Amatsooninainen
vie minut johtajattarenne luo
Olen vaeltanut halki tiheän viidakon
ylittänyt lumihuippuiset vuoret
olen näännyksissä
kaipaan virvoitusta
nektaria suureen janooni
hedelmälihaa syödäkseni
Oi jalo amatsooninainen
vie minut johtajattarenne luo
vie minut johtajattarenne luo
Olen vaeltanut halki tiheän viidakon
ylittänyt lumihuippuiset vuoret
olen näännyksissä
kaipaan virvoitusta
nektaria suureen janooni
hedelmälihaa syödäkseni
Oi jalo amatsooninainen
vie minut johtajattarenne luo
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä runossa on jotain todella tuttua.. mutta amatsoni taisi olla vähän väärin kohdennettu silloin :/ ehkä läksyni oppineena,voin itsekin ajatella olevani eräänlainen amatsoni..vai mitenkä se oli?
Kiitos. Vaikka kommenttisi menikin minulta vähän yli. Mutta eipä se uutta ole :)
Tuntui kyllä sillä ettei omasta mielestä ole tämä tämmöinen lähtöisin, kummallista oli kirjoittaa kun ei tämä nyt ihan omakohtainenkaan kokemus ole.