Luin Riikka Tannerin ja Tuula Lindin kirjan: Käheä ääninen tyttö.
Suosittelen.
Kirjasta n. 2/3 kertoo mustalaisten historiasta ja 1/3 Tuula Lindin elämästä lastenkoti lapsena ja tämän myöhemmistä vaiheista.
Kirja jätti hiljaisen olon sisimpään ja melkoisesti kysymyksiä. Löysin kirjasta uusia asioita. En olllut koskaan kuullut siirtomustalaisista, enkä tiennyt, että mustalaisten synnystä on olemassa vähintään sata tarinaa. Kirja avasi pienen ikkunan siihen,mitä on olla kiertolainen.
Kirja kertoo siitä,miten hirmuisesti maailma on muuttunut. Pelottavinta on, että se kertoo myös asioista, jotka eivät ole muuttuneet miksikään kuudenkymmenen vuoden aikana.
Tänäkin päivänä on tahoja, jotka yksinvaltiaana ilmottavat tietävänsä ratkaisun "mustalaisongelmaan" Tänäänkin romanikansa asustelee siltojen alla ja hökkelimajoissaan. (Eivät tosin suomen mustalaiset.) He ovat ihmisille vähintäänkin "visuaalinen" haitta.
On helppo saada itsensä kiinni muutamasta harhasta jos luulostakin. Siinä mielessä kirja peilaa hyvin nykyaikaa.
Olisin halunnut tutustua pieneen Tuulaan paremmin. Ehkä lastenkodin arkipäivää ja sen rutiineja olisi voinut kuvata tarkemmin? Nuoren Tuulan vihaa ja kapinaa kuvattiin, mutta sielun herkempi puoli jäi jokseenkin kuvausta vaille. Uskon, että sitä kuitenkin oli?
Surullisinta tarinassa on lapsen jääminen "puolitiehen" valkolaiset koittivat tehdä mustalaisesta polkkatukkaisen, rusettipäisen, kiltin luterilaisen.
Kun nuori kasvettuaan palasi heimonsa pariin, hän sai osakseen, pilkkaa ja halveksuntaa. Mustalaiset eivät suhtautuneet omaansa yhtään sen paremmin. Ihmisillä ei ollut minkäänlaisia keinoja käsitellä asiaa. Jäljelle jäi se helpoin, ennakkoluulo kaikkea erilaista kohtaan.
Kirja kuvaa mehevästi Tuulan toimia, kun tämä koittaa miellyttää omiaan. Päivä hameessa ja kauppamiehenä riitti. Lastenkodin kasvatista ei ollut liinakauppiaaksi.
Lind kuvaa suvun elämää pienessä mökissä. Miten naisten kesken saattoi hetkessä leimahtaa riitä, jonka juuret olivat vuosikymmenien takana. Pidettiin normaalina sitä, että vihaa ja kaunaa kannettiin vuosikymmeniä. On pakko kysyä, eikö mustalaisten kulttuuriin kuulunut sellainen asia kuin sovinnon rakentaminen? Anteeksiantaminen? Oliko se todella mustalaiselle sopimatonta käytöstä? Lapselle annettiin kuva siitä, että on oikein olla katkera, mutta se joka rakentaa sopua on "mamis" Niinkö asia meni 60-luvulla? Meneekö se niin myös 2000-luvulla?
Tuula Lind kuvaa sitä, miten asiat vain tapahtuivat ilman, että niihin voi itse vaikuttaa. 60-luvulla lapsi nitistettiin myös muualla kuin lastenkodissa. Se oli ajan trendi. Eläköön kaikille niistä ajoista selvinneille.
Kirjan valopilkku on Tuulan ja hänen mummonsa suhde. Joku välitti ja tunnusti omakseen. Yksikin tällainen ihminen vierellä, auttaa selviämään tuskallisista ja vaikeista ajoista.
Lastenkodissa kävi vierailuilla hyväntekijöitä. Eräs heistä huudahti kauhuissaan hoitajalle:"miten sinä voit pitää sitä kädestä?"
Tämä yksi lause kiteyttää oleellisemman tuosta ajasta. Mustalainen nähtiin muutoksen kohteena. Hän oli olemassa, jotta valkolainen sai kirkkaamman kruunun tehdessään "hyväntekeväisyyttä" Hyväntekeväisyys oli toisen muuttamista, ei hyväksymistä. Tuttua nykysinkin. Jos autamme, asetamme auttamiselle ehtoja.
Itse oilisn ottanut syliini koko lapsen.
Kirja väittää, että enää ei olsi pelkästään romanilapsille tarkoitettuja lastenkoteja. Romano mission sivut väittävät muuta?
Hiljaisuus sisimmässä jatkuu...
Suosittelen.
Kirjasta n. 2/3 kertoo mustalaisten historiasta ja 1/3 Tuula Lindin elämästä lastenkoti lapsena ja tämän myöhemmistä vaiheista.
Kirja jätti hiljaisen olon sisimpään ja melkoisesti kysymyksiä. Löysin kirjasta uusia asioita. En olllut koskaan kuullut siirtomustalaisista, enkä tiennyt, että mustalaisten synnystä on olemassa vähintään sata tarinaa. Kirja avasi pienen ikkunan siihen,mitä on olla kiertolainen.
Kirja kertoo siitä,miten hirmuisesti maailma on muuttunut. Pelottavinta on, että se kertoo myös asioista, jotka eivät ole muuttuneet miksikään kuudenkymmenen vuoden aikana.
Tänäkin päivänä on tahoja, jotka yksinvaltiaana ilmottavat tietävänsä ratkaisun "mustalaisongelmaan" Tänäänkin romanikansa asustelee siltojen alla ja hökkelimajoissaan. (Eivät tosin suomen mustalaiset.) He ovat ihmisille vähintäänkin "visuaalinen" haitta.
On helppo saada itsensä kiinni muutamasta harhasta jos luulostakin. Siinä mielessä kirja peilaa hyvin nykyaikaa.
Olisin halunnut tutustua pieneen Tuulaan paremmin. Ehkä lastenkodin arkipäivää ja sen rutiineja olisi voinut kuvata tarkemmin? Nuoren Tuulan vihaa ja kapinaa kuvattiin, mutta sielun herkempi puoli jäi jokseenkin kuvausta vaille. Uskon, että sitä kuitenkin oli?
Surullisinta tarinassa on lapsen jääminen "puolitiehen" valkolaiset koittivat tehdä mustalaisesta polkkatukkaisen, rusettipäisen, kiltin luterilaisen.
Kun nuori kasvettuaan palasi heimonsa pariin, hän sai osakseen, pilkkaa ja halveksuntaa. Mustalaiset eivät suhtautuneet omaansa yhtään sen paremmin. Ihmisillä ei ollut minkäänlaisia keinoja käsitellä asiaa. Jäljelle jäi se helpoin, ennakkoluulo kaikkea erilaista kohtaan.
Kirja kuvaa mehevästi Tuulan toimia, kun tämä koittaa miellyttää omiaan. Päivä hameessa ja kauppamiehenä riitti. Lastenkodin kasvatista ei ollut liinakauppiaaksi.
Lind kuvaa suvun elämää pienessä mökissä. Miten naisten kesken saattoi hetkessä leimahtaa riitä, jonka juuret olivat vuosikymmenien takana. Pidettiin normaalina sitä, että vihaa ja kaunaa kannettiin vuosikymmeniä. On pakko kysyä, eikö mustalaisten kulttuuriin kuulunut sellainen asia kuin sovinnon rakentaminen? Anteeksiantaminen? Oliko se todella mustalaiselle sopimatonta käytöstä? Lapselle annettiin kuva siitä, että on oikein olla katkera, mutta se joka rakentaa sopua on "mamis" Niinkö asia meni 60-luvulla? Meneekö se niin myös 2000-luvulla?
Tuula Lind kuvaa sitä, miten asiat vain tapahtuivat ilman, että niihin voi itse vaikuttaa. 60-luvulla lapsi nitistettiin myös muualla kuin lastenkodissa. Se oli ajan trendi. Eläköön kaikille niistä ajoista selvinneille.
Kirjan valopilkku on Tuulan ja hänen mummonsa suhde. Joku välitti ja tunnusti omakseen. Yksikin tällainen ihminen vierellä, auttaa selviämään tuskallisista ja vaikeista ajoista.
Lastenkodissa kävi vierailuilla hyväntekijöitä. Eräs heistä huudahti kauhuissaan hoitajalle:"miten sinä voit pitää sitä kädestä?"
Tämä yksi lause kiteyttää oleellisemman tuosta ajasta. Mustalainen nähtiin muutoksen kohteena. Hän oli olemassa, jotta valkolainen sai kirkkaamman kruunun tehdessään "hyväntekeväisyyttä" Hyväntekeväisyys oli toisen muuttamista, ei hyväksymistä. Tuttua nykysinkin. Jos autamme, asetamme auttamiselle ehtoja.
Itse oilisn ottanut syliini koko lapsen.
Kirja väittää, että enää ei olsi pelkästään romanilapsille tarkoitettuja lastenkoteja. Romano mission sivut väittävät muuta?
Hiljaisuus sisimmässä jatkuu...
Vastaukset 13
Vanhimmat
kirjasta joka kertoopi onnettomasta romani tytöstä. Toivon vaan että tuo tyttö joskus tuleepi kokemaan onnensa, mutta en tiedä miten tuommoisia kokemuksia enään korjataan. Toivoisin että kääntyisi Jumalan puoleen joka voipi antaa lohdutusta ja ulos pääsy tien omaan sisäiseen vankilaan,mitä luulen että tämä henkilö kokeepi sisäisesti
Voiko nämä kirjat tilata jostai?
Itse lainasin kirjastosta. Kirjan voisi kyllä ostaa omakseen siinä mielessä, että siinä oli paljon tutkittua faktaa, johon ehkä haluaisi myöhemmin palata.
niin ne kyllä tilaavat sen.
Itse olen kirjastokortin omaava,sähköpostilla kirjoitin,että haluan lainata ko.kirjan,heillä ei sitä ollut,mutta tilasivat sen,viikossa tuki sähköpostiin ilmoitus,että kirja on noudettavissa kirjastosta ja se kirja oli aivan uusi,tilasivat sen aivan minun ehdotuksesta.
Käyttäkää rakkaat kaaleet kirjastoa,ei tarvitse kalliita kirjoja ostaa.
Eli hyvä palvelu kirjastolta.
ja kirja kannattaa ehdottomasti lukea!
sain tuon kirjan lahjaksi.oli todella hyvä kirja ja mielenkiintoinen luettava.suosittelen kaikkia lukemaan sen.
Lukekaa myös Kiba L:n kirjat! Niissä on realistista mustalaisen sielunelämän ja arvokkaiden perinnäistapojen kuvausta.
kiitos
vieläkö sitä kirjaa on jossakin myytävänä?
Luulisin, että löytyy kaikista kirja kaupoista.
itse lainasin kirjastosta, hyvä kirja, oli kuviakin
TEHDÄ OIKEIN LISTAN KAIKENLAISESTA ROMANI-KIRJALLISUUDESTA,
AIHE KIINNOSTAA VARMASTI MONIA, MUTTA OLISI HELPOMPAA LAINATA ESIM.KIRJASTOSTA JOS TIETÄÄ KIRJALIJOITA, KIRJAN NIMIÄ TMS.....
OMAN ARVOSTELUNKIN VOISI LAITTA VAIKKA LOPPUUN, KUTEN ALOITTAJA ON TEHNYT.
KIITOS VIELÄ !!!
Kiitos taas kovin viisaasta viestistä
Tällä palstalla joku jo kirjoitti tästä kirjasta. Vastasin hänelle että tahdon tilata tämän kirjan.
Olin itse Sofianlehdon lastenkodissa. Siellä oli myös polkkatukkainen Romanityttö. Hän ei useinkaan tullut meidän mukuloitten osastolle, paitsi hakemmaan puhtaita vaatteita. Hän oli aina kovin vakava ja hiljainen. Minusta tuntuu nyt jälkeenpäin, että hän ei halunnut puhua. Jos hän puhui minun kanssani, niin hänen katseensa oli aina kovin tutkiva. Ei tyypillinen nuorelle 14-15 vuotiaalle. Luulen, että hänen nimensä oli Maija. Onnellinen hän ei ollut, mut ei me muutkaan.
myös lukenut. Hyvä kirja.
Kirja oli tosi mielenkiintoinen, mutta se tieto, että kirjassa mainittu Kirsti olisi syyllistynyt Ellin kanssa yksipuoliseen ja paatuneeseen elintarvikekortti-rötöstelyyn on kyllä virheellinen. Asia on paljon monisyisempi kuin Riikka Tanner kirjassaan antaa ymmärtää. Satun tietämään asiasta taustoineen, koska olen em. henkilön tytär.