Kylläpä mieltä nostattaa kun valvoo 3,5kk vauvan kanssa joka yö ja päivä. Syöttää 4-9 kertaa yössä paapoo päivät vaateliasta päiväunetonta pikkuista. Kertaakaan ei isä ole lasta yöllä sängystä nostanut. Vauvan isä ei joka päivä edes lastaan syliin nosta saati hoida. 3,5kk täyttyy, sitten mamma eräänä aamuna uuvahtaa ja erehtyy ääneen sanomaan että "vaihdatko pojan vaipan, nyt ei mamma jaksa". Siihen tulee vastaus, suorastaan kaunis kiitos lapsen "yksinhuoltamisesta": "Älä valita että väsyttää luuleks ettei mulla ikinä oo rankkaa töissä tai elämässä". Toimistoduunarilta joka nukkuu yöt läpeensä ja rentoutuu viikonloput ja lomat mökillä. Valvoo öitä kyllä kaljapullojen kanssa muttei lapsen..
No, ei pidä mamman valittaa. Itsepä olen lapsen yhteisymmärryksessä mieheni kanssa saanut. Sattuuko joku tietämään onko tämä yleistäkin että mies tekee innolla lapsen mutta ei ole kiinnostunut sitä pätkääkään hoitamaan eikä paljoa välitä äidin ja lapsen jaksamisesta tai voinnista. Isyyslomaa ei pitänyt eikä paljon kotitöissä eikä kaupassa käynneissä auta. Mammahan tässä lomalla on..
No, ei pidä mamman valittaa. Itsepä olen lapsen yhteisymmärryksessä mieheni kanssa saanut. Sattuuko joku tietämään onko tämä yleistäkin että mies tekee innolla lapsen mutta ei ole kiinnostunut sitä pätkääkään hoitamaan eikä paljoa välitä äidin ja lapsen jaksamisesta tai voinnista. Isyyslomaa ei pitänyt eikä paljon kotitöissä eikä kaupassa käynneissä auta. Mammahan tässä lomalla on..
Vastaukset 38
Vanhimmat
normaalia tai oikeutettua käytöstä, mutta varmaankin suht yleistä kuitenkin. Tosin en ole ihan n oin räikeää käyttäytymistä ainakaan lähipiirissä kuullut olevan, varsinkaan jos lapsi on yhteisymmärryksessä pantu aluille.
Tiedän, että näi n on helppo sanoa ulkopuolisen näkökulmasta, mutta itse lähtisin lätkimään aika vauhdilla. Luuletko, että mies innostuu lastenhoidosta sen enempää sitten kun lapsi on esim. uhmaikäinen? Pääset itse helpommalla, kun passaat vain lasta, etkä enää myös miestäsi. Varmaan kuitenkin peset hänenkin pyykit jne? Yksin lapsen kanssa on helpompaa, kuin sellaisen kanssa, joka ei osallistu lapsen- ja kodinhoitoon mitenkään.
Kuulostaa kovin tutulta, tosin meillä lapsi on jo 1,5-vuotias. Mutta yksinhuoltajiahan tässä ollaan, vaikka aviomies onkin. On se vaan jännä, kuinka toiset miehet eivät sitten millään kasva aikuisiksi. Ja me olemme sentäs kolmkymppisiä, mutta ei se minun mies ainakaan ole selkärankaansa vielä löytänyt...
Monesti olen ajatellut, että kaikille tuleville ja oleville iseille tulisi kunnan järjestää PAKOLLINEN isyyskurssi, jossa käydään yksiselittelisesti läpi kaikki raskauteen ja lapseen liittyvät asiat kuten: mitä naisen kehossa tapahtuu ja hormonien vaikutus ja kesto, lapsen hoito, mitä lapsi tarvitsee tasapainoiseen elämään, mitä vaaditaan hyvältä vanhemmalta (isältä) ja miten pitää yllö parisuhdetta.
Miehet ne kuvittelee paljon, mutta tietää vähän... kyllä taas ärsyttää...
Täällä pitäisi kaiken päälle olla pirteä ja aloitteellinen seksikumppani vaikka imetys/hormonit ja tämä väsymys on vienyt kaikki seksihalut. Eikä niitä yhtään lisää se että tosiaan pitäisi olla kotona kaikki tip top ja pyykit pesty.. Sen jo opin jos jotain että mies saa hoitaa itse itsensä en pyykkiä pese enkä ruokaa laita jos ei aikaa oikeasti ole. Lapsen kustannuksella en aikuista ala paapomaan.
Kolmekymppisiä täälläkin ollaan ja ennen raskautta ihastelin miten mieheni hienosti huomioi sukulaisten ja tuttavien pienet mukulat. Sylitteli leikki ja kukerteli jatkuvasti mutta kun oma tuli niin mikä ihme meni että aina on parempaa/tärkeämpää tekemistä kuin ottaa oma lapsi syliin ja vähän viihdyttää. Joskus mietin että pelkääkö ja arasteleeko vaan mutta ei paljoa rohkaisu ole auttanut.
En aliarvioi toisen työntekoa mutta kun on pieni lapsi kotona kyllä pitäisi sekin käydä mielessä joskus. Ja kun olen suoraan sanonut että olen kamalan väsynyt ja apua tarvitsisin. Vastaus siihenkin on että "vie mummolle ja nuku itse". Ikäänkuin olisi ratkaisu päivittäiseen jaksamisen ongelmaan. Tai "syötä iltavelliä niin nukkuu paremmin". Muutenkin niin hirmuisen ilma/vatsavaivaiselle lapselle.
En haluaisi lätkimäänkään lähteä mutta en tiedä missä menee raja että on pakko kun alkaa niin riepoa. Ei ole kaukana. Tuntuu että rakkauskin miestä kohtaan karisee kokoajan.. ei ole enää mielenkiintoa panostaa parisuhteeseen kun hän ei panosta yhtään, ei yhtään meihin.
oot valinnu äitiyden. Luulitkos että vauvojen kanssa nukutaan yöt, vai?
On ihan oikein, että oikeassa työpaikassa oleva iskä saa nukkua yöntä. saattais teiltäkin ruuat loppua, jos iskäkin jäis kotiin, vai?
oikeaa työtä? Eli oikein menee että äiti hoitaa lasta 24h vuorokaudessa, jotta isä saa 8h työpäivän jälkeen vain levätä..
Kyllä työpäivän jälkeen varmasti sen verran isällä on sen verran energiaa että hoitaa oman osansa lapsen hoidosta ja antaa äidille hengähdystauon.. Ja osallistuu muutenkin ihan KAIKKEEN mitä lapsen hoidossa vaaditaan..
Kyllä siihen isyyteen muutakin kuuluu kuin sperman luovutus.. tai sitten ei kannata niitä lapsia alkaa tekemään..
Meinaatkos, että pienen vauvan hoito yksin 24/7 ei muka kävisi työstä? Se on aikaa vievää, hermoja raastavaa, fyysisesti ja henkisesti totaalisen uuvuttavaa. Lisäksi siinä on koko ajan vastuussa toisen ihmisen hengestä, hyvinvoinnista ja kasvatuksesta! Meinaatko, että toimistoduuni tai perusduunarin hommat olisivat jotenkin tärkeämpiä? Ja vain siksi, että siitä maksetaan?
Ensimmäisen vuoden aikana vanhemmille kertyy keskimäärin 500 tuntia univelkaa. Eikö mielestäsi ole väärin, että se univelka kertyy kokonaisuudessaan vain toisella vanhemmalle.? Ja nimenomaan sille, jonka on vauvan hyvinvoinnista oltava vastuussa?
Isä on myös valinnut isyyden. Hyvän isän merkki ei todellakaan ole se, että rahaa tuo kotiin, muttei muuten ota minkäänlaista vastuuta perheensä hyvinvoinnista.
Eikö äiti ansaitse koskaan omaa aikaa harrastuksille, kavereille, lepoon? Äitihän tässä sen suurimman työn tekee, kun lapsen lisäksi hoitaa kodin ja kaikki muut juoksevat asiat ja isä elelee kuin ennenkin.
Kyllä pistää vituttamaan ihan huolella tuollaiset selkärangattomat ja itsekkäät ihmiset (isät). Ja sitten ihmetellään miksi synnytyksenjälkeinen masennus ja uupumus on nykyään todella yleistä...kun niistä vitun isistä vaan ei ole muuhun kuin lapsen siittämiseen ja tuomaan pennosia taloon. Raha ei merkitse kaikkea, eikä "oikea" työpaikka. Tiesitkös vielä, että lasten- ja kodinhoito on muuten "oikea" ammatti ja "oikea" työpaikkakin, josta toisille maksetaan kunnon palkkaakin. Sinuna en aliarvioisi kotona tehtävää työtä.
Ja ei isien tarvitse työssä käyntiä lopettaa vaan jakaa omaa vapaa-aikaansa myös perheelle, eikä vaan omiin menoihin.
Molemmat ovat lapsesta vastuussa. Äidin työaika lapsen kanssa loppuu juuri samaan aikaan kuin isänkin omassa työssään, ja sen jälkeen molemipien tulisi olla tasapuolisesti vastuussa lapsistaa ja kodista.
Ei ole oikein, että isillä on kahdeksasta neljään duuni ja äiti päivystää vauvan kanssa 24 tuntia vuorokaudessa ja yksin kasvattaa univelkaa, jonka voi sitten kun kuolo korjaa, nukkua pois.
Eli mitähän tarkoitat, että äiti tekee lapsen kanssa 24 h vuorokaudessa? Ainakin meillä lapsi nukkui suuren osan ajasta, jolloin oli mahdollisuus tehdä kotihommia jopa.
miettikäähän sitä, mitä elämä oli ennen? Lapset otettiin pellolle mukaan, kun äiti teki työtä.
Nyt sitten ollaan vauvojen kanssa kotona, joutilaina ja mikä urputus!
Itse oot halunnut tulla äidiksi. sinulla oli vaan ruusuinen kuva vauvan kanssa olemisesta ja nyt tipuit korkealta.
äiti ole sitten ollenkaan väsynyt lapsen hoitamisesta kun rentoutuu välillä kotihommia tekemällä? Jos isä ei hoida omaa osaansa lapsen hoidossa niin kyllähän se äiti on kiinni siinä lapsessa vähintään itkuhälyttimen päässä sen 24h.. vai ajattelitko että sitten kun lapsi nukkuu niin voi lähteä vaikka jonkun oman harrastuksen pariin tai ystävien kanssa kahville rentoutumaan?
Kyllä se lapsen hoito on yhtä paljon isän kuin äidinkin vastuulla sen ajan ulkopuolella kun isä ei ole töissä..
Teidän perheessä äiti ilmeisesti sitten hoitaakin lapsia 24h nyrkin ja hellan välissä...
Senkun tekee 8 h päivässä töitä ja rentoutuu lopun ajan, toista se oli ennen...
Ennen oli ennen, nyt on nyt. Ja sitäpaitsi enne miehetkin tekijät aamusta yöhön töitä!!!! Nyt ne mieht haluaa istua ennemmin kaljalla tai harrastaa, tai prätkäillä tai ropata autoja tai pelata tietokoneella... ennen oli miehetkin miehiä.
Aivan turha tollaista vetää selitykseksi tai muistutukseksi, koska asiat ovat nykyaikan hieman erilailla.
Ennenkin isä otti vastuun lapsista vaimon lisäksi tekemällä koko päivän ahkerasti töitä...toista se on nyt. Vitun itsekkäät ja selkärangattomat isät...luojan kiitos kaikki isät eivät ole sellaisia.
Vittumaisinta tällaisessa tilanteessa on se, että sivusta joutuu kattelemaan kun toinen tekee, mitä haluaa ja toinen mitä ehtii/kykenee...siinä pointti. Ennen muinoin molemmat hoitivat oman osansa tasapuolisesti.
Nykyään kun on näköjään ok ajatella, että miehen ainoa tehtävä on jatkaa normaalia elämäänsä ja vaimon hoitaa kaikki muu, viis hänen omasta elämästään.
Millä tavoin tämä on sinusta oikein naisia kohtaan? Tai, että lapsi ei koskaan näe isäänsä, joka hänellä on? Tai minkälaisen mallin lapsi ottaa lortti-isästään. Miehet on näköjään taantuneet itsekin takaisin lapsen tasolle, ja ovat vaimolle siis vain yksi hoivattava lisää. Oksettavaa, miten pienessä arvossa naisia pidetään nykyään. Ja oksettavampaa vielä on se, että monet naiset eivät itse arvosta omaa työtänsä, vaan kehoittavat muita naisia tyytymään osaansa nyrkin ja hellan välissä...
"-Itse oot halunnut tulla äidiksi."
Älä oleta mitään...suostuin vuosien ruikutuksen jälkeen yrittämään mieheni kanssa lasta. Itse en alunperin halunnut äidiksi.Eli mulla ei tod ollut mikään ruusuinen kuva asiasta, vaan oletin meidän olevan tasa-arvoisia vanhempia ja puolisoita.
Teillä todennäköisesti on tehty työnjako tasan molemipien vanhempien kanssa, kun olet tuota mieltä. Tai sitten sinulla ei ole vaihtoehtoa ajatella toisin, koska olet yh (?)
En voi lisätä nurisijoille kun sen että tosiaan jos on vaativa lapsi kyllä siinä on kiinni 24/7. Ei edes nuku sitä vähääkään minkä nukkuu hyvin eikä rauhallisesti. Ruusuinen kuva niillä joiden babyt nukkuu suurimman osan ajastaan. Meille ei sellaista lasta suotu mutta en valita. Onhan hän perus terve allergioineen ja yliherkkyyksineen.
Nimenomaan vituttaa että isä ei omasta vapaa-ajastaan ole valmis minuuttiakaan jakamaan perheensä hyvinvointiin. Ymmärrän töissä käynnin enkä nurise siitä vaan kun en perkele jaksa kun tietokonepelikin menee muksun edelle. Tai oma unen tarve tai oma ruokailu paskalla istuminen mikä ikinä. Kunhan voi luistaa ettei tarvitse itkevää lasta ottaa syliin kun äiti ei enää jaksa. Enkä koskaan ole odottanut että työssäkäyvä isä valvoo yhtään yötä lapsen kanssa kokonaan. Yksikin yönousu/vaipanvaihto/pullosyöttö parina yönä viikossa riittäisi helpottamaan. Tai yksi kokonainen yö esim. lomalla/viikonloppuna että saisin järkeni edes hetkellisesti takaisin. Kokeilkoon jokaikinen nurisijaisä valvoa joka vitun yö 3-4kk ajan lasta. Nouset jaloille sylität kuivitat syötät röyhtäytät 4-9 kertaa yöuniesi välissä ja täydet päivät päälle. Takuulla järki lähtee joka jannulta.
Kuulostat kyllä just niin katkeralta, että uskon tämän väitteen pitävän paikkaansa.
Olen kiitollinen omista lapsistani ja pidän niiden hoitamisesta ym. Mut jos mulla olis tollanen äijä kun tolla aloittajalla, niin kyllä muakin vituttas.
Tais aloittaja tehdä miehen kanssa kompromissin, ja palkaksi sai äijältä silkkaa paskaa, joten aloittajalle antaisin neuvon, että hoida vittuun tommonen kusipää teidän elämästä, ja hoida lapses yksinäs, on huomattavasti helpompaa, kun ei vituta äijä vielä kaiken kukkuraksi!
Sanoin, etten alunperin äidiksi halunnut, lasta tehdessä kyllä. Ärsyttää niin pirusti, että minua syytetään tilateesta, koska "itsepähän äidiksi halusit"...yhtälailla se mieskin isäksi halusi.
Ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä rivien välistä vaan lue suoraan, mitä tekstissä lukee.
Katkera en ole. Vihainen kyllä miehelleni ja muille, ketkä pitävät lapsesta huolehtimista jollain tavoin vähäpätöisenä ja ei-niin-tärkeänä juttuna.
Eikö mielestäsi äisillä ole isän tavoin oikeus vapaa-aikaan ja harrastuksiin? Levosta puhumattakaan?
Osaatko noin kinkkisiin kysymyksiin edes vastata? Ja ihan perustellusti vielä, kiitos...
ensimmäinen lapsemme oli vauva, noin puolivuotias, ja odotin toista alkuraskauden pahoinvoinneissani. Mieheni oli pitkällä sairauslomalla ammattitaudin takia ja hyppi aamusta iltaan omissa menoissaan ja harrastuksissaan, ei siis työssä. Välillä aina kävi kotona levittämässä ruokapöydälle jääkaapin sisällön minun korjattavakseni ja heittämässä likaiset vaatteet lattialle ja uudet kaapista päälle. Hän nousi aina suhteellisen aikaisin sängystä (on luonnostaan aamuvirkku) ja kun vauva heräsi, pyysin häntä (piti todellakin pyytää erikseen) vaihtamaan tämän vaipan ja tuomaan minulle tissille. Hän teki sen ja lähti, eikä juuri kotona näkynyt ennen kuin olimme jo nukkumassa. Kun sitten oli ehkä noin kahden viikon ajan jokainen aamu vaihtanut sen vaipan, ainut perheen eteen tehty asia, niin eräänä aamuna valitti, että hän joutuu aina tekemään täällä kotona kaiken, kun minä vain makaan. Aivan täysin käsittämätöntä, että hänelle voi edes mieleen tulla tuollainen. Totta tietysti on, ettei hän nähnyt minua juuri muuta kuin sängyssä makaavana, mutta se johtui ihan vain siitä, että hän ei itse ollut kotona muuten kuin öisin ja silloinkin nukkui kun minä hoisin vauvaa.
No, tuosta on nyt kymmenisen vuotta aikaa ja lapsia on neljä. Tällä hetkellä hän on hoitovapaalla kotona minun ollessa töissä ja hoitaa päivisin kaikki lapset ja kodin. On takuulla jo oppinut, että vauvanhoitoon kuuluu muutakin kuin aamuvaipan vaihto ja tietänee jo senkin, että vaatteita täytyy pestä ja ruokaa laittaa, muuten ne asiat eivät hoidu. Minä tosin valvon meillä tarvittaessa öisin.
Kieltämättä ärsyttää, jos itse ei ole kuukausiin saanut nukkua vauvan takia öitä ja on hyvää hyvyyttään hoitanut vauvan itse, että mies saa nukkua ja sitten hän käyttääkin yönsä esimerkiksi tietokoneella valvomiseen. Mielestäni ilta kymmenen ja pakollisen aamuherätyksen välillä pitäisi olla nukkumisvelvollisuus kaikilla, joita lapsi ei pidä hereillä. Ja ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä omasta valvomisestani, niin imetän tässä juuri junioria ja hän taitaa alkaakin jo torkahdella, joten siirrän hänet omaan sänkyynsä ja menen itsekin yrittämään nukkumista hetkeksi, kun herätys on viiden tunnin päästä töihin.
annatko sinä miehen olla lapsen kanssa ilman, että koko ajan kommentoit?
En ole täydellinen äiti enkä superäiti ja ymmärrän että isän tapa hoitaa lasta on omanlaisensa. En ole siihen puuttunut. Tiedän että osaa lämmittää maidon, vaihtaa vaipan, pestä pyllyn, kylvettää,nukuttaa,käsitellä varoen ja pitää huolen muutenkin lapsesta. Jättäisin vaikka päiväksi hoitoon tai edes tunniksi jos voisin vaan kun ei ota. Kerran on ollut pakko isän nämä ilta-aikaan tehdä ja hyvin meni. Se kerta oli ainoa liekö jäi kammo lapsen hoidon vaativuudesta. Lapselle ei ainakaan jäänyt kammoa isäillasta.
lähde vaan illalla johonkin, tuskin isä lastaan heitteille jättää.
Puhukaa!
Lähde nyt jonnekin ja anna niiden olla kahestaan,
varmasti isä lapsensa pitää!
Ala käymään vaikka kävelyllä ilman lasta.Tai kahvilla.Tai jossain!!
Hanki itsellesi omaa aikaa niin isä oppii olemaan lapsen kanssa.
Luonnollinen asiahan se on!:)
Entäs kun isä normaalisti tulee vasta puolenyön aikaan töistä tai harrastuksista/kahvitteluilta, joihin on mennyt heti duunin jälkeen? Oma mieheni päivystää vuorokauden ympäri, jolloin en tiedä tuleeko lainkaan ennen kuin menen nukkumaan tai onko ajoissa päästyään ehtinyt jälleen kerran sopia itselleen lisää menoa. Itse en voi sopia illaksi mitään, koska en tiedä tuleeko mieheni ajoissa kotia.
En ole ap. , mutta minun mieheni on 4 kertaa 1,5 vuoden sisällä ollut kahden lapsemme kanssa, kun minä olen ollut elokuvissa tai syömässä kavereiden kanssa. Ja yhdellä niistäkin kerroista jätti lapsen omalle isälleen ja lähti töihin. Kaupassa olen ilman lasta saanut käydä ehkä 4 kertaa, jolloin isä on vahtinut. Ja heti sen jälkeen on kiire jonnekin, ja jo lähtiessäni tiuskii, "et sitten ole kauaa"...
Jos äitiäni ja siskoani ei olisi, olisin siis viettänyt kirjaimellisesti lapseni kanssa 24 tuntia vuorokaudesta puolentoistavuoden ajan. Ja niin rakas kun lapseni onkin, olisin todennäköisesti hirttänyt itseni aikoja sitten.
Mieheni osaa kyllä olla lapsen kanssa (ei suostu tosin kakkavaippoja vaihtamaan), enkä ole hänen tekemisiinsä juuri puuttunut, ellei vaaratilanne ole ollut lähellä.
keskustella HIEMAN esim.kahvitteluista heti töiden jälkeen mikäli tekee muutenkin paljon töitä?
En voi käsittää miksi isä joka JOUTUU työnkin puolesta olemaan paljon erossa perheestään sopii paljon omia menoja ilman perheettään!
Kai te yhdessä kuitenkin halusitte lapsia? Vai sinäkö ne halusit?
sillä on joku nainen jota se käy panemassa.
täällä kotona se on keskiyön aikaan paskasena duunarivaatteissaan ruinaamassa seksiä, vaikka itse huvittaisi nukkua. Voi kun raukka ehtisikin suhdetta jossain vielä ylläpitää...
Mistä teitä mulkkuja oikein tulee?
Kyllä se ihan yhteinen halu ja päätös oli. Miehellä tais vaan olla erilaiset käsitykset perhe-elämästä, johtuneeko omasta perhetaustastaan, jossa perinteistä perhe-elämää ei juurikaan ollut. Lisäksi hän on työnarkomaani, joutunut nuoresta asti perheen yrityksessä paiskimaan kovasti töitä, ja nyt ei osaa eikä raaski hellittää.
Toisaalta ihailtava piirre, mutta kun olisi edes puolet niin tunnollinen meitä kohtaan kuin firmaansa, niin olisin tyytyväinen. Ja omasta mielestää ansaitsee illalla "lepotauon", kun taas minä olen "levännyt" lapsen ja kodin kanssa kuulemma joka päivä tässä viimeiset puoltoista vuotta.
Ei tässä elämässä näköjään aina kaikki mene niin kuin suunnittelee. Ja milläs vaikutat toisen keskenkasvuiseen käytökeen? Kumma kun kaikki heti päässänsä kuvittelevat, että jos isä ei halua ottaa vastuuta lapsestaan, niin sittenhän sen lapsen täytyi olla vain äidin haluama, ja äiti siten on syyllinen omaan tilanteeseensa...todella ennakkoluuloista tuomitsemista äitiä kohtaan. Tiedän tasan tarkkaan, että mieheni käytös johtuu huonosta mallista hänen omasta kodistaan, mutta kiinnostaisi tietää, millä sitä saisi muutettua. Itse olen taas viimeisen päälle perhekeskeisestä ihanasta perheestä, joten tällainen käyös on todella vaikeasti hyväksyttävää.
isä ei sitä ennen rikkaa ristiin laittanut lapsen takia. kun poitsu täytti 3kk ilmoitin isälle että kun poju on 4kk, tämä mamma lähtee viihteelle!! siinähän oli iskällä kk aikaa valmistautua henkisesti siihen, etten ole paikalla vuorokauteen. sitä ennen ei ollut edes vaippaa lapselle vaihtanut.
hyvin oli mennyt ja sen jälkeen osallistuminenkin oli ihan toista luokkaa. ja samantien loppu häneltä vkl-ryyppäämiset, mikä oli todella ihmeellistä! siihen saakka oli juonut vähintään joka viikonloppu yhtenä päivänä..
vauva, vettäkö sille annatte os ei vatsaa vähemmällä täyteen saa??? Olen itsekin yövalvonnu kaikien vauvojeni kanssa 4 kpl, mutta emme koskaan syöttänet 9 kertaa yössä! Yhteispelillä miehen kanssa me toimimme, mutta että 9 kertaa yössä syömään....!!! Tuntuu kyllä oudolta. Ei sillä vauvalla nälkä noi usein ole, vaan uni ei tule niin se ei tule, ja ei auta kun kävellä tai rauhoitella, mutta ei sitä syöttää tarvi joka kerta.
Poika, pitkä ja isokokoinen nukkuu n.12 tuntia yöunia, ei nukahda kuin maidolle. Ei koskaan ole tuttia huolinut, kävely vaan piristää pojan. Tiedetään että kun tuuppaisi enemmän maitoa kerralla nukkuisi paremmin mutta "ylisyötöllä" aina oksentaa sänkyyn. Eikäpä ihan joka yö 9 kertaa herää vaan 4-9. Jos ei maitoa saa piristyy kitinäänsä. Odotamme kiinteiden pelastavan, velli yhtä huono kuin maito.
Ja sitten.. olen yrittänyt "kevyesti pakottaa" eli luoda tilanteita joissa kokeilen mieheni rajan puuttua esim. lapsen huutoon/tarpeeseen. Ei nouse sängystä yöllä vaikka herää huutoon vaan lopulta nousen itse kun en enää siedä että lapseni huutaa. Mies siis odottaa niin kauan että nousen. Antaa kitistä sitterissä vieressään joskus kakatkin housussa kunnes MINÄ noudan pojan. Jos minä esim. pyykkiä olen ripustamassa.. eilen poika kääntyili olkkarin lattialla vatsalleen syönnin jälkeen. Sanoin miehelle älä anna kääntyä vatsalleen kun juuri söi muuten takuulla oksentaa. Siirsi jalkansa sohvalla istuessaan pojan ympärille tätä estääkseen. Käänsi jopa jalallaan pojan kyljeltään selälleen. LAISKUUTTAAN PERKELE. Kyllä piti pari valittua sanaa sanoa ja tilanteeseen puuttua. "mitä pahaa tossa ny oli???"kysyi. Eli uskallanko jättääkään poikaa isänsä hoiviin esim. illaksi kun motivaatio on tuo?
Näitä juttuja lukiessani tuli mieleen, että onkohan se miehen/isän malli "opittu" sieltä omasta lapsuudenkodista? Eli katsokaa millainen työnjako on miehenne vanhemmilla (jos vielä yhdessä asuvat). Jos siellä on työnjako se, että nainen tekee kaiken ja mies keskittyy lepäämiseen ja harrastuksiinsa, sanokaa ihmeessä ukollenne, että "minä en ole samanlainen kuin äitisi". Minä olen nimittäin tuolla lauseella saanut oman ukkokultani heräämään siihen, että meidän perhe toimii meidän ehdoillamme, eikä suinkaan samoilla pelisäännöillä kuin hänen vanhempansa ovat toimineet. Tosin siihen kyllä tarvittiin "keskustelua", joka liittyi sen hetken tilanteeseen.
Isän malli sikäli että hänen isänsä ei ollut läsnä lasten hoidossa koskaan vaan ryyppäsi ja luuhasi kylillä. Anoppi lapsensa 5kpl ihan yksin hoitanut ja kasvattanut. Anoppi silti hyväksyy ja appiukko oikeen kannustaa tähän nykyisenlaiseen poikansa toimintatapaan. Appiukko suorastaan vittuilee aina kun tietää minun sanoneen miehelleni että pitäisi olla kotonakin olla pojan kanssa eikä esim. ryypätä appiukon kanssa mökillä.
Erehdyin vain miehestäni kuvittelemaan että on hyvä isä koska osasi niin upeasti käsitellä sukulaisten ym. pikkuisia. Mutta nytpä tiedän että silmän lumettahan se.
ja sillä selvä,vai??Että siinä syy olla huono isä?
Että ihan samalla tavalla pitää käyttäytyä kuin oma perhe aikoinaan (yhtä huonosti) ?
Mun miehellä "puhkesi" joku ihme kriisivaihe lapsen syntymän jälkeen ja ryyppäsi ja meni menojaan,tosin vähän aikaa kun minä laitoin koville:
se on joko muututtava tai sitten erotaan.
Kävi puimassa asioitaan (lapsuustramoja jne.) terapiassa ja todella muutti tapansa.Hän valitsi meidät ja sanoi tajunneensa että käytti tavallaan myös VERUKKEENA traumaattista lapsuuttaan käytökselleen.
Oivalsi että nyt hän on isä ja lapsilla yksi lapsuus.Tahtoi jättää menneet taakseen ja alkaa elää perhettään ensisijaisesti ajatellen.Siis eri tavalla kuin oma isänsä aikoinaan.
Hänen vanhempansa ovat tänäpäivänä molemmat alkoholisoituneet.
Olisikohan sun miehen aika oivaltaa se että saattaa menettää teidät käytöksellään?
Onko mahdollista että menisitte parisuhdeterapiaan?
Jaksamista sinulle.:)
Kyllä tästä asiasta aika tiukka keskustelu käytiin toissailtana. Mies ajoi itsensä siihen tilaan että hoisin yön sekä lasta että miestä. Lupasi ryhdistäytyä ja vannoin tällä kertaa että pidän huolen että näin käy. Tai seuraukset alkaa olla aika tiukkoja. Kerrankin saarnasin tosissaan. Kävin läpi että perhe on meidän ja täällä määrään minä ei appiukko tai kaljapullo eikä enää mieskään jos ei yhtään käytä ajatusta perheeseen ja koko porukan hyvinvointiin. Laitoin kovan kovaa vastaan pistin pöytään toistasataa otosta pikkupojasta, kihlasormuksen ja asuntolainan paperit ja osoitteenmuutoslomakkeet. (Sanoin että asuntoarvioija tulee alkuviikosta :D ) Sitten kysyin kannattaisiko valokuvien hymyt katsella nyt kun niitä saa ihan tässä "livenä" ettei tartte sitten 15 vuoden päästä katsella valokuvista ja ihmetellä kuka tuo hymysuu on. Onko tuo pelleily sen arvoista että laitetaan osoitteenmuutokset samantien vetämään ja talo myyntiin. Käydäänkö kultasormukset vaihtamassa rahaan..
Vielä minä sen terapiaankin laitan jos ei nyt tässä vaiheessa ymmärrä alkaa muuttua. Myönsi se itsekin jo että muksu on noin pieni vaan pienen hetken ja lupasi vaihtaa osia pariksi päiväksi että kokeilee onko rankkaa olla pienen kanssa 24/7. Eihän se sama asia ole kuin valvoa muutama kuukausi mutta tuskin siitä haittaakaan on että mamma pääsee helpommalla :D
Ehkä tämä tästä. Nyt en kyllä luovuta. En haluaisi toista alkaa muuttaa ihmisenä mutta pakkohan se on jos ei elämästä tule mitään kun toinen on huithapeli ja itsellä ei voimat riitä kaiken yksin ylläpitoon.
Toivon sydämestäni että saatte asiat kuntoon.
Perhe on kuitenkin ihmiselle niin upea asia!Isät tosin usein (varsinkin ekan kohdalla) luovat paremman kontaktin lapseen vasta kun lapsi kasvaa vähän isommaksi.
Muista ettei ketään terapiaan laiteta,sinne pitää itse haluta.
Ja että suhteessa on kaksi,voit myös omalta osaltasi miettiä mitä voisit OMASSA toiminnassasi parantaa.:)
Ja anna miehellesi mahdollisuus,aloita vaikka säännöllinen harrastus (iltalenkki?) niin eiköhän se huithapelilikin siitä lapsen/kodinhoidosta jotenkin selviydy!;)
Nyt olet jokatapauksessa oikealla tiellä,onnea matkaan.
Eli isäthän ei sitä yleensä ymmärrä, kuinka hieno asia se perhe on, jos he ymmärtäisivät, niin he myös tekisivät jotain sen eteen, ja jos se ei ole vapaaehtoista, niin silloin siihen on kiristettävä, tai unohdettava se perhe, johon kuuluu isäkin, koska se ei ole silloin enää upea asia...
isiä,kyllä ne varmasti on harvassa nämä lusmuilijat ja suurin osa on kunnollisia perhettään arvostavia miehiä,heille kiitos!!
Lueskelin tuota ketjua alaspaäin, mutta oli pakko scrollaa ylös, kun alkoi olemaan aika ... Tuota erinnäisiä mielipiteitä.
Meillä kun esikoinen syntyi isi oli paljonkin kovasti mukana, syötti yöllä, tai anakin kävi maidon lämmittämässä, olin nimittäin tosi pitkään kipeä, kun alapää alkoi helpottaa lukittui lapaluut ja jo pelkkä hengittäminen teki kipeää, mutta ulospäin ei uskaltanut valittaa, isi toki hieroi aina Mobilattia.
Meillä siivous oli mun niskoilla, mutta olikin pieni 37,5m² yksiö, pyykkiä oli oman ja vauvan verran koska isiä piti aina olla muistuttamassa, että etkö jo vaihtaisi vaatteitasi, kun oli kuukauden ollu päällä.
Meillä ei vauva nukkunut juuri lainkaan, joten kun näin kavereiden vauvoja jotka nukkuivat 18/24 niin meillä nukuttiin syntymästä asti 2-3 tunnin pätkiä. Päiväunet olivat vain haaveita, myönnän tehneeni usein niin että laitoin lapsen sänkyyn ja nukuin itse, sen itkun ohi oppi aikanaan nukkumaan.
Isi teki töitä jatkuvasti, hän saattoi tulla töistä klo 14 aivan väsyneenä ja kun pakotin nukkumaan hän tahtoi touhuta lapsen kanssa ja taas yhtäkkiä pömö soitti töihin klo kuudeksi.. Se oli kamalaa aikaa nähdä mies niin huonossa kunnossa, hän tahtoi olla kaikille mieliksi =/
Toista lasta kun aloimme odottamaan... Oltiin jo viimesillä viikoilla, muistan kun isi väsyneenä iltana painoi pään tyynyyn ja kohta soi puhelin että on tultava töihin.
Silloin hermostuin, isi ei kehdannut mennä lääkäriin, koska pomo suuttuisi, vastasin puhelimeen kun se soi ja sanoin apri pahaa sanaa, isi lähti omalla autolla TYÖPAIKAN lääkärille josta sitten suoraan ambulanssilla Malminsairaalaan keuhkokuumeen takia.. Vielä oli pomo soitellut perään ettei voi sietää töistään laistavia ihmisiä!!
Heti sen jälkeen oli mun vuoro lähteä synnyttämään ja voin kertoa että se jos joku oli sekasortoista, isi ois tahtonut lähteä sairaalasta kotiin hoitamaan esikoista, mutta onneksi lääkäri soitti minulle ja kerroin, ettei isä millään voisi levätä kotona, VAIKKA tulisi sairaanhoitaja vaihtamaan tippapussia.
Kohta tuon jälkeen meidän elämä muuttuikin Helvetiksi, isää ei kiinnostanut enää mikään.. Lopulta erosimme, isä sai lapset sossun käskystä.. Ja kuoli.