteä nollasta, kuten useimmiten nyt tapahtuu.
Joissakin asioissa näin onkin, mutta varsin monissa asioissa jokainen sukupolvi haluaa tehdä samat virheet, kuin edellisetkin sukupolvet ovat tehneet.
Joskus muisti tai perinne ovat hukassa. Esim. tämä meneillään oleva finanssikriisistä alkanut maailman laajuinen lama. Se on muuten jo kolmas tämän suurusluokan lama noin sadan vuoden aikana.
Kun peliin astuu kuolemansynneistä pahimmat, ahneus ja kateus, niin perinteet ja aiemmin tehdyt virheet eivät ole opettaneet mitään ja joutavat roskikseen.
Hämmennän minäkin tätä soppaa, näin eilen TVstä että kaikki puut ovat niitä jotka suodattaa meille ilmaa.
Ennen kaadettiin metsää niin, että sieltä otettiin myyntiin kelpaavat puut ja kasvu jatkui, sitä hakkuualuetta ei parturoitu puhtaaksi.
Nyt se tehdään aivan rumimman mukaan, pienet risutkin vielä ajetaan metsätraktorilla nutin, kun 'ojitetaan' tällaisen ojan olen joutunut tukimaan moneen kertaan marjareissuilla kun liukastun.
Uusi metsän kasvu vie 2 sukupolven ajan reilusti, eikä siinä ole taimikkona sitä tehoa puhdistamaan ilmaa.
Tässä asiassa ollaan tulossa perinne tavoille, hyvä niin, metsien maastot säilyy kaivelematta ja harvennus ei raiskaa.
Tietenkin, kun olen syntynyt maalaistaloon kaikenmoista perinnetietoutta on jäänyt helmoihini.
Perheyhteisöön kuului oman väen lisäksi myös vieraita työntekijöitä ulkopuolisia ja taloon aikanaan ostettu Alma synt. 1896. Isoisä oli ostanut kunnan huutokaupasta hänet 10pennillä taloon ns huutolaistytöksi. Ajattelen Alman kohdalla oli onni päästä 4v meille, isovanhempani olivat vielä 1900 lapseton noin 40v kieppeillä oleva pariskunta.
Oma poika heille syntyi 1903, Alman työ oli pääasiassa lapsen kaitsemista.
Hän eli kansamme varsin pitkään, luonne oli aurinkoinen ja oli hyvin ahkera. Minulle hän oli kuin äiti. Siionin virsiä hän opetti laulamaan, luku-, kirjoitus- ja laskutaidon hän oli oppinut kiertokoulussa, häneltä minäkin sain ensiopetuksen näihin taitoihin. Hän kuoli 86v, hänellä oli oma osakehuoneisto, jonka hän oli hankkinut palkkarahoillaan. Yritteliäs hänen on pitänyt olla.
Niistä leipäjonoista, 1940 luvulla taloissa kävi paljon hamstraajia, nimenomaan ostivat jauhoja, ryynejä ja juureksia, lihaa ja leipääkin jos oli myydä. Mikä oli maksuvälinen sitäpä en tiedä mutta mustanpörssin kauppa kävi.
Yksi elämäni parhaimmista asioista oli Alma, häneltä sain kuulla monenlaista perinnetietoja ja -taitoja maalaistalon työtavoista. Elämän ohjeita maailman teille, ne ovat kultaakin kalliinpia muistoissa.
Lampaiden keritsemistä, villojen muokkaamisesta langoiksi. Pellavan kasvatus ja monivaiheinen käsittely aivina langaksi - rukilla sitä kehrättiin, työnintoa riitti.
Perinteiden säilyttäminen ja niiden kertominen esim. lapsenlapsille on kiinnostuneena he niitä kyselevät. Vanhat valokuvat kertovat paljon menneistä ajoista, niiden katseleminen pon hyvää muistin aktivoimista.
Nuori polvi sanoo: Teidän aikana kävi niin, nyt on toista. Ja humpsis! He putoavat samaan sudenkuoppaan. Se on vain verhoiltu uudella tavalla.
Tuo suodatus-sana on minulle outo tässä yhteydessä. Puuthan sitovat hiilidioksidia, CO2, jonka alaindeksiä 2 en saa oikein kirjoitettua. Näin vapautuu happea hengitettäväksemme.
Eivät Suomen metsät maailmaa pelasta. Kysymys on kuitenkin pienestä alueesta noin maailmanlaajuisesti ajatellen. Ilma ei pysy rajojen sisällä, eivät saaasteetkaan!
Todelliset maailman keuhkot ovat sademetsät, joita jatkuvasti tuhotaan peltoviljelyn tieltä. Liian paljon suita on ruokittavana ja viljelysmaata tarvitaan.
Ihminen noudattaa liian tarkkaan Jumalan tahtoa täyttää maa kun ylitäyttää sen.
Me saastutamme ilmamme, "sonnimme" kaivoihimme ja tuhoamme näin elinympäristömme, koko maailman.
ja pellava kullaksi. Suvun lapset ja lapsenlapset ovat ovat erityisen kiinnostuneita perinteiden vaalimisesta. Pariakin hirsitorppaa kunnostetaan parhaillaan alkuperäiseen asuun (toinen niistä on minun). On opeteltu kehräämään ja kutomaan kankaita. Kansallispukujakin ovat nuoret valmistaneet jo useita.
Itse olen kerännyt jo kauan vanhoja pellavakudonnaisia. Hallussani on kauniita lakanoita, pyyhkeitä ja liinoja, jotka on valmistettu käsityönä. Kaikki on torpalla käytössä, eikä niihin aikakaan tunnu pystyvän.
Huomenet Kaikille
Pellavaa kasvatettiin ennen monessa talossa ja hamppua myös.
Pellava on hyvin pitkä ikäistä, minulla on äitini kutomia kahviliinoja, keittiöpyyhkeitä ja kuvioituja reikäompelein ja merkattuja liinoja.
Pidän niitä aarteina, ja kudonta-asemalla on kudottu keittiöpyyhkeitä tuolla äidin pyyhkeen mallilla, kyllä käsityö elää vaikkakin piiri on pieni.
Virosta olen ostanut pellavalankaa oikein isoja teollisuus puolia, ja niistä on kudottu lapsille liinoja ja verhoja.
Olen ollut pellavien 'jalostustyössä' jopa muistot ovat peukalon kynnessä säilyneet.
toman tositarinan.
Oli kesä ja kuumat helteet. Heinää oli paljon ''luokona'' eli siis kaadettuna maassa kuivumassa. Tänään oli tarkoitus saada latoon se niitty kokonaan.
Piikatyttö oli saanut syödyksi aamiaisen, häntä pyydettiin lähtemään niitylle jo etukäteen kääntelemään luokoa, jotta se kuivahtaisi altakin. Eväät mukanaan tyttö lähti.
Puolen päivan jälkeen väki meni heiniä latoon ajamaan.
Luoko oli täysin koskematon. Piikatyttö nukkui ladossa.
Äidin isä oli kysynyt, miksi siellä olet etkä ole yhtään alkanutkaan luokoa käännellä.
- "Pitäähköh hitä aina olla niinku lennoh?"
Tämä oli sitten meilläkin aina lentävänä lauseena lapsena,
kun jotain olisi pitänyt tehdä, eikä olisi viitsinyt.
:)
josta oli lapsille "siunausta" siis hyvän ja hauskan verukkeen käyttämiseksi,
mutta vanhemmille ei ehkä niinkään!
kerran äitini muistan huokaisseenkin, kun sanoin, että "piäishikö shitä shitten aina olla niin ku lennosh?" että "voi mikä pani mut tuonkin jutun tolle tytölle kertomaan!"
:)
Mukavaa nähdä, että Pertti Niemisen teokset ja käännökset saavat vastakaikua miehissäkin. Nieminen on kirjoittanut paljon myös lapsenlapsistaan, keskusteluista, heidän viisaudestaan.
"Hän katsoo meitä tyynin, miettivin silmin
joiden väri vaihtuu mietteiden mukaan:
yötaivaan sineä
seuraa tumma umbra.
Kuinka kaukaa,
kuinka monen sukupolven takaa
leviää tämä kuulas rauha,
levottomuuteeni
lepo?"
Minäkin vietän paljon aikaa lastenlasten kanssa, luen, leikin, juttelen, askaroin arkisia puuhia, kuljemme luonnossa, opetan lauluja. He pyytävät kertomaan siitä kun olin lapsi, katselevat väsymättä valokuvia ja tekevät huomioita, esim. miksi saimme olla veneessä ilman pelastusliivejä, miksi minulla oli arkena essu edessä ja pyhänä pyhämekko.
Nykylapset pitää tietysti kasvattaa nopeasti muuttuvaan maailmaan, antaa eväät sitä varten.
Suomalaisten ja nyt kiinalaistenkin amerikkalaisihannointi näkyy selväsi esim. ruoka ja pop-kulttuurissa. Pekingin olympialaiset olivat tavallaan järkyttäväkin sekoitus vanhaa perinnettä, nykyteknologiaa ja yltiöpäistä showta, näyttämisen meininkiä.
Kalevala on käsittääkseni ollut nousussa nuorisonkin keskuudessa, mutta lähinnä erikoislaatuisena kieleltään ja historiallisena , jopa huimana fantasiateoksena, tuskinpa sieltä elämänoppia haetaan. Muistan kyllä sellaisen kohdan puhutelleen nuoria poikia, kun Lemminkäinen suolisti hirven ja meni sen vatsalaukkuun lämmittelemään, ettei olisi paleltunut hengiltä. Kyllähän sieltä ikuiset elämän perusteematkin löytyvät.
Kun nyt tässä sukupolvista haastellaan, niin otanpa esille Pertti Niemisen pojan, Kai Niemisen. Jos isä on erikoistunut kiinalaiseen niin poika on kääntänyt japanilaista kirjallisuutta. Hänellä on myös mainiota omaa runoutta.
"Kaikilla meillä oli lapsuudessa sellainen kaveri,
jolle kaikki piti selittää kahteen kertaan,
joka tuli vähän perässä,
tyhmä mutta ystävällinen
joka kerjäämättä ystävyyttä
vaati sitä,
roikkui kintereillä pahaan aikaan,
se jota joskus tuli sääli
mutta jonka puolesta oli hyvillään
koska se oli onnellinen juuri sellaisena.
Kaikilla meillä oli sellainen kaveri,
täytyi olla,
mistä niitä muuten riittäisi
johtamaan tätä maailmaa."
Aivan. Viimeinen lauseesi on täyttä totta. Ajattelehan nyt vaikkapa Joukahaisen ja Väinämöisen kohtaamista, kun ei meinannut tulla selvyyttä siihen, kumpi väistää...ja mitä siitäkin suukopusta lopulta seurasi...
Olemme siirtyneet agraariyhteiskunnasta (maatalousvaltaisesta) teollisuusyhteiskunnaksi.
Ennen voi helpostin tehdä työtä ns. ruokapalkalla, ei enää.
Kaikki haluavat asua kaupungeissa tai vähintään kirkonkylissä. Pienllä eläkkeillä, työttömyyskorvauksilla ym:lla elää kitkutetaan ja ruoka haetaan leipäjonosta.
Asuntojen vuokratkin ovat huikeita. Mummonmökissä, siinä punaisessa, moni eläisi halvemmalla ja onnellisemmin.
Miksi sinulla on tapan yleistää, otas nyt silmät esille ja lue ajatuksella tuo textisi.
Korjauksen paikka.
Kaikki haluavat...? Eivät halua muutto maaseudulle on monen nuoren perheen suunta,
sun kirjoitukset on jätettävä omaan arvoonsa.