Olen täysin hermoraunion partaalla avokkini koiran suhteen. Koira kai tavallaan ihan ok, pieni ja söpö, ei käy päälle eikä hauku eikä mitään sellaista. Mut
a) koiraa ei ole pahemmin koulutettu, minkä seurauksena koira ON rasittava.
b) koiran hoito on vähän niin ja näin, eli koira tekee päivittäin tarpeensa kodinhoitohuoneeseen.
Alkujaan kai aloin hermostumaan jatkuvaan virtsan hajuun mikä meillä on kotona, ja ulosteisiin joita joutuu keräämään lattialta. Koirasta lähtee paljon karvaa ja kun sitä ei harjata säännöllisesti niin se kaikki karva on kotona, ja sitä on paljon.
Hermostun päivittäin jo kotiovea avatessa kun tiedän et koira syöksyy hyppelemään eteiseen ja vasten eikä sisään tulosta tule mitään. Seuraavaksi kodinhoitohuoneen siivoaminen.. Sisällä koira olisi koko ajan iholla, seuraa vessaan ja minne menenkin. Pukemisesta eri tule mitään kun koira villiintyy siitäkin. Olen koko ajan kotona ollessani hermot kireällä. Mietin tekemisiäni niin että koira reagoisi niihin mahdollisimman vähän, jos ne tekemiset eivät koiraan liity. Lenkillä hermostun koiraan koska se vetää koko ajan ja juoksentelee minne sattuu ja olettaa että pysyn perässä. On kuuro ja sokea ulkoiluttajaa kohtaan.
Koulutus siis puuttuu täysin. Minä en ala koiraa kouluttaa, muita se ei kiinnosta. Minä en ala koira hoitaa ja muita se tuntuu kiinnostavan "silloin tällöin". Nyt vaan olen pisteessä, että olen jatkuvasti koiran läsnäolosta ärsyyntyneessä mielentilassa. Tiedän ettei syy ole koiran mutta en kestä enää sen läsnäoloa. Kuuntelen ja tarkkailen koko ajan sen liikkeitä, et mahtaako mennä jonnekin nurkkaan pissalle. Koen koiran suureksi riesaksi, kun avokkini ei mitenkään sitoudu koiran hoitoon (koira hankittu monta vuotta ennen meidän yhteenmuuttoa). Kuvittelisin että koirallekin olisi paljon parempi jos sille löydettäisi uusi koti, sellainen johon kuuluu luonnollisesti ulkoilu ja metsässä olo ym.
Sen vaan tiedän että tätä nykyistä menoa hermoni ei enää kauan kestä.
a) koiraa ei ole pahemmin koulutettu, minkä seurauksena koira ON rasittava.
b) koiran hoito on vähän niin ja näin, eli koira tekee päivittäin tarpeensa kodinhoitohuoneeseen.
Alkujaan kai aloin hermostumaan jatkuvaan virtsan hajuun mikä meillä on kotona, ja ulosteisiin joita joutuu keräämään lattialta. Koirasta lähtee paljon karvaa ja kun sitä ei harjata säännöllisesti niin se kaikki karva on kotona, ja sitä on paljon.
Hermostun päivittäin jo kotiovea avatessa kun tiedän et koira syöksyy hyppelemään eteiseen ja vasten eikä sisään tulosta tule mitään. Seuraavaksi kodinhoitohuoneen siivoaminen.. Sisällä koira olisi koko ajan iholla, seuraa vessaan ja minne menenkin. Pukemisesta eri tule mitään kun koira villiintyy siitäkin. Olen koko ajan kotona ollessani hermot kireällä. Mietin tekemisiäni niin että koira reagoisi niihin mahdollisimman vähän, jos ne tekemiset eivät koiraan liity. Lenkillä hermostun koiraan koska se vetää koko ajan ja juoksentelee minne sattuu ja olettaa että pysyn perässä. On kuuro ja sokea ulkoiluttajaa kohtaan.
Koulutus siis puuttuu täysin. Minä en ala koiraa kouluttaa, muita se ei kiinnosta. Minä en ala koira hoitaa ja muita se tuntuu kiinnostavan "silloin tällöin". Nyt vaan olen pisteessä, että olen jatkuvasti koiran läsnäolosta ärsyyntyneessä mielentilassa. Tiedän ettei syy ole koiran mutta en kestä enää sen läsnäoloa. Kuuntelen ja tarkkailen koko ajan sen liikkeitä, et mahtaako mennä jonnekin nurkkaan pissalle. Koen koiran suureksi riesaksi, kun avokkini ei mitenkään sitoudu koiran hoitoon (koira hankittu monta vuotta ennen meidän yhteenmuuttoa). Kuvittelisin että koirallekin olisi paljon parempi jos sille löydettäisi uusi koti, sellainen johon kuuluu luonnollisesti ulkoilu ja metsässä olo ym.
Sen vaan tiedän että tätä nykyistä menoa hermoni ei enää kauan kestä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mutta ilmoitus tonne auttaa: http://www.lemmikkipalstat.net/apula/ löytämään uuden kodin. Ellet sitten kuitenkin halua alkaa kouluttamaan. Tai joku muu.
Kouluttamalla vältät tosin turhat neuvottelut ja säätämiset ja saat kaupan päälle fiksun koiran.
on yhtään fiksumpaa tyyppiä, pistää sinut pihalle! Periaatteessa ihan sama, jos sinulla olisi ollut lapsi ennen hänen tuloaan ja hän ei voisi sietää lastasi ja tulisi Suomi24:seen kyselemään neuvoja, voiko hän vaatia sinua antamaan lapsesi adoptoitavaksi! Ja joo, tiedän kyllä, että vertauskuva on huonohko, mutta myös sellaisia ihmisiä löytyy paljon, ketkä pitävät elukkaa perheenjäsenenä, turha väittää muuta... MITÄPÄ TEKISIT?
rinnastaa lapsia ja koiria. Mutta jos mulla olisi lapsi enkä hoitaisi enkä kasvattaisi lasta vaan antaisin sen olla paskavaipoissa ja paskasissa vaatteissa niin olisi ihan oikein että joku vaatisi antamaan lapsen adoptoitavaksi.
a) kouluttaa koiransa
b) hoitaa koiransa (myös jätökset)
jos a ei toteudu, hankkiudu koirasta eroon tai pistä molemmat ulkoruokintaan.
jos b ei toteudu, kerää koiran jätökset aivokin lempipaikalle/sänkyyn. Aivan varmasti ottaa niihin kantaa...
Onhan noista ollut puhetta ja ei näy toteutuvan enkä usko että tulee toteutumaankaan. Koiraa hoidetaan viikko tai kaksi ja sitten se taas alkaa lipsumaan ja unohtuu.
Sen takia kysymys kuuluikin että voinko vaatia sellaista että koiralle etsitään uusi koti koska mun hermot ei enää kestä?!
itse valinnan jos asiat ei muutu niin lähdet vain pois- koira on syytön avokkisi laiskuuteen ja sinun ei tarvi sietää sitä jos et halua voit valita muttet määritellä muiden elämää. Jos haluat hyvän suhteen ja haluat jatkaa avokkisi kanssa niin otat osaa koiran hoitoon ja kouluttamiseen myös...tette asioita yhdessä sitähän perhe-elämä on ja yhdessäolo. :)
koira on perheenjäsen ja on liikaa vaadittu sekä avokiltasi että koiraltanne että annetaan pois.
Voithan aina vaatia mutta voit olla varma että sota syttyy . Meillä lähtisi ensin mies sitten vasta koirat . Mies tiesi mihin ryhtyi kun minun ja koirien kanssa halusi yhteen muuttaa.
Sinun tapauksessa voisi olla parempi että koiralle etsitään uusi koti mutta en tiedä kuinka vanha koira on ? jos koira lakaa lähennellä 7-8 vuotta onko järkeä enää riistää se kodistaan ?
Otappa nyt sitten reippaana poikana asia puheeksi !
ei ole arvoistaan siellä, se vaistoaa ettet pidä hänestä ja jos turkki ym. ei hoideta, se voi sairustua ihottumaan ym. jossakin vaiheessa. Koira on varmasti myös stressaantunut, jos sen kanssa ei vietetä aikaa ja silloin kun vietetään sitä inhotaan. Se kyllä vaistoaa, ettei siitä pidetä ja sehän ei ole sen syy.
Se on ansainnut kodin, jossa sitä hoidetaan ja sitä arvostetaan ja rakastetaan. Ilmanmuuta luovutte siitä. Sen elämä ei ole hyvää teillä. Ota yhteys koiran kasvattajaan, he yleensä etsivät uuden kodin. Tai ko. rotuyhdistykseen. Älä koskaan anna eläintä ilmaiseksi ja katso tarkoin millaiseen paikkaan se päätyy, se on viaton siihen ettei sitä koulutettu ja ettei siitä ole huolehdittu, kuten jokainen koira ansaitsisi. Se on täysin viaton siihen. Muista se ja kohtele sitä niin hyvin kuin pystyt loppuaika.
Jos avokkini ois sitä mieltä että ennemmin koira kun minä, niin siitä vaan. Se ei vaan oisi kenenkään etu. Suhde menisi poikki ja koira jäisi edelleen hoidotta. Mielestäni siinä ei mitään liikaa vaadittua vaan mheidän pitäisi jo itse ymmärtää luopua koirasta kun sitä ei jakseta hoitaa!
"Älä koskaan anna eläintä ilmaiseksi ja katso tarkoin millaiseen paikkaan se päätyy"
Ethän siis meinaa että vain rahalla voi saada hyvän omistajan? Toinen päälause oli enemmän kuin paikallaan, mutta entäpä jos ne syrjäyttävätkin toisensa? Siis on ihminen joka maksaa tonnin, mutta ei huolehdi eikä välitä pätkän vertaa, toinen joka suostuu ottamaan VAIN ilmaiseksi mutta sitoutuen hoitamaan ja kouluttamaan, antaen hyvän kodin. Kumpi mielestäsi parempi?
Siltä varalta että aprikoit kumpi on oma valintani: Se on ilmainen hyvä koti koiralle.
Ajattelemattomasta lausunnostasi huolimatta toivon että myös sinunkin valintasi olisi sama. Etkä olisi näitä nykyajan ahneita p-läpiä jotka kuvittelee rahan pyhittävän kaiken!!!
sanotaan että eläintä pitää hoitaa ottaen huomioon lajityypilliset tarpeet. Koiran tarpeisiin kuuluu että se saa tarpeeksi liikuntaa sekä virikkeitä. Ja turkkirodun tarpeisiin kuuluu että sen turkkia hoidetaan asianmukaisesti. Eli teidän tapauksessanne koiran perustarpeet eivät täyty. Oikein hoidettu koira ei tee jätöksiä sisälle!
Tarkoititko siis, että koiraa ei ulkoiluteta lainkaan/ainakaan usein? Nimittäin jos koira tekee tarpeensa sisälle siksi, että sitä ei käytetä ulkona, olen huolissani mm. sen liikunnansaannista. Mikäli näin on niin hankkikaa pian sille koiralle uusi koti!
nimenomaan koiraa ei pahemmin ulkoiluteta.
mitenkään itse alkaa asennoitua koiraan siten, että sinä otat sen vastuullesi ja alat huolehtia siitä? Palkaksi saat vain kiitollisen koiran ja uskollisen ystävän.
Mulla on ollut itselläni elämässä tilaisuudet hankkia koira, jotka olen jättänyt käyttämättä sen takia etten ole halunnut sitoutua koiran hoitoon 10-15 vuodeksi. En halua joka ikinen päivä aamusta lähteä ilmalla kuin ilmalla kusettamaan koiraa. Joskus voi olla kiva mutta ei joka päivä vuosien ja vuosien ajan. Tämän takia en ole hankkinut ikinä itselleni koiraa. En myöskään halua ottaa vastuuta koirista ja sitoutua niiden hoitoon vuosiksi eteenpäin sen takia että koiraa ei jakseta hoitaa. Mieluummin etsisin sille kodin, missä se tehdään mielellään ja siihen halutaan sitoutua.
olisi parempi etsiä koiralle uusi koti, jos siitä ei kukaan huolehdi.
Miksi avokkisi ei huolehdi koirastaan? Yritä syyllistämisen kautta saada se törppö vastuuseen koirastaan tai ehdota tosiaan uuden kodin etsintää koiralle.
Syyllistämisellä tarkoitan sitä, että vetoat avokkisi tunteisiin koiraa kohtaan: "Etkö välitä sessestä kun et sitä ulkona käytä?" "Luuletko sessen olevan onnellinen kodinhoitohuoneessa paskojensa kanssa?" jne.
Itse voit ottaa imurin käteen ja osallistua taloustöihin imuroimalla päivittäin. Ei se kauaa aikaa vie kun ne karvat sieltä imaisee.
sinua en syytä, sillä koira ei ole sinun eikä mitenkään sinun vastuullasi, sinua ei voi pakottaa siitä pitämään huolta. Mutta mikä helvetti sitä naistasi vaivaa??? Hänhän laiminlyö koiraansa ja se varmasti kärsii siitä paljon. ei ulkoiluteta... minua ihan itkettää kun luen tuollaisesta kohtelusta :'(